2.10.24

Tekoälyllä ja iman

Ylimääräinen numero, kun tavaksi on tullut julkaista vain kerran viikossa.
Mutta laitan kuitenkin, tähän muutaman kuvaparin. Tekoälyn käyttämistä kuvien tekemisessä kehoitetaan joisssakin paikoissa välttämään. Joissakin se kielletään. Ja joissakin pitää mainita jos sitä on käytetty.
Sitä voi käyttää ja käytetäänkin överisti, yliampuvasti jolloin ei void sanoa kuvien olevan enää...  valokuvia.
Olen käyttänyt tekoälyä kuvanteossa joissakin tapauksissa, mutta hyvin maltillisesti ja alkuperäisen kuvan luonteen säilyttäen.  Tässä siis muutama esimerki.


Palmgrenopiston talo, tai joku muu ammattikoulu nykyään, on menossa korjaukseen ja osin pussiin.
Pyöräilin eilen kaupunginsairaalalle, tai mikälie perusturvayksikkö nykyään. Matkan varrella tuli tämä, johon pysähdyin vaikkei pitänyt. Pysähtyä mihinkään ainakaan kuvaa ottamaan. Rautatieaseman pystyin ohittamaan sinne poikkeamatta.
Kuva on puhelimella otettu niin kuin melkein kaikki muutkin tähän tekstiin laittamani. Tämä ensimmäinen sellaisena kun puhelin sen kertalaakilla kuvasi. Jollain laajakuvamoodilla. Ei siis mitään perspektiivi- tai muita korjauksia.


Neljä kuvaa jotka photarilla yhdeksi. Perspektiivikorjailua ja kuvien rajojen ruuvailua. Puhelin on vähän krouvi vehje tällaisiin. Kameralla onnistuu paljon paremmin.


Yksi edellisen "stäkin" osakuvista, alkuperäisessä muodossaan. Henkilö kuvassa.



Edellinen tekoälyllä putsattuna. Henkilö pois kuvasta. Kuvan luonne tai tarkoitus ei ole miksikään muuttunut. 

 

Jatkoin matkaa




Kaupunginsairaalasta selvittyäni, lähdin Karjarannan asuntomessualueen suuntaan. Sen laidalla on Niittäjänsilta josta pääsee luodoille kesäaikaan. Talveksi se viedään pois.
Istahdin ja otin kuvan jossa olen itsekin,  varjokuvana.

Sama kuva tekoälyllä siivottuna. Varjot ja tolppa pois. Silta edelleen pääosassa ja koskemattomana.
Maltillista tekoälyn käyttöä. Ilmoittaako käyttäneensä. Jossain tapauksissa ehkä. Mutta ei sitä kukaan huomaa nykyajan loppumattomassa kuvavirrassa.



Niittäjänsillan korvassa on Aurinkolähde- niminen vesiaihe, teos.
Siinä oli vesi ja aurinko paistoi. Joten talteen hetken hienous.


Kaupunginsairaalan pääsisäänkäynnin edustalla oleva suihkulähde oli juuri pistetty tyhjäksi, kun talvi tulee syksyn jälkeen. Laitoiin typeryyksissäni tämän someen. Ja turhauduin joihinkin kommentteihin jälleen kerran. En varmaan opi olemaan. Laittamatta. 
Teoksen nimi on muistaakseni Purje. Se oli joskus jonkun kunnostustyön jäljiltä väärin päin. Mutta asiaa korjattiin silloin joskus.



Eräässä someryhmässä oli ja on tämä hieno kuva eräältä kaupungin kaivolta joka ei ole Porissa.
Siinä esiintyy ämpäri jollainen oli myös minun synnyinkodissani. Sain huutia kun ammuin sen ilmakiväärillä (kaukaa) lommolle.
Ikäluokkani tietää minkä värinen tuo ämpäri on. NEtin tekoälyvärittäjä ei tiedä. Mutta herralle se sai aikaan punaisen nenän ja vappunaamarin. Ei jatkoon.
Oikeastaan inhoan jälkivärjättyjä kuvia, digisellaisia.


Ne ovat ruosteessa. Se oon ollut jo joitakin viikkoja kestopuheenaiheena joillakin "alustoilla"
On murheet!



Porissa: 2.10.2024


.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sinisiä hetkiä; lunta ja vettä

Maanantaihin vakiintunut blogipäivitykseni alkoi syntyä vaiheittain jo viime viikolla, mutta maanantaiksi se ei valmistunut julkaisukuntoon....