Jyrää ja suodatustestaus

 
Väsyttävä viikko alkaa huipentua tapahtumineen tuolla jossain kaupungilla ja areenoilla. Uutistarjonta tai tuputus on vähän väsyttänyt, mutta oma valinta. Television olisi voinut laittaa jollekin tosi-tv:lle, ja paeta valtamediaa joka on ollut täynnä huippukokousta ja rasismin kyttäystä. Ministerin 15 vuotta vanhoja kirjoituksia on taivasteltu ja lisää on tulossa.

"Jatsit" taitavat olla tänään perjantaina kuumimmillaan tai kiihkeimmillään Kirjurinluodolla. Kaupunkiinkin ulottuvat tänä vuonna. Ikiaikaista jatskatua ei ole Etelärannassa tänäkään vuonna. Pyöräilin alkuviikolla Kirjurinluodon läpi, Raumansillalta Kaarisillalle ja siitä pois. Pysähtymättä. Reittini meni rantaa myötäilevää väylää. Luoto oli aidattu ja portitettu. Aidoissa mustaa banderollipeitettä, 100 Porijazzi-international-every-year-at-july-  teksteineen. Ettei kukaan vaan pääsisi vahingossaan näkemään pömpelien, telttojen, ja paskahuusien - ei kun esiintymislavaa jolla saattaa olla maksullinen toimitus käynnissä.
Vuosi vuodelta mahdottomampi määrä pömpeliä ja aitausta, mutta parin viikon kuluttua ei enää. Kyllähän minä osaan ja saan pysyä sieltä pois muutenkin. Valokuvamuotoinen tallentaminenkaan ei enää sen osalta kiinnosta. 

Jyrä

Uutisissa on ollut juttua höyryjyrästä, joka on maannut taivasalla vuosikaudet. Asvalttifirma teki kulttuuri ja markkinointiteon. Vei jyrän Kouvolaan entisöitäväksi. Hiekkapuhalsivat ja maalasivat, korjasivat katon. Toivat takaisin Poriin, toistaiseksi tontilleen. Myöhemmin siirretään Ulasooriin, jonkun teknisen toimialapisteen aidan taa näytille. Osoitteeseen Ulasoorintie 9. Porin päivään mennessä, kuulin kerrottavan.

Siitä kritiikkiä, että sinne piiloon. Etteivät turistit pääse näkemään. Eikä kaupunki elävöidy sen osalta.
Tokihan tuo sopisi porinsillan pieleen jalustalle, kun se alunperin sillan rakentamiseen hommattiiin vuonna 1925. Onni- nimensä höyryjyrä sai kuljettajansa Onni Erlinin mukaan. Jyrä palveli 1960- luvun puoliväliin asti, katujen rakennustyössä. Viimeinen työ oli Kartanon katujejn tekemisessä. 

Otin Onnista kymmenkunta kuvaa, eri kanteilta ja aidanraoista. Filmillekin yhden mustavalkoisen, joka saa odottaa fimin täyttymistä, kehitystä ja skannausta digiksi.
Koneen valmistaja kiinnosti. Kuvassa se ei kokonaan näy, mutta Satakunnan Kansan nettilehdissä tietoa hyvinkin. Se maksaa, että pääsee niitä lukemaan.
Merkki on Bruthemeyer Soest. Valmistaja Maschinefabrik Eisengiesserei. Valmistusvuosi 1925.
Pituutta 5,40 m, leveyttä 1,90. Korkeus 2,75 metriä ja painoa 16 tonnia. Kyllä jyrää.

 

Jatkoin matkaani

Minulla on "tinkilista" kohteista joista haluan kuvia jemmaani. Tuo jyrä oli tai on sen eturivillä.
Muitakin tuli tehtyä, jälleenkuvausta ajapaikk:iin muunmuassa. Katukuavauskin sai osansa, tämän kuvan muodossa. Se si ole mieleni mukainen katukuva, kun kohteet ovat taas kuvassa selin.
Mutta kuvalla on tarinansa. Pysähdyin Raatihuoneen puiston varjoisalle puolelle, penkille ja pistin piipuksi. Niin: olen harvinaisuus, kun poltan piippua. Usein kaupunkiin mennessä tai muuten ihmisten ilmoille, ostan tavallista tupakkia. Mutta aina ei viitsi, ja eihän mitään tupakkia ole enää soveliasta julkisesti sauhutella.
Istuessani siinä, näin että tulee sanan julistajia. En tiedä lahkoaan, mutta kysyivät tai meinasivat aloittaa houkuttelemisen. Vastasin lyhyesti etten ole kiinnostunut. Piippuni karkoitti heidät heti. Luulisin.
Nappasin kameran ja äkkiä räpsy pakenevista sisarista.

 

Toisen piipullisen nautein vakiopaikallani. Siinä tallentui tilanne jossa kaksi veturia kohtaavat. Taustalla rapuvaunuletka, joka odottaa siirtoa Seikkuun. Rautatieharrastus-ryhmässä kerrottiin ettei niitä Aittaluotoon (ja bolidenille) meneviä näy Julia-seurannassa, koska kyseessä on siirtotyö eikä enää varsinainen tavarajuna. Harmi, kun ei tiedä aikatauluistaan. Menisi muuten passiin radan varsille.

 

Suodattimia

 

 

Meinasitte varmaan, että nyt tulee taas valokuvaustekniikkaa. Olette oikeassa, mutta pistän tämän ensin. Porin vesi on melko hyvää juotavaksikin. Mutta silti siinä on jokin pieni rautamaku. Sen huomaa, kun on juonut Brita-kannulla suodatettua vettä. Jääkaappiimme ilmestyi kolmisen viikkoa sitten tuollainen / sellainen. Ja hyvää on, hyvä "vehje". Sen suodatin kestää kuukauden. Uusia saa ostaa, ja kustantavat pakkauksesta riippuen 5-8 euroa / kuukausi.

 

 

Pengoin kameralaukkuja ja sängynaluslaatikoitani, suodattimet olivat siellä täällä. Osan olen heittänyt menemään tai ovat vielä hukassa. Filmikameroiden tehtyä paluun, niillä on käyttöäkin.
Otin testikuvat ylläolevilla, yhdessä ja erikseen. Ja jälleen kerran totesin ettei digissä ole paljoa suodattimilla vaikutusta kuvan luonteeseen. Paitsi polarisaatiosuotimella. Muut ajavat vain linssinsuojan virkaa.
Jätän testikuvien viljelemisen tähän julkaisuun tekemättä kun niillä ei ole mitään virkaa. Filmikuvauksessa testaaminen olisi tarkoituksenmukaisempaa, mutta en siinä sellaista tee. Tavoitteena on vain kuva kuvana, eikä mikään muu.

 
Hyvää "jats-viikonloppua", jos sellaista vietätte. Mutta muutenkin hyvää sellaista. 

 

Porissa 14.7.2023

 

_____