2.7.23

Elävöitettyä ja keltasuodatettua

 Täällä levottomuudestaan tunnetussa pahamaineisessa itäporilaisessa lähiössä ei uskoisi, kuinka elävöitynyttä aikaa parhaillaan eletään. Kaupunki on kuohunut Suomiareena humussa kuluneena viikkona, ja viikko huipentunut iskelmäfestivaaliin Kirjurinluodon takana toisella areenalla.

Kesä on kukkeimmillaan, ja ollut kuumimmillaan. Helle on jo hellittänyt, ja linnutkin kiivaimmat pesintätoimensa saaneet tehtyä.  Toinen helleaalto saattaa kuitenkin vielä tulla. Jotkut linnut pesivät useammankin kerran. Tapahtumakesäkin on Porissa vasta puolivälissään, kun jatsit ovat edessä. On muutakin tapahtumaa: porispereä, jytkyä - eikun jytääkö se on. Ja muuta vähän pienempää huvittamista.

Pääasia on että kaupungin elävöittäminen tapahtuu ravintola- ja majoitusyritysten menestymisen muodossa. Luin ja luen lehteä kuin piru raamattua. Suomiareenan siirtymisestä jatseista erilleen kesäkuulle, oli ennen sen tapahtumista huoli. Tuleeko väkeä, kun ei ole jatsia samaan aikaan. Huoli osoittautui lehden uutisoinnin perusteella turhaksi. Väkeä oli. Terasseilla oli täyttä. Tapahtuman onnistumisen määrittelee ravintolan terassin täyttöaste. Myydäänkö kaljaa, siideriä, ja nykyisin muodikkaaksi muodostunutta viiniäkin -kuinka paljon.

Suomi Areena 2023:n kansalaistoriksi nimetty osa tapahtumaa torilla. Vietin kaupungilla pari tuntia.
Kirkon kojulla oli kahvitarjoilu, johon oikein ajattelin mennä kahville. Kaatajana toimi Turun arkkihiippakunnan piispa Mari- joku. Sukunimeään en muista. Googlaamallahan sekin selviäisi, mutta katsokaa sieltä jos asia on oleellinen. Kolme sisäänheittäjähenkilöä toivotti minuakin tervemenneeksi kahville. Mutta jono oli sen laatuinen, etten viitsinyt enkä ollut oikein sopivakaan siihen.

Ajattelin ottavani torilta kuvia, enemmänkin. Mutta jollain tavala lässähti. Pari poliitikkoa näin, toisesta kuvankin sain. Toista en uskaltanut. En ollut varustautunut tekemiseen paremmin sopivalla kameralla, enkä lopulta aikonutkaan kunnolla panostaa. Pakenin ihmisjoukosta lännen suuntaan, ja eteläpuistoon jossa vallitsi unenomainen tunnelma. Parin korttelin päässä kävelykadusta, torista ja eetunaukioista, ei ollut mitään "hajua" käynnissä olevasta elävöitymisestä. Se sopi minulle hyvin.
Mukanani oli filmikamera, jonka myyntitekstin kopioin edellisen postaukseni joukkoon ja otsikoksikin.
Kuvasin sillä rullallisen: 12 kuvaa. En torilta enkä tapahtumasta, vaikka pari kertaa sielläkin etsimeen katsoin. Filmi on nyt kehitetty, ja kuvat skannattu. Kuvia syntyi, pari mojovaakin. Mutta olkoot tallessa. Tulevat esiin jossain vaiheessa, jos tai kun sopivaa tarvetta ilmenee.

Toukokuun loppu ja kesäkuu kuluivat valokuvausharrastuksen osalta testaamisen merkeissä. Neljä hommattua filmikameraa, kun hommaamisella on tapana karata enemmän kuin meinaa. Erilaisia filmejä niihin, vaikka pitäisi vakioida ja käyttää vain yhtä. Uusi kehitysaine-menetelmä. Liikaa muuttuijia testaamista ajatellen, mutta onnistui kuitenkin. Kaikki neljä jäävät käyttöön. Ei tullut verkonpainoja tai koristeita.

Viimeisen rullan kehitettyäni, ajattelin että nyt täytyy palata perusasioihin ja lopettaa testaamiset. Kuvauskohteita ja aiheita on "rästissä".  

 

Hain arkistostani esiin Pori Jazz- kuviani, menneiltä vuosilta yhden kultakin.

Panenpa ne tähän jononoon, tai allekain. 



Suurimmalle  osalle  Pori Jazz on ja tarkoittaa jazz-katua. Sitäkin on tullut kuvattua, mutta artisteja ja pääosaakin. Jääkööt ne nyt pois ja aikajana tästä paljon puhuttaneesta aiheesta, kun katua ei enää ole vuosiin ollut. Kuvissa on vusilukuleimat.
Kun tätä katsoo tarkemmin, niiin aivan yläreunassa pikottaa maailmanpyörän huippu. Sellainen oli tuolloin Polyfonia- teoksesta hiukan kirkon suuntaan.


Edelleen etelärannassa. Kun tapahtuma alkoi olla ohi. Heinäseipäät olivat muodikas somiste.


Karikatyyritaiteilija jazzkadulla, taidemuseon varjossa. Toistaiseksi viimeisenä vuotena etelärannassa.


Ensimmäinen markkinavuosi Kirjurinluodolle siirtyneellä jatskadulla, joka muuttui jatspuistoksi.
Informaatiotorni, jossa informaatiota konserteista ja muusta tarpeelisesta tiedosta. Kuvaan osuneella naisella tiukka katse kameraa käyttävään minuun. Taisi ola "oikea" kamera, ja oliksin. Pelottava ja arveluttava. Mitä ja mihin / kenelle se kuvaa...   usein joku kysyikin, ja ihmetteli kun vastasin että itselleni. Itseltäni niitä levisi milloin minnekin.  Kuten nyt tämä tähän.


Toinen vuosi kadusta jatspuistoksi vaihtuneella alueella. Sen jonkinlainen aukio, hienoksi laatoitettuna.
Poru medioissa ja foorumeilla, somessa oli ankaran kriittistä kun katu olisi ollut parempi. Jatsit oli pilattu.


2020 tuli korona, ja perui jatsit siltä vuodelta. Menin ja pistin dronen taivaalle areenan pohjoispuolella. Upotin kuvaan tekstin ja vuosiluvun. Tekstin nappasin jostain tarrasta, joka minulla oli hyllyssä kirjapinon alla. Ironista todellisuutta.



Viime vuonna. En mennyt luodon puolelle ollenkaan, ainakaan jatsien aikaan. Oli muuta ajateltavaa.

Missä on vuosi 2021 ?
Se on Reposaaressa, jossa asuin sen kesän ensimmäiseni siellä. Kävin kaupungissa kerran vai kaksi, mutta en jatsien aikaan. Katsoin kuviani myös aiemmilta vuosilta: 2014 ja 2013. Jos niiltä olisi ollut tähän sopivia kuvia, olisin aloittanut aikajanan niistä. Mutta ei ollut: pakenin / pakenimme jatseja ja suomiareenaa porilaisperinteisesti,  pistimme kämpän vuokralle niiksi viikoiksi.  Ja kortteerasimme muualla.
Tämän vuotinen kesäkuulle siirtynyt Suomiareenatapahtuma onnistui uutisten mukaan sikälikin, etteivät porilaiset olleet jatseja paossa jossain, vaan tulivat tapahtumaan. Ja terasseile juomaan elävöitymistä.



Lopuksi "pakollinen" kuvaustekniikka-osuus



Ei pitänyt tässä postauksessa puhua viimeiseksi hankkimastani filmikamerasta. Mutta kuitenkin.
Sen mukana tuli keltasuodatin, jollaista kehoitetaan käytettävän "aina" filmikameran linssissä mustavalkoista kuvatessa. Parantaa kuvien kontrastia ja värikylläisyyttä; siis sävyjä.
Otin ensimmäisen rullan suurimmaksi osaksi suodatinta käyttäen, ja huomioin valovoiman vähenemisen yhdellä aukolla. Skannattuani filmin, päädyin siihen että suodin saa toimia jatkossa linssinsuojana mutta mennä taskuun kuvien ottamisen ajaksi.
Kun filmejä vedostettiin paperikuviksi pimiössä, suodattimella on ollut arvonsa. Mutta kun se on minulta jäänyt pois, ja lopullinen kuva syntyy skannerilla ja photoshopilla, sävyala tulee halutunlaiseksi digitalisesti. Suodatin heikensi valovoiman lisäksi muutakin, kun loputulos tehdään tietokoneella eikä suurennuskojeella.

Kuvassa myös fujifilm-pokkari, jolla kuvasin muutaman vertailukuvan. Tuota keltasuodatinta käyttäen siinä:


Digipokkarin kuva keltasuodattimella


Digipokkarin kuva, käyttäen kameran omaa keltasuodatintoimintoa


Digipokkarin kuva mustavalkotoiminnolla, ilman suodatinta


Digipokkarin värikuva, muunnettuna photoshopilla mustavalkoiseksi



Lopuksi digipokkarilla kuvattu "tavalinen" värikuva. Sama näkymä kuin edellisissä vertailukuvissa.
Fujin kameroisssa on jpg-asetuksissa filmisimulaatioita, sen kultaisen filmiajan ajoilta: Proviaa, velviaa ja muuta. Käytän normaalisti "proviaa", joka on luonnollisuutta tavoitteleva "moodi". Tämä on värikylläisemmällä velvia-reseptillä otettu. Rawia tallennan enää aniharvoin.


Elävöittämisen suhteen alkaa väliviikko. Seuraavana jatsit, joista ehkä kuvaa koneelle ja jakoonkin. Testaushommista päästyä, viimeinkin.
Hyvää alkavaa tapahtumanalusviikkoa!


 

Porissa: 2.7.2023

 

:::::::

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jännitystä elämään

 On olut niin jännittävää aikaa ja ruuhkaa asioissa, että blogijulkaisemiseen ei ole ehinyt. Kevät alkaa olla pian lopuillaan ja kesä koitta...