Naistenpäivää ja pala Helsingin historiaa

Kortin taiteilija: Anna Bengtson

Tänään: kahdeksantena päivänä maaliskuuta, on kansainvälinen naistenpäivä. Sitä ja naisia kunnioittamaan skannasin ja pistin somejakoon toivotusten kanssa tämän kortin, jonka irrotin hyllyssäni olevasta kansiosta jonka selkämyksessä lukee "Kvinnor på vykort" -suomeksi: Naisia postikorteissa. Kansio on peräisin Ruotsista, samoin sen kortit. Etsein tähän naistenpäivään sopivaa korttia niiden joukosta, ja päädyin tähän. Minua arvelutti hieman, oliko valintani sopiva tai soveltuva, mutta otin riskin ja julkaisin. En tunnista itsessäni sovinistia, mutta en feministiäkään. Naistenpäivä on yksi vuoden päivistä, jolloin suurimman osan päivää vaikenen. Se on kultaa monissa tapauksissa.
Mutta joka tapauksessa: Hyvää naistenpäivää teille kaikille naisille!

Toinen postikortti -  kortti jonka takia laitoin skannerin lämpiämään

Ennen skannausta suoristin kortin hieman käpertyneitä reunoja. Laitoin sen vajaaksi vuorokaudeksi "prässiin", peilikirkkaiden teräslevyjen väliin ja vinka niin piukkaan kuin sitä rikkomatta sai. Vinkan ja teräslevyjen välissä, painetta tasoittamassa ponttiin lyödyt puut ja niiden päällä kahvitampperi josta nuppi ruuvattu pois.

Skannasin kortin molemmat puolet ja julkaisijan logon sekä numeroinnin erikseen suurempina. Muodostin kuvista tällaisen kollaasin, joka menee arkistoon muiden samalla tavalla tehtyjen kanssa.
Kortti on niinsanottu pääsiäiskortti, joita vielä 70-luvulla läheteltiin joulukorttien tapaan. Merkittävää ja mielenkiintoista  tässä toukokuussa 1909 "nyrkkipostina" kulkeneessa kortissa on sen valokuvamaisuus, sen värikuva.







Kortin saanut Neiti Hilma Koskinen asui tai oleili Helsingissä, osoitteessa Aleksanterinkatu 18. Paikassa joka on nimetty: "Electron". Täällä tarkoittaa Helsinkiä, joka on päiväyksessä.
Tuo Electron ei minulle vielä selvinnyt, mutta Aleksanterinkatu 18 kylläkin:

Signe Brander on ottanut hienon kuvan kortin osoitteen talosta. Samana vuonna kuin korttikin on taloon kulkenut. Kuvaajasta voisi kirjoittaa oman "juttunsa", mutta jätän sen nyt tekemättä. Google kertoo kyllä puolestani, heille joita valokuvauksen historia kiinnostaa. Sen verran, että hän oli aikansa legenda ja on edelleen. Eityisesti koska oli ja eli silloin naisena. Onhan naistenpäivä.

Tuo kuva on julkaisuna erityinen, verrattuna tavanomaiseen julkaisutapaan. Löysin ja latasin sen Finnasta, johon se on skannattu ja ladattu Helsingin Kaupunginmuseon toimesta. Sen voi ladata sivuta: https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:0000011g
Mutta se mikä tekee tästä finna-julkaisusta erityisen, on kuvan koko. Se on ladattavissa isona, resoluutioltaan "täysikokoisena" 3543 x 2689 pikseliä. Suuri osa museoiden finnaan laittamista kuvista on pieniä, luokkaa 640 tai 800 pikseliä -pitkältä sivultaan. Halutessaan isomman, pitää tai voi olla yhteydessä kyseiseen museoon tai instituutioon joka on kuvan finnakantaan ladannut. Isompiresoluutioisia kuvia myydään niitä tarvitseville tai muutoin haluaville, hintaan 16 euroa / tiedosto. Ymmärrettävää.

Vuonna 2010 Helsingin Kaupunginmuseo sai kuvan samasta paikasta. Kuvan on tuolloin ottanut valokuvaaja Matti Huuhka. Se tulee esiin linkkinä edellisen kuvan sivulla. Suoraan sitä pääsee katsomaan osoitteessa: https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km0000mkb4
Hienoja ja teknisesti korkealaatuisia kuvia molemmat.

Finnan sivuilla on QR-koodit. Laitoin, jos joku sellaisia käyttää. 

 Edelläolevien kuvien julkaismisesta, jos / kun eräät saattavat saada aiheen . . .

Kevättä !

Hain eilen takatalven uhallakin pyörän talvisäilöstä kotiin. Tässä kuvassa vielä "vaustelemattomana", ilman lokareita ym. Kuva Kirjurinluoto-areenan kupeesta.

Laitoin ohjaimeen paristot, jotka olin siitä lokakuulla ottanut huoneenlämpöön säilymään. Luulin että trippilukema nollautuu talven aikana, mutta siinä on ilmeisesti joku flash-muisti joka säilytti kokonaisajomatkatiedon.  Olisi se saanut nollautuakin, mutta tuosta jatketaan matkan kerryttämistä.

Renkaista olivat paineet hieman laskeneet ja "pääsin" tänään jälleen kiroamaan presta-venttiilimallin keksijän kuumenpaan paikkaan. Ei saisi vi-ha-pu-het-ta viljellä, mutta hänet olisi minun puolestani ampua. Renkaiden ei tarvitse olla kivikovat, mutta pumppasin kitenkin vähän lisää. Takarenkaan venttiilin suojahattu putosi tietenkin näpeistäni trassilaudoituksen väliin.
Pyörä on nyt valmis ajoon, ja sääkin suosii ainakin tänään. On ensimmäisen lenkin aika. Testi- ja säätöajon tein jo eilen: Noin kilometrin pätkän, jonka ajoin ilman kypärää ja hanskoja, kenkinä croxit. Luovutin alkuunsa, vaikkei tarkoitus ollut enempää ajaakaan; pyörätie oli täynnä koirankusettajia, joiden joukossa pujotteluun täytyy taas orientoitua. Muuten pärjää, mutta ne fexit pitkinä fifejään kuskaavat . . .   no olkoon.

Pyörää hakiessani pysähdyin matkan varrella Poriginal Galleriaan. Katsomaan ämpäri-ilmastonmuutos-tilataideteosta, ja muutamaa muuta melko käsittämätöntä taideteosta. Ei niistä enempää; Galleriaan on vapaa pääsy. Aina.

Porissa: 8.3.2020.

....

...

..

.