Maailmanperitöä naisten viikolla

 

Tehtiin reissu Raumalle. Reissu oli luonnikas, vaikka en auton takasivulasista sitä toivottavaa taulua nähnyt. Raumalta pois johtavien valtaväylien varsilla sellaisia on ainakin joskus ollut. Johtui varmaankin siitä, että menimme Rauman kaupungista entiseen TL Lappiin joka on nyt osa Raumaa. Poistuimme Rauman alueelta pienempää tietä, Lapista Eurajoelle josta valtatielle ja takaisin Poriin. Pikkutiellä ei niitä tauluja joissa toivottavat luonigast reissu, ole ollutkaan.
Mutta mitä siellä oli:

 

Lapissa, siis Rauman lapissa on Sammallahdenmäki, ja siellä Unescon maailmanperintökohde; Sammallahdenmäki. Suomen ainoa arkeologinen maailmanperintölistalle päässyt kohde. Noin kilomertin kanttiinsa oleva alue josssa on pronssikautisia hautarakennelmia ja muita rakennelmien raunioita. Kuvassa kirkonlattiaksi oletettu suuri sellainen.
Kävimme maailmanperintökohteessa samalla kun kävimme Kivikylän kotipalvaamolla, sen tehtaanmyymälässä. Siinä lihakaupassa olen käynyt moneen kertaan ennenkin, mutta en koskaan ennen Sammallahdenmäellä. Enkä usko että menen enää ikinä. Historia kiinnostaa, mutta esihistoria ei niinkään. Mutta mukavahan tuo oli bongata.

 

Kierreltiin yhteensä viisi kirpputoria, joista kolme rautatieaseman tuntumassa. Kaksi muuta olivat typillisiä, mutta nuo kolme tosi hyviä ja hienoissa puitteissa,  vanhoissa tavaramakasiineissa.

 

Pari löytöä pitkästä aikaa. Sikäli että ostinkin enkä jättänyt hyllyyn. Seleenikennoltaan hengissä oleva valotusmittari olisi jäänyt minulta varmaan huomaamatta, mutta matkaseurani näytti sitä minulle.
Zenit-tarvikkeet, luki hintalapussa. Bakeliittisessa koteossa oli ja on loittorengas-sarja cccp-logolla. Kotelon kannessa lomo/ helios/ zenit- logo.
Muun hyvän lisäksi hinnat olivat luokkaa kirpputori. Loittosarja 7 ja valotusmittari 6 euroa. Molemat tulivat käyttöön. Valotusmittari fiilistelyynkin, mutta ihan jees tositoimessaankin.
 

 

Kaffeelle. Ei viitsitty lähteä vanhaan raumaan, vaan "tyydyttiin" huoltoaseman miljööseen, joka olikin siisti ja viihtyisä. Otin muistoksi tämän, jossa suuren valokuvan muodossa näkymä vanhanrauman kadulle. Kuvasta välittyy tunnelma, mutta luonnossa  se on todella hieno. Huoltis oli todellakin huoltoasema eikä pelkkä bensis. Kuvassa näkyvän palvelutiskin yllä oleva huolto -kyltti olisi voinut mahtua kuvaan kokonaan, mutta oli niin otettu tuosta seinätapeetista että huomasin vasta kotona sen. Tai osan siitä.
Neste Syvärauma.

 

Naisten viikko - säätiedotuksia

 

Sää suosi Rauman - Lapin reissuamme. Ennusteet osuivat sille päivälle. Toinen reissu(ni) sensijaan meni päin... mäntyä. Piti pyöräillä Noormarkkuun, FB- ja muutoinkin-kaverin luo kamera-asioissa ja jutustelemaan  pitkästä aikaa. Säämallinnuksien mukaan piti olla poutainen "välipäivä", kuten raumanmatkan päivänäkin.
Mutta vähän ennen menomatkan puoliväliä olin jo niin kastunut, ettei matkaa voinut jatkaa vaan oli pakko kääntyä takaisin. Paluumatkalla oli myös pakko pysähtyä hetkeksi sateensuojaan, kun vesisade muuttui rakeiksi ja yltyi kaatosateeksi. Kalaholman koulun sadekatos tuli pelastukseksi. Rikoin tupakkalakia. Onneksi kouluilla kesäloma-aika.

Sanonta kuuluu: "Naistenviikolla sataa aina". Ei aivan aina, mutta melkein joka päivä jossain vaiheessa. Heinäkuu on tilastoissa vuoden sateisin kuukausi. Aamun pilvetön taivas täyttyy kosteuden haihtumisen vuoksi pilvistä, ja iltapäivän mittaan sateen vaara kasvaa. Ei siitä mitään vaaraa ole, paitsi joku porilainen reppuränni tai alikulku tarjoaa mahdollisuuden uimiseen. Niin tässäkin tapauksessa: Kalaholman - Koivistonluodon rajoilla ei nähnyt missä kohtaa pyörätie menee, ja jokunen auto joutui kääntymään takaisin, ajoradan ollessa "järvenä". Tulipa pyörä pestyä.
Naisten viikko koostuu naisten nimipäivistä, jonka Jaakko lopettaa. Kylmän kiven heittämisestä olen skeptinen, kun varsinkin merivesi alkaa olla lämpimimmillään. En mene uimaan.

 

Vähän ennen paikkaa jossa käännyin takaisin, oli Ruosniemen hiihtokeskukseen johtavan tien risteys. Tien varsi oli horisonttiin saakka täynnä parkkeerattuja autoja. Siellä oli pallokentällä käynnissä Pori Cup, jota pelaavat tämän viikonlopun ajan monella kentällä ympäri Poria.
Tuosta jonon viimeisen parkkeerauksesta voisi sanoa jotain , mutta olkoon.
 

 

Eilen; lauantaina oli sääennusteessa poudan mentävä aikaikkuna. Joten lähdettiin kaupunkiin, katsomaan Satakunnan museon ja Heinen talon välisellä museokujaksi nimetyllä paikalla näytteillä olevia Pori Jazz- kuvia vuosien varrelta.
Samalla käytiin kirpputorilla, entisessä Hyllymeressä, nykyisessä hyllyparatiisissa, Keskuskartanossa.
FB-kaveri vinkkasi viestillä, että siellä on myynnissä Canonin järkkäri, filmisellainen linssillä 50 €.Katsoin: Hieno virheeton vanhan ajan kovahko laukku, jossa Ftb.runko ja 50mm 1.8 valovoimainen objektiivi. Hypistelin 10 sekuntia ja totesin raskaaksi, painoltaan. Ja kun linssi oli tavanomainen, niin jätin sinne. Mutta viidellä kympillä "paljon" kameraa... näin vinkiksi.
Huutonetissä tai torilla (.fi) siitä olisi saanut omansa ja satasen voiton, mutta en vaan viitsi. Paketoiminen ja kaikki homma... tulen toimeen muutenkin.
 

 

Paluu Kalaholman matonpesupaikalle, jolla kävin akukeväällä. Nyt filmikameran kanssa. Pumput ovat rikki, eikä niitä kaupungininsinöörin mukaan korjata. Ei ole rahaa. Tai on varmasti, mutta budjetti vie elävöittämiseen. Rouheaa tulossa mustavalkofilmille. Kunhan saan sen täyteen ja kehitettyä.

Lukkarinsannna venelaiturilla, samalla reissulla kuin edellinen ja seuraava kuvakin. Sillalta monta kertaa katsonut, ja ajatellut että joskus tuota katsomaan. Nyt se on nähty. Aika puskassa ja mutkan takana. Maalta käsin menytnä.

Nykyaikainen aikataulu linja-autopysäkillä, Aukeaa huonosti ellei ole älypuhelinta jne. Olkoon.
Juopa tarkoittaa Varvourinjuopaa jonka suun tuntumassa tämä. On.

 

Rauman kirpputorilta löytämäni loittorengassarjan 30 millinen kokeessa, negatiivia reprokuvaamassa. Ilman jalustaa, ihan vaan kokeillakseni. Kätevämpi kuin makropalje. Objektiivina cosinon, joka ei aivan huippua laadultaan. Muitakin on. Pitää jatkaa testausta jos tositoimeen alkaa.
Makrokuvauksesta sen verran, että se on lähikuvausta tilanteessa jossa mennään tosi lähelle kuvattavaa asiaa. Sen voi tehdä monellakin tavalla tai välineellä. Makro-objektiivilla, lähilinssillä, makropalkeella, näillä loittorenkailla, käännettävällä objektiivilla. Oma tapani ääritapauksessa on mikroskooppi, pintasellainen ja nykypuhelimen kamerakin toimii sen kanssa oikein mukavasti.

 

Lopuksi narinaa

 

Kuvakaappaus puhelimen näytöltä. Eteläkauppatorilla,  Porissa.
Kuten olen kertonut, harrastan jälleenvalokuvausta Ajapaik-sovelluksella. Vanhojen kuvien uudelleenkuvausta tänään. Vanha kuva vuodelta 1919. Toinen viime viikolta. Sotilasparaatia, Mannerheimin juhlakiertuetta. Ja nyt tori nykynäkymässään.
Pistin tämän vanhoja kuvia ja muistoja ryhmään, joka on ollut aika asiallinen. Mutta sinnekin on alkanut tulla "kyllä ennen oli" - kommenttia, varsinaisen aiheen päälle.

Ajatellaan nyt: kuva on 104 vuotta sitten otettu. Pori on sen jälkeen muuttunut. En kyllä kaipaa nykynäkymän sijasta noita röttelöitä. Vaasan pankki oli hieno rakennus, jonka olisi ehkä voinut säilyttää. Muu on maalaiskylän tyyliä. Ei kaupungin. Kirkko on kuulemma hävinnyt uudemmassa kuvassa. On se siellä. Edelleen.

 Jaakonpäivä on ylihuomenna.

 

Porissa: 23.7.2023

 

_____