Katuvalokuvausta ja matkalippuja

 

Jankutan edelleen katuvalokuvauksesta, koska genre - skene on tapeetilla somessa. Ettei aihepiiri omalla kohdallani vaikuttaisi taas joltain hurahdukselta, laitan tähän alkuun kaksi 33 vuotta "vanhaa" kuvaa, jotka olen sillä silmällä ottanut. Vaikka en tiennyt silloin Facebookin tulevan, kaikkine kuvanjakamisryhmineen ja koulukuntineen. 

 

Kuva jonka olen liimannut ja nimennyt valokuva-albumiini talonmieheksi 1990. Porilaisen kiinteistönhuoltofirman perustaja pesee jalkakäytävää Antinkadun ja Itäpuiston kulman tuntumassa Porissa, jonakin lauantai-iltapäivänä.
Nyt someaikana olen nimennyt sen talonmiehen lauantaiksi.

Toinen kuva samalta paikalta, samaan aikaan kuin edellinen. Kun kuville on tapana antaa nimi, olen laittanut tuolle nimeksi old rebel. En tiedä tai tiennyt lauantai-illan huumaan matkalla olevan, kuvassa selin olevan henkilön ikää, mutta oletus oli olemassa. Rebel; tuli hänen selkäänsä laittamasta tekstistä.
Taustalla häämöttää Albatross- niminen tuolloin tunnettu baari, menopaikka.

Nämä kaksi kuvaa ovat nykymääritelmänkin mukaan katukuvia, ja niinhän ne ovat. Ajankuvia, henkilökuvia, miljöökuvia. Paperille vedostettuja, negatiivinsa kadottaneita. Filmiajan otoksia joiden merkitys monesti avautuu vasta vuosikymmenten kuluttua. Katukuvausta pidetään monen keskuudessa tirkistelynä. Saattaa se sellaistakin olla.
 

 

25 vuotta  myöhemmin. Jazzkadulla myydään hotdoggeja. Myyjällä on puhelin, jota näpyttelee kun on hijaista. Tätä kirjoittaessa ajattelee, oliko 8 vuotta sitten mitä somekanavia jo olemassa. Facebook tietysti, kun minäkin siihen 8 vuotta ennen tätä kuvaa liityin. Whatsapit, snapchatit, ja muut sellaiset ovat tulleet ja menneet nuoremman polven käytössä FB:n ohi.
Onko värikuva hyvä katukuvana, riippuu siitä missä sitä käyttää tai jakaa.

 

Mustavalkoversio. Digitalisesti sävytetty ja väärennetty rakeisuutta tavoitellen muka-filmikuvaksi. Rakeisuuden sijasta kuvassa on  kohinaa, joka on digikuvan vastine filmin rakeisuudelle. Ne erottaa toisistaan, jos tai kun on molempia enemmän katsellut.
Klassinen katukuva on filmille kuvattua mustavalkokuvaa. Puritaanit sanovat että kinolle, 35 millisellä linssillä, mieluiten Leicalla. Kuten taisin edellisessä postauksessani jo mainita. Sielläkin muistan todenneeni että kuva ratkaisee, mutta kuitenkin pyrkii laittamaan julkaisupaikkaan sellaista kuvaa (mustavalko / väri) joka kulloisessakin paikassa on soveliasta.
Rajaamatonta kuvaa arvostetaan. Ettei kuvaa ole erotettu laajemmasta alkuperäisestä näkymästä. Tämä on.
 

 

Tämä on viime viikolta. Semflexin testirullalta. Pinttynyt aiheeni, kohteeni. Erään uskonlahkon sananjulistajia kaduilla ja toreilla. Rajasin kuvaa, sommittelin. Eetu Salin pyllistää kameraa kohti. Kuva filmille, jota en enää koskaan osta. Ostan jotain muuta merkkiä. Mutta tulipa kokeiltua.
Linssi polttoväliltään keskiformaatin normaaliobjektiivi. Toinen sananjulistajista kiinnittää huomionsa kameraani. Vaikka se oli melko huomaamaton ja kummallinen. Tuskin kameraksi tunnistettava, nykyään.

 

Semflexin testirulla täyttyi Eteläpuiston ja mikonkadun kulman tuntumassa, pian purkuun menevän Palojoen talon luona. Kuvasin sen nurkankin, mutta tämä näkymä ylitti julkaisukynnyksen. Talon porttikongiin kertynyttä mainospostia. Omintakeinen syöksytorven pää.
Tämä kuva vakuutti minut kameran käyttökelpoisuudesta, vaikka käyttämäni filmi oli  sopimatonta ainakin tähän kameraan. Ehkä kemiaankin.
 

Järjestelmäfilmikamerani oli teleputkea vailla. Olin luvannut itselleni että hankinnat riittävät, mutta tällainen vaivasi edelleen päätäni. Lintuja ei tällä systeemillä kuvata, mutta katukuvan perinteitä sillä voi rikkoa. Siinä hommassa huonona puolena on linssin huomiota herättävä koko. Ei mikään mörssäri, mutta kuitenkin. Linnunpöntöistä puhumattakaan. Etäisyys kohteeseen kuitenkin tasapainottaa asiaa.
Laitoin objektiivin tilaukseen maanantaina. Postilta tuli saapumisilmoitus 24 tuntia myöhemmin. Useinkin se toimii nopeasti. Mutta välillä lähetykset lähtevät matkailemaan pitkin maata.
 

 

 Matkaliput - olkaa hyvä

 

Kuvakaappaukset puhelimen näytöltä. Päivämäärän osat pyyhitty pois.
Ollaan ajateltu matkaa ulkomaille. Eesti vaihtui Ruotsiin. Tallinna Tukholmaan. Elokuussa mennään, kun koulut ja lomat on ajanjaksona ohi ja hintataso maltillisempaa.
Porista Helsinkiin pääsisi ehkä edullisemin bussilla, mutta en viitsinyt perusteellisemmin niihin syventyä, kun vr:n ohjelma puhelimessani osoittautui Tampereelle suuntautuneella matkalla kesäkuussa oikein oivaksi.

Viking Linenkin systeemi on / oli sujuva. Molemmissa eläkeläishinnat. Kohtuullista mielestäni.
Hintataso matkassa Helsinkiin verraten laivaristeilyyn on melkein sama.
Turustakin pääsee päiväksi Tukholmaan, mutta hinta muodostuu korkeammaksi, laivan vaihdon vuoksi. Helsingin laiva on päivän satamassa, eikä hyttiä tarvitse luovuttaa pois. Myös saapumisaika Tukholmaan on mukavampi, kuten lähtöaikakin. 6 tuntia Tukholmassa ei ole pitkä, jos pitäisi kiertää monta "kohdetta". Siihen ei ole suunnitelmaa. Mutta tuo aika riittää hyvin leppoisaan käyntiin.
Siljasta en välitä, kun se menee johonkin kaupungin takapihalle.
Vikingin terminaalilta on siedettävä matka vanhaankaupunkiin (Gamla stan), mutta Slusenin mittava muutostyö saattaa mutkistaa reittiä. Mene ja tiedä.
 

 

Porissa: 5.7.2023

 

_____