Vastavaloa ja kameravertailua

Toisena aiheena oli edellisessä julkaisussani suunnitelma lähteä kahden filmikameran kanssa kuvaamaan. Molemmilla kameroilla kuvat samoista kohteista. Se tuli koettua ja kuvat tehtyä. Tuloksia tässä päivityksessä. Syksyn edetessä ja pikku hiljaa pimetessä, alkaa monella valokuvausharrastelijalla hiljaisempi aika. Ruskan hälvettyä rauhoittuu.
Netin, siis sosiaalisen median kanavilla, ryhmissä on tällä hetkellä ruskakuvien aika. Ryhmä jonka ylläpitäjänäkin olen, tulvii niitä. Itse en enää kovin innostu aihetta täydentämään, kun vuosien varrella on kertynyt sitä riittävästi. Mutta tehkööt he joita aihe innostaa.



Katsotaan nyt niitä kuvia joita filmille syntyi ja skanneri tuotti näkyviksi.

 

Aloituskuvaksi kuitenkin kuva Päkintien "ärrälle" johtavasta suojatiestä, jonka ylitän ainakin muutaman kerran viikossa. Viivoitus on kulunut ja liikennemerkkikin menettänyt väriään. Merkityksensäkin ne ovat tainneet menettää.
Suojateillä keskusta-alueen ulkopuolella ei ole sellaista merkitystä kuin keskustassa.  Niistä harva autoilija välittää. Moni ei varmaan huomaakaan, että niitä on muuallakin kuin keskustassa.
Tuo kuvassa esiintyvä on yksi turhimmista. Tie on vilkas liikenteeltään. Koivistonluodosta ja Kalaholmasta tulee liikennevirta Väinölän kautta Itäkeskuksen bonusprismaan ja edelleen muuhun siihen suuntaan. Lemminkäisentien vaihtuessa näillä vaiheilla Päkintieksi, on tiessä Väinölän shikaaniksi kutsuttu kurvi joka hiukan hiljentää vauhtia, mutta samalla piilottaa tämän suojatien huomion.

Kyllä minä siitä yli pääsen. Mutta on hidastetöyssyjä ehkä turhemmissakin paikoissa. Annan kuitenkin vinkin; tuossa voi jättäytyä tosi helposti auton alle jos on sellaiseen tarvetta. Tienkäyttäjän linjalle tai johonkin, voisi tietysti laittaa noottia että tuolle pitäisi tehdä jotain. Mutta olkoon.

Vertailua, testausta

 

Koivulassa on suuri terijoensalava josta olen tainnut ennenkin tänn laittaa kuvan. Otin sen ensimmäiseksi aiheekseni kameravertailussani. Se pistää filmin ja linssin erottelukyvyn koville.
Kuvausajankohdan auringonvalon suunta toi lisää haastetta.
70-vuotiaassa contaflexissa ei ole vastavalosuojaa, mikä näkyy hyvin tässä kuvassa esimerkkinä siitä kun sitä ei ole.
Mutta pian on. Vaikka kamera on melko harvoin käytössä, otin ja etsin siihen netistä vastavalosuojan joka on lähipäivinä tulossa.  Sillä varustautuneena pitänee palata tämän kohteen äärelle, jotta näkee onko siitä muuhunkin kuin tuon linssiheijastuksen ehkäisijäksi.

Sama salava, samaan aikaan kuin edellinen. Yashica T  on mallisarjansa ensimmäinen "kotkansilmä".
Automaattitarknteinen arvostetulla linssillä varustettu kamera. Filmi ja kaikki oli samaa kuin contaflexissakin, kehitettykin samassa tankissa.
Contaflex pesee Yashican mennen tullen. Varsinkin matkan varrella kuvaamissani muissa tapauksissa.
Jos tätä lukee nyt joku joka haluaa kotkansilmän vaikkapa kamerakokoelmaansa, niin voin käydä vaikkapa vaihtokauppaa. Olen sen nyt "nähnyt", eikä sillä ole minulla oikein käyttöä. Yksi automaattitarkenteinen filmikamera riittää minulle käyttöön, ja sen virkaa tekee Eos5.

 

Toinen kuvapari

Kuvissa on vesileimattuna kamerat joilla otettu.

Tälaista kuvaa sanotaan jyrkäksi. Varjoja saa kyllä avattua jo skannerissa, ja loput säätämällä. Mutta kuviin syntyi varsinkin tässä tapauksessa sellaista mitä en halua. Edes näyttää.
No:  eihän tämä aivan toivoton ole.  On siinäkin oma luonteensa.

 

Otin tästäkin mustavalkofilmikuvat, mutta olkoot.
Väridigi muistiinpanona muiden kohteidenkin kohdilla puhelimella. Niistä tämä pisti sen verran silmään, että annoin photoshoppia, vai oliko tabletin lightroomia ja tei siitä kuvan. Rajasin vain en paljoa muuta säätänyt. Vinjetin lisäsin jotta tuli syvyyttä. Yllättävästi sitä on muutenkin tuossa räpsyssä.
Paikka on Rosenlew-museo, Aittaluodon tehtaiden laidalla. Siellä avautuu juuri näyttely "piirtäjistä" jotka ovat piirtäneet rakennuspiirustuksia tämän tyylisistä rakennuksista. Saattaa olla mielenkiintoinen näyttely, tai sitten en jaksa. Katsoin loikkimalla museon striimiä YouTubesta. Siinä tutkijaprofessori tai joku tohtori luennoi puolitoista tuntia vuosisadan vaihteen ja alun harrastelijakuvaajista, mistä olin aluksi kiinnostunut. Mutta äkkimältään esitys ei innostanut, ja lopulta lopetin ja luovutin.
Niin saattaa olla  piirtäjänäyttelynkin kanssa. Ei oikein jaksa innostua tai syventyä.

 

S/S Bore

 

Bore- laiva on Aurajoen suulla Turussa. Se toimii nykyään hostellina ja alan ammattikouluna.
Etsin tämän kuvani, vuodelta 2015 esiin.

Vertailukuvaksi 60-luvun alussa otetulle, jonka negatiivin sain haltuuni niiden joukossa joista olen kirjoittanut edellisissä postauksissani. Kuvasta ei heti selviä missä se on otettu. Mutta luulisin että Turussa sekin. Tutkittuani vanhoja karttoja, näin että raiteet ovat menneet laitureiden reuna-alueille niin Turussa kun Helsingissäkin. Nostureiden malli viittaa Turkuun.
Laiva on kuvassa uusi. Se valmistui vuonna 1960.  S/S tarkoittaa höyrylaivaa: Steam Ship.

Seuraavaksi tai muun ohella seuraavaksi

 

Seuraava "filminumero" tälle vuodelle on erityinen laadultaan ja tyypiltään. Tilasin filmin jo yli vuosi sitten saksalaisesta kaupasta. Ensimmäinen jonka olen ulkomailta tilannut, kun Suomesta en sitä löytänyt. Liettualainen ortokromaattinen kirjapainoissa käytetty reprofilmistä leikattu erikoisuus.
Hyvin "hidas" eli isoarvoltaan 5. Yleensä filmit ovat "satasta" tai nelisatasta, iso 100 tai 400 herkkyyksisiä. Satasta kesälle, nelisatasta hämärämmille vuodenajoille.

Mitä siis tällä? Ei mitään ilman jalustaa, jota en tykkää mukanani raahata. Mutta aion raahata, eikä se paljoa paina. Ja onhan minulla "mummokärryt" käytettävissäni. Polkupyöräkausi alkaa olla lopuillaan, mutta voihan sitä kuvaamaan lähteä bussillakin. Niin isompikin kalusto kulkee helposti mukana.
Ajatus on mennä ja kuvata hitaalle filmille katuvilinää jos sellainenkin sattuu olemaan mahdollista. Jalustalla kuvaaminen herättää huomiota. Kännykällä sojottajat saavat olla rauhassa. Tulen yrittämään silti.
Kameraksi valitsin tuon  oikein mainion Yashican. Keskussuljin, iso linssi ja hyvä mittaetsin. kaikki säädöt objektiivissa ja täysmekaaninen.

Valotuksen vertailua ISO5 filmille

 

Käytän valotusmittarina kännykkäsovellusta. Niitä on käytössäni kaksi. Olen jopa maksanut niistä, pari euroa /.   Toinen yltää pienissä isoarvoissaan nyt tarvitsemaani iso viiteen.
Mittailin kokeeksi ja suuruusluokan selvittmiseksi pari näkymää sohvaltamme. Toisen "tavallisella" iso100:lla ja toisen nyt lataamani filmin arvolla 5.
Kuvankaappauksissa näkyy ero.
Sen näkee esimerkiksi vertaamalla aukkoa f8. Iso 100 filmille käytettävä valotusaika on yksi sekunti.

ISO 5 filmi tarvitsee samalla ukolla f8 kuvattaessa 25 sekunnin valotusajan. Resipookkikorjauksestakin puhutaan. Resipookkivirheestä, jonka korjaamiseksi pitkiä valotusaikoja pitäisi vielä pidentää tuplasti jotta filmin ominaisuudet tulisi otettua huomioon. Se on oma maailmansa johon en tässä syvenny enempää. Mutta tulen ottamaan vertailukuvat senkin huomioiden. 

 

 

Lopuksi:
Hakemisto webbiselaimen näkemänä. Kuvakaappaus blogin oikeasta sivupalkista

 

Puhelimellahan useimmat surffaavat. Sillä aukeava näkymä muunmuassa tästä blogistani näyttää toisenlaiselta kuin tietokoneella tai muutoin nettiselaimella katsottuna. "Internet version" saa näkyviin sen linkkiä puhelinversiossa klikkaamalla. Sitten näkyy tällainen sivupalkki jossa on pienistä nuolista avautuva luettelo julkaisuihin.
Suluissa olevat numerot kertovat kirjoitusten lukumäärän. Ennen tämän päivityksen lataamista: tänä vuonna 53, lokakuussa 2 ja syyskuussa 5 päivitystä. 

Kun hakemiston supistaa vuositasolle, näkyy koko päivitysmäärä vuodesta 2015 alkaen.
Kuluvasta vuodesta näyttää tulevan päivitysmäärältään keskiarvoa vilkkaampi. Jos sanottavaa löytyy samaan tahtiin loppuvuoden ajaksikin.

Eiköhän.
Kiitos kommenteista ja "uskollisuudesta" juttujani kohtaan. Kun en läheskään kaikkia ole somessa toitottanut. Tähän päättyy 528. päivitykseni, postaukseni, julkaisuni, kirjoitelmani, tekeleeni.

Porissa: 13.10.2024

..