Kipugeeliä, kuva-asiaa ja reittisuunnitelmaa

Kipugeelistä ergonomiaan

Piroxin niminen kipugeeli on ollut ja on minulle hyvin avun tuonut "mobilaatti". Muuta en ole oikeastaan kokeillutkaan, ja tarve on ollut satunnaista. Tietokoneen hiiri on monelle syypää kyynär- ja olkavarsivaivoihin, jos sitä käyttää enemmän kuin tarpeeksi. 
Tietokoneen kanssa paljon tekevien ja varsinkin kuvankäsittelyohjelmien parissa tuntikausia "vääntävien" pitää ja täytyy opetella ja totutella käyttämään näppäimistökomentoja, muuten vaivoja tulee taatusti. Mutta hiirtäkin joutuu käyttämään joissakin vaiheissa. Piirtopöytä olisi vaihtoehto, mutta en enää oikein jaksa tai viitsi sellaiseen perehtyä. 
Kutsun Piroxinia karvarasvaksi.  Imeydyttyään ja kuivuttuaan, se muodostaa iholle valkoista "karvaa"; haituvaa, höytyvää, aivan kuin auringossa palaneen ihon kesimisen. Sen käyttämisen joutuu ajoittamaan niin, ettei iholta pölyävää tavaraa ole esimerkiksi sänky täynnä, jos on mennyt rasva iholla nukkumaan. 
Mutta on se hyvä!

Enemmän kuin hiiren käyttäminen, on niskani ja olkavarteni äitynyt puhelimen lisääntyneestä käytöstä kuvien käsittelemisen ja somettamisen seurauksena. Tietokoneen ruutu on tukevasti paikallaan, pöydälle asemoituna, ja tuolini on mallia pro. Mutta puhelimen kanssa on toisin. Samalla kun sen näyttöä katsoo pää ja niska etukenossa, pitää puhelinta kädessään ja saman käden sormilla tekee näytöllä mitä milloinkin täytyy. Kremppaa ja vaivoja tulee varmasti. 

Otin tänään aamuvarhaisella kuvan puhelimestani, johon liitin rekvisiitaksi adapterilla usb-kortinlukijan, jossa niin ikään sd-korttiin adaptoituna micro-sd- muistikortti jollaisia monet kamerat ja laitteet käyttävät. Samaan liitäntään voi kytkeä kameran suoraankin, ja ladata sisällön puhelimeen kun tietokone on saaressa ja käyttäjä kaupungissa kuten viime aikoina olen yli puolet päivistäni ollut. Langattomastikin onnistuu jossain tapauksissa, mutta tämä on nopea ja vakaa tapa. 

Muistettuani edellä kuvaamani kipugeelin olemassaolon, kävin Porin Puuvilla-kauppakeskuksessa olevassa apteekissa sitä ostamassa, kun siellä oltiin. 
Kauppakeskuksen tapahtuma- / esiintymislavan edustalle oli tuotu Fouga Magisterin keula, kun Porin lentokentällä tapahtuu 18. - 19.6. Suomen Ilmailuliiton lentonäytös. Sama joka on järjestetty muunmuassa Helsingissä, Kaivopuiston edustalla. Keula on Kauhavalta, mutta Porin kentän hangaarissa majailee toinen kahdesta lentokuntoisesta kokonaisesta Fougasta. 

Kauppakeskus on ajan hermolla, ja pitihän näkymä napata harkitusti rajattuna kuvana talteen. Järjestelmäkamerat ovat jääneet kaappiin pölyttymään, kun niiden ominaisuuksille ei ole ollut tarvetta pitkään aikaan. Nykyisen puhelimeni kamera on laadultaan melkein erinomainen, ellei ole tarvetta zoomailuun. Zoomattu kännykkäkuva on kelvoton, kun optiikan zoomi ei ole optinen vaan jokin digipaska. Kun valoa on riittävästi, dokumentti jota puhelin tuottaa, on aivan riittävä. 

Puhelinkuva parvekkeen matolla astelleesta seitsenpistepirkosta, jolta puuttuu yksi piste. Maininnan siitä, millä vehkeellä kuva on otettu, voisi jättää poiskin. Mutta se on jäänne siitä että puolustelee julkaisemista vaikka kuva on otettu "vain" puhelimella.  Ei tämä mitään makroa ole, mutta kuvana ihan kiva. Täysikokoisessa kuvassa pirkko oli valtavan kokoinen, vaikka etäisyyttä oli metrin verran. Kun on megapikseleitä 64 (kenno kokoa mikro) niin rajausvaraa piisaa. 

Nähdessäni seitsenpistepirkon parvekkeen matolla, näin myös tämän. Sopivan diagonaalisesti muodostuvat varjot parvekkeen seinällä, aamukuuden maissa - auringon hiljalleen noustessa. 
Kuva siirtyi puhelimesta tietokoneelle, saareen palattuani. Se sai osakseen jonkin verran photoshoppia: Sävy- ja värimaailman korjausta ja hiukan pystylinjojen suoristusta. Lopputulos on luonnonmukainen. Seinä ja muu sen värinen kuin olivat kun kuvan otin. Jollain "oikealla" kameralla olisi syvyysvaikutelma ehkä hienompi. Mutta kuva olisi melko varmasti jäänyt ottamatta ellen olisi ollut kännykkäni kanssa parvekkeella aamusavulla, kahvin tippumista odotellessa. 
Kuvan sommitelu - kompositio on hyvin oleellinen ja miellyttävä osa kuvan ottamisessa. Kun valot ja varjot sattuvat kohdalleen eikä tarvitse muusta piitata; siis jostain hel##tin ajoista, aukoista ja isoarvoista. Tietenkin laite pitää muutoin tuntea, mutta sen oppii tuntemaan kun tarpeeksi käyttää ja vertailee. 

Pari dokumenttia ja tulevaa

Kuten olen kertonut, olen viime aikoina ollut yli puolet päivistä "kaupungissa", poissa Reposaarelta; Itä-Porissa, Väinölässä. Siellä miltei päivittäin on lenkkeilty - kävelyulkoiltu, väillä samalla kaupassa, ja kirjastossakin käytiin joku päivä. Napsein Itätuulesta kuvia Google-mapsiin, mutta tällainenkin "näkemys" tallentui. 

Linja-autoillessani toissapäivänä kaupungista saareen, nappasin ikkunan läpi kuvan pengertien vierellä kulkevan rautatien kääntösillasta, joka on ollut avattuna jo jonkin aikaa. Hiilijunaliikenne Tahkoluotoon on Ukrainan sodan vuoksi loppunut ja silta jätetty auki. Junabongailua ei toistaiseksi ainakaan tällä rataosuudella voi harrastaa. 

Tämä eiliseltä; 8.6.2022. Kellarikarin tuomien kukinta alkaa hiljalleen olla loppupuolellaan. Olen noita dokumentoinut useita kertoja, eri vuodenaikoina. Mutta aihe alkaa olla loppuun kaluttu. Tämä käyntini oli enemmänkin pyörän testausta kuin luontoretkeilyä. Reposaaressa esiintyviä mandariinisorsiakin oli tarkoitus käydä tiirailemassa, ei kuvaamassa kun niistä on kuvia somessa aivan tarpeeksi. Mutta säätila oli oikullinen, ja ajoi minut kotiin ennen aikojaan.

Huolsin pyörää; ketjujen ja kiristysrissan rasvausta, ja muuta putsailua. On pitänyt tehdä jo aiemmin, kun edellisen kerran pyörä on saanut voitelua viime marraskuussa, jonka jälkeen kilometrejä on kertynyt noin 200. Määrä on aiempiin vuosiin verrattuna vaatimaton, mutta jatkossa saattaa tulla lisäystä, kun ajan pyörän huomenna kaupunkiin johon se saanee jäädä joksikin aikaa. 
Olen ollut holtiton ja laiska pyörän ketjujen vaihtamisen kanssa. Ovat venyneet niin paljon, että kolmella suurimmalla vaihteella (7-9) on kiristäjän vara melkein lopussa. Rattaat ovat edelleen kunnossa. Matkalla on mukana vaihtovalmis uusi ketju, jos vanha katkeaa. 

Reittisuunnittelua

 

Avasin puhelimen Google maps- ohjelman. Lähtöpaikkana Reposaari ja määränpäänä Väinölä. Löydän sinne ilman karttaa ja navigaattoria, mutta matkan mitta ja kesto kiinnosti. 

Puhelinnavigointi ja reittisuunnittelu on mutkatonta ja kätevää, mutta mutkia matkassa riittää. Reittejä on vaikka kuinka monta ja saatan poiketa ajattelemastani matkalla ollessani, jos ja kun eteen tulee jotain kiinnostavaa. 

Google maps tietokoneen nettiselaimella auki (linkki), ja hiirellä vetäen reitti kohdalleen. Kirrinsannan läpi Levonlammen rantaan ja siitä  pyörätielle. Suoraviivaisempi mutta tylsempi reitti Kaanaasta Ulasooriin "pikatietä" seuraavaa kevyenliikenteen väylää käyttäen, ja kaupungin läpi isompia kiertelemättä. 
Matka ja aika eivät eroa puhelimen arpomasta juuri mitenkään, mutta pari vaaranpaikkaa tulee ohitettua. Tämä reitti 1h 53min / 36 km, kun "maisemallisempi" minuutin ja vajaan kilometrin pidempi. 
Nämä ovat tietenkin laskennallisia juttuja. 
36-37 tai mahdollisesti 40 kilometriä ei ole matka eikä mikään, vaikka numerona vaikuttaa pitkältä. Samoin aika, jos vertaa linja-autolla menemiseen vaihtoineen, on suunnilleen sama. 

Lopuksi: Autoilua

Tänään on pyykki(aamu)päivä, joten kuljin rapussa moneen kertaan. Ilmoitustaululle oli ilmestynyt tuollainen tiedote. Otin kuvan mutta ennen kun laitoin tähän näytille, suttasin ilmoittajan nimen ja kyselyosoitteen pois. Porin kaupungin vuokra-asunnoista vastaa taho jonka useimmat tietävät. Klikkaan itseni kyselyyn, vaikka asiassa on useampikin tuskin-juttu. Tuskin käyttäisin yhteiskäyttöautoa, ja tuskin sellaista tämän talon pihalle tulee. Ja vielä suurempi epätodennäköisyys on voittaa arvonnassa tesla käyttöön, kun arvonnan järjestäjänä on mikä on. Kirvatsin jytäkin olisi lähinnä kärsimys, mutta voisihan sen lipun myydä jollekin jos kohdalle sattuisi. Olen myynyt monta vastaavaa aiemminkin, mutta arvonnat ovat olleet toisenlaisen instituution järjestämiä tai juryn ratkaisemia. Kukin tehköön johtopäätöksensä siitä, miksi johtopäätöksiini päädyin. 
En ole yli vuoteen; 14 kuukauteen ajanut autolla, kun sen pois myin huhtikuussa 2021. Saaresta pois suuntautuneiden linja-autoilujen hinnalla ei olisi saanut edes autoveroa tai mikälie käyttömaksua maksettua. Puhumattakaan vakuutuksista ja bensa- ym kuluista. Ammattikuljettajan kyydissä on hieno matkustaa, ja pelkoni henkilöautossakin ilman rattia käsissäni on jo hieman laantumaan päin. 
Kuvasta pois suttaamani kysely / arvontasivu....      ei ollut käytössä. HV. 

Näillä mennään

Reposaaressa: 9.6.2022

____

___

__

_

-

.

___________________