Tilastointia ja linja-autoilua

 

Faktaa - Toukokuilta ja kymmenltä vuodelta

Tämän blogijulkaisun aloitus- ja kansikuva ei ole houkutteleva tai kaunis. Kokosin numeroita menneeltä juuri päättyneeltä toukokuulta. Vertailua kertyneiden kuvamäärien muodossa. 
Elämänmuutosten vaikutuksia, ja muuta havaintoa. Jälleen kerran palasin kirjoittamaan blogia, vaikka heitin ensimmäisen luonnoksen mäkeen ja meinasin jättää blogin tällä viikolla päivittämättä. 
Laitettuani kuvia puhelimelta koneelle ja pakattuani ne säilytysmuotoon, näin hakemistoissa muistiinpanon arvoista tietoa. Siitä tämä uusi yritys. 

Kuvamääriä

Olen työni synnyttämää excel-sukupolvea, ja ehkä siksi käytän ohjelmaa moneen tarkoitukseen. Mutta paperiset kalenterikirjat ovat aina olleet pääosassa. Olen kuvannut melko paljon kaikenlaista, ehkä liikaakin. Työstä on jäänyt harrastus, josta työkin sai alkunsa. Kuvauskohteet täydentävät kalenterimerkintöjä, samoin liikkumisista tallentuneet sijaintitedot "trackerissa" ja googlen aikajanalla, joka sekin on minua jatkuvasti seuraamassa. En koe sitä isoveljen valvonnaksi vaan tietolähteeksi muiden tukena. 

Katsoin onko kuvamäärissä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Verraten nyt päättynyttä toukokuuta sitä edeltävään huhtikuuhun, ja toukokuuhun vuosi sitten. Kuvaustapani ovat muuttuneet. "Oikea" kamera on jäänyt koko ajan enemmän kaappiin. Varsinkin järjestelmäkamerat. Puhelimella kuvaaminen on lisääntynyt. Olen myös pyrkinyt rajoittamaan kameran esille ottamista. Ehkä olen ymmärtänyt joskus kuulemani väärin, ja kokenut sen joukossa vittuilua tai turhautumista. Yritän oppia elämään paremmalla itsetunnolla varustetuna. 

Taulukkokuvassa vasemmalla on kuvamääriä kymmeneltä vuodelta. 52 000 koneelle tallentunutta kuvaa. Noiden lisäksi parituhatta "dokumenttikansioihin" tallentamaani, skannattua ja somejaettua. Tämän vuoden toukokuu ei eroa paljoa sitä edeltäneestä huhtikuusta. Vuoden takainen toukokuu oli kuvamäärältään suuri, kun ensimmäinen kevääni uudessa asuinpaikassa täytti sitä tavallista enenmmän. 
Suuri vaikutus on myös elämänmuutoksellani. Vietettyäni yli vuoden melko erakoitunutta aikaa melkein saaresta poistumatta, on tilanne nyt aivan toisenlainen. En "mene" nyt päättyneen toukokuun yksityiskohtiin, mutta sen verran että toukokuun kolmestakymmenestä yöstä olin 14 saaressa, ja 16 poissa saaresta. 

Linjuriauto on maantien ässä

Palasin eilen illansuussa kuunvaihteeksi saareen, lähteäkseni huomenna saaresta. Lähtiessäni viime perjantaina linja-autoilemaan kaupunkiin, tuli mutka ja viivästys matkaan lähtöön. Linja-auto jolla olin lähdössä otti ja hajosi saareen tullessaan sen verran, että pääsin matkaan vasta seuraavalla vuorolla. Kulutin tunnin verran aikaa Satamapuistossa ja Vaakunaviikin rannassa. Juttelin tovin rikkoutuneen auton kuljettajan, ja toisella bussilla paikalle saapuneen asentajan kanssa. Vika ei ollut suuri, mutta esti matkustajien ottamisen bussiin. Auton keskioven avaus- ja sulkumekanismiin kuuluva remmi oli lentänyt pois paikoiltaan, ja pariovi ei pysynyt ajossa kiinni. Kuljettaja sanoi, että linjan loppuun ajaminen rikkinäisellä ovella olisi kuljettajan viimeinen "keikka".  Onneksi minulla ei ollut aikataulutettua menoa, enkä myöhästynyt mistään. 

Porin Linjoja, joka kaupungin omistama firma vastaa julkisesta liikenteestä Porissa, kritisoidaan milloin mistäkin. Reitit eivät sovi kaikille, mikä on aivan ymmärrettävää. Aikataulutkin ovat monessa tapauksessa sopimattomia. Yöaikaan ei liiku tarpeeksi tai lainkaan autoja kapakasta kotiin pyrkiville. Ja mitä milloinkin. 
Omassa tapauksessani ja tarpeissani olen hyvässä asemassa, kun bussia kulkee niihin nähden riittävästi ja sopivasti. Kuljettajat ovat asiakaspalvelusuuntautuneita ja kaikin puolin ammattilaisia työssään. Lippusysteemit ovat toimivat, ja hintatasokin mielestäni kohdallaan eri vaihtoehtoineen. Tämä tietysti nyt kun vertaa oman auton kiinteisiin ja muuttuviin kuluihin. 

Jos kuvamäärä on vuoden takaiseen toukokuuhun verrattuna supistunut puoleen, on linja-automatkustamiseni ainakin kymmenkertaistunut. Lähdin vuoden 2021 aikana saaresta linja-autolla viitisen kertaa, viimeksi syyskuussa 2021. Nyt pelkästään mennyt toukokuu sisälsi saman verran, siis viisi matkaa kaupunkiin. Ja takaisinkin. 

Sähköistä palvelua ja seurantaa

Kuukauden ensimmäinen päivä jona pankit ovat auki, on minulla tilipäivä. Tai eläkehän se on, joka tililleni tulee. Niin tänäänkin. Laskut ja vuokra maksuun, ja loppukuun voi olla kuin ellun kanat. 
Samala kun maksoin 15 euron sähkölaskun huhtikuulta, kurkkasin energian ja sen siirron toimittajani tarjoamasta seurantasysteemistä toukokuun kulutukset. 

Edellisen kuvan kertoman toukokuun, 54 kilowattititunnin lasku lienee  tätä juuri maksamani huhtikuunkin laskua pienempi, jossa kulutus oli parikymmentä kilowattituntia "suurempi". 
Summilla ei ole sinänsä mitään merkitystä. Kyseessä on vain uteliaisuuteni kaikenlaisia "käppyröitä" kohtaan. 

Käydessäni aamulla laskuja maksamaan, törmäsin jälleen siihen että tietokoneeni alkaa olla taas yhden askeleen lähempänä kuolemaansa, mitä tulee asioiden hoitamiseen netissä. 
Menin elisan sivuille, maksaakseni netti- ja puhelinlaskuni niin kuin aina ennenkin. Systeemi ei suostunut kanssakäymiseen tietokoneen ruudulla, koska selaimeni ei ilmeisesti enää pysty kommunikoimaan määrätyllä tavalla maksusysteemin kanssa. Kokeilin toista selainta; sama herja.
Makosin nekin laskut nyt puhelimella. 
Koska tietokoneeni on vanha, siihen ei saa enää selainten uusimpia versioita, ja niin edelleen. Mobiilisysteemit ajavat tietokoneista ohi, ellei osallistu päivityshelvettiin ja tue laitevalmistajia jotka ovat lobanneet palveluntarjoajat edesauttamaan laitemyyntiä. 
Tietokoneet ovat muuttuneet yhä enemmän verkon ulkopuolella tehtävien hommien työkaluiksi. Photoshoppia ja muuta vastaavaa ei tosin enää saa uusimmilla versioilla käyttöön muutoin kuin kuukausimaksullisella pilvipalveluna. Dvd-levyt joilla omani aikoinaan hankein, ovat muinaisjäänteitä. Mutta aion jatkossakin käyttää kallilla hankkimaani ohjelmistoa. Pilvi-photariakin olen kokeillut, kun joku muu maksoi sen. Hieno sekin, en kiellä. 

Printtimediaa; paperia jolle on painettu tekstiä ja kuvia

Mainospostin joukossa oli tällainen hieno näytelehti, joka oli jostain syystä ilmestynyt eteiseni lattialle. 
Muu meni oikopäätä paperinkeräyspinkkaan, mutta tämähän onkin hieno. Mikä tai kuka sen on minulle toimittanutkin. Irtonumeron hinta näkyy kannessa: 13,90 euroa. 66 sivua ja kannet päälle. 
Kannen sisäsivun mainos kertoo, että tilaamalla tämän lehden, saa jonkun sanomakonsernin digilehden maksutta kuukaudeksi. Menin lehden nettisivulle. Lehden vuosikerta maksaa satasen verran vuodessa. 
No se siitä. Yritän lukea tuota paperista tämän numeron verran. Tilaamani sanomalehti on jo kauan ollut minulle digi. Paperinen on vieraantunut jo kauan sitten. 

Hyvää alkanutta kesäkuuta!

Reposaaressa: 1.6.2022

____

___

__

_

-

.

_______________