Loppulaskua ja kevään termisyyttä odotellessa

 

Maksoin eilen toiseksi viimeisen Reposaaren sähkölaskun.  Oomi-onlinesta kuvakaappaamallani viivakoodin kuvalla, jonka skannasin puhelimen mobiilipankkisovelluksella tietokoneen ruudulta.
Mutkikasta? Onhan se, mutta vakiintunui tavaksi hoitaa kömpelön oomi-online sivun tuotos.
Oomi on muutaman sähköfirman; Pori Energia mukaanlukien, yhteenliittymä joka hoitaa energioidensa myynnin ja laskuttamisen. Perintähommat ovat edelleenulkoistaneet jollekin ropocapitaalille tai vastaavalle, mikä asia uhkaavasti sivullaan esitetään.

Sähkölaskun paperiversiokin on postiluukusta putoillut, mutta tarpeettomana päätynyt revittynä   roskiin. Itrisanoessani sähkösopimukseni, asiakaspalveluhenkilö pyysi ja sai postiosoitteen johon toimittaa loppulasku. Kun vuokrasopimuskin päättyi maaliskuun loppuun, jäänee tuo tulossa oleva sähkölasku ainakin toistaiseksi ja tällätietämällä viimeiseksi paperiseksi laskuksi jonka paperisena hoidan pois päiväjärjestyksestä. Jatkossa kaikki maksuliikenne tulee tapahtumaan digitalisesti, puhelimella.

Ennen termistä kevättä: 
viimeisimmät kaupunkikuvat ennen pyöräilykauden alkua

 

Takerruin somessa näkemääni päivitykseen, jossa takerruttiin seinämaalaustaideteoksen edustalla olevaan muuntajaan ja roska-astioihin. Porin ensimmäisenä muraalina tunnettu teos on nimeltään: "Paljastuu tiiliverhouksen alta". Se on tehty 1989 asunto Oy Ahkeraliisan päätyyn tekijöinään Silja Selonen, Riikka Kuusiniemi, ja Päivi Karijärvi. Ooite on Liisankatu 11.
Menin ja otin kuvan vastakkaiselta puoleta, K-supermarketin parkkipaikalta käsin. Muuntaja päätyy erillisenä kuvana "sähköä"- albumiini, mutta samalla sain käsityksen; raiskaavatko roska-astiat ja muuntaja taideteoksen. Eivät. Ne eivät peitä taideteosta, joskaan eivät maisemaa kaunistakaan.
 

 

Hain arkistostani paperikuvasta skannaamani digin. Paperikuva on vuodelta 1990. Muraalin värit ovat virttymättömät. Teosta konservoitiin muutama vuosi sitten, mutta alkuperäistä väriloistoa siihen ei palautettu. Mikä on ymmärrettävää. Nykysävyssäänkin teos on oikein hyvä.

 

 

Kolusin valokuva-albumini ja kuvalaatikkoni läpi, etsiessäni erästä kuvaa uudelleen skannattavaksi ja edelleen paperikuvaksi printattavaksi. En löytänyt, joten pitää tyytyä somekuvaan jonka jaoin Pori-muistoja- fb-ryhmään pari viikkoa sitten.
Mutta löysin kuvan, jonka skannasin varmistaakseni skannerin edelleen toimivan. Laitoin tämänkin someen, ja se sai huomionosoituksia osakseen. Huomio heräsi kuvassa esiintyvän edesmenneen kuuluisan ravintolan: Punapaulan ansiosta. Muutakin on: juuri valmistumassa oleva BePop, ja Linnainmaan valintamyymälä joka oli Suoman ensimmäinen sellainen.
Punapaulalla on historiansa ja maineensa, kuten Turussa EG:llä ja Heksingissä vanhalla Maestrolla. Se siitä ja niistä.

 

Bonbon Bliss Box- niminen taideinstallaatio teljäntorin nurkassa, Antin- ja Liisankadun kulmassa  pisti silmääni tai herätti huomioni useaan kertaan, bussilla kaupungista Väinölän suuntaan mennessä. Lähdin ottamaan siitä kuvaa samalla kun johkaannuin Ahkeraliisan päätyä tallentamaan. Olikin viimeinen tilaisuus. Seuraavana päivänä pop up purettiin tilasta pois.

 Teoksen sisällön selitys.

 

 

Kauppakeskus Isokarhun kakkoskerroksessa on vessa johon pääsee ilman asiakasomistajuutta osoittavaa boooonuskorttia. Menin kun tarve tuntui olevan tulollaan. Aiemmin sinne on voinut mennä noin vaan, mutta nyt on tullut oveen lukitus ja nappi ovan viereen. Mikäs siinä: painoin nappia ja summeri soi. Pääsin vessaan sujuvasti.
Ajatus heräsi lähinnä siitä, että on jollakulla homma availla vessan ovea vartiointiliikkeen valvomosta. Katsoa monitorilta, että millainen heppu tai tyyppi sine on pyrkimässä ja antaa sitten tuomionsa. Totta kai käytäntö siistiyttää vessoja, kun asiakaskunta on hallinnassa.

Toripavilijongin seinustalle on ilmestynyt tuhkakuppeja ja roskiksia. Kaikki tarpeellinen tulee aikanaan. Ehkä kellokin joskus, siihen laiturialueen puolelle.

 

Pari kuvaa torilta, vanhan torirakennuksen ajalta: 

 

Kello saattaa rikkoa nykyisen, uuden toripavilijongin herkän arkkitehtoonisen vaikutelman, mutta tällainen olisi paikassaan hyvä.

Tai jonkun tolpan nokkaan kello, kuten tämä edesmennyt Rotarien lahja. Joka on ties missä nyt.

 

 

Pekanpuisto. Koivistonluodon Väinölän puoleisella rajalaidalla. Ihmeteltyäni vuosilukulätkää, sain hienoa informaatiota Pekanpuiston taustasta, taustahenkilöstä ja alueen historiasta.
Puistosta: http://www.meka.tv/mekasiini/koivistoluoto/puisto.html
Ja pääsivu jolta löytyy historiaa enemmänkin http://www.meka.tv/mekasiini/koivistoluoto/index.html

Asukas, eikun kiinteistöyhdistys on "päivittänyt" puhelinkopin somistuksen jouluisesta, pääsiäisen väreihin.

 

Mediaa

 

Muuttojärjestelyjen loppusuora tämän aihepiirin yhteydessä. Kaikki levyt; vinyylit ja savikiekot ovat hyllyssä, ja soittolaitteet kytketty sekä toimiviksi todettu. Shellakka-savikiekkolevyjen toistosta vastaa vanha Dux. Olkoon vaikka "sähkögramofooni"

Toista ääripäätä edustaa "stereoihin" kytkettävä puhelin, jonkaYouTubesta on sujuvaa laittaa musiikkia soimaan. Laitoin puhelimeen ajankohtaisen asian vuoksi Timo Soinin jytky-remixkin, jollaien 10 tuntisen videon joku humoristi loihe tubeen 11 vuotta sitten.

 

Ja lopuksi - -  ennen vanhan blogin uudelleenjulkaisua / kopiota tämä:
Viimeinen kuvakaappaus Pori Energian wattivahdista. Sähkönkulutuksia ja lämpötiloja Reposaaresta, maaliskuut 2022 ja 23 päällekäin. Wattivahti-sivu kuoli pois, kun sopimukseni päättyi. Oomi online sätkii vielä hetken, mutta sitten  tuo aikakusi on ohi.

Terminen kevät on tänä vuonna myöhemmässä kuin aiempina parina. Mutta Eilen: 3.4.2023 oli kevään tapaus. Ensimmäinen pyöräily. Siitä se alkaa, pikku hiljaa.

 

Tämänkin julkaisun lopuksi kopio SK:n blogistani, tammikuulta 2012.
Valitsin aiheen, kun laitoin eilen muuttotavaroissa muutosta tämänkin kerran ehjänä selvinneen santoskeittimen turvalliseen paikkaan, odottamaan tehtäväänsä pääsyä.

 

 

 

"Palaan elokuisiin (2011) hetkiin:

Kierrellessäni tuolloin tapani mukaan kirpputoreja, näin myynnissä oudon näköisen lasipannuviritelmän. Kyljessä luki että kahvinkeitin, ja hinta 3€. Ajattelin että joku kahvilan virkaheitto keittimen osa tai jotain.... ja jatkoin matkaani.

Seuraavana iltana koin valaistumisen. Näin netissä useita juttuja juuri samasta laitteesta jonka olin edellisenä päivänä ohittanut. Kyseessä oli/on Santos-keittimeksi, alkuperäisen valmistajansa mukaan nimety alipaineella toimiva "vakuumikeitin". Ei jäänyt epäselväksi missä olisin seuraavana päivänä klo 09:59. Minuuuttia ennen kirpputorin ovien aukeamista.

Keksintö on jostakin 50-luvulta, ajalta ennen suodatinkeittimiä, näitä mokkamastereita. 70-luvulla alipainekeittimiä oli melko paljon kahviloissa ja ravintoloissa, joissa kahvi usein keitettiin asiakkaiden pöytien äärellä. Toimitus oli, ja on edelleen nähtävyys ja ohjelmanumero joka vangitsee seuraamaan kahvin valmistumista. Sittemmin ravintolat luopuivat tästä, johtuen räjähdyksistä, jotka johtuivat lopulta käytöstä. Oikein käytettynä laite on turvallinen.

Kirppitorilta kotiin päästyäni ihmettelin pannua aikani, ja mietin millaisella jauheella sitä lähtisin kokeilemaan. En viitsinyt jauhaa papua, vaan latasin pannun "yläpalloon" kuusi mitallista espressojauhoa, joka osoittautui kelvottomaksi vipukeittimelle. Jauhe puolet ja puolet: Sgafredoa ja Lavazzaa. Ajattelin lähinnä testata toimiiko keitin, ja siihen sopi laittaa latingiksi tuota "turhaa" purua.
Hämmästyin varttin kuluttua siitä kun olin vääntänyt levyn päälle, ja laittanut kannen keittimen päälle: Oivallista kahvia!

Tein ex tempore- videon heti ensimmäisestä kokeilustani tämän todella hyvän hankinnan kanssa. Osa videosta on nopeutettu, ja taustalla soiva musiikki on tilanteeseen sopivaa "tavaraa": aariaa ooperasta Figaron häät: non píu andrai: "ei niin nopeasti".

Video katsottavissa YouTube:ssa, osoitteessa: http://www.youtube.com/watch?v=0ZP_5riatPg&feature=player_embedded

...ja nettisivu, joka herätti ostamaan tämän ensimmäisen vakuumikeittimeni:
http://romuako.blogspot.com/2010/10/romuako-koekeittaa-santos-keitin.html

Tätä kirjoittaessani, olen kirpputoreja ja nettihuutokauppoja kolutessani "haalinut" hyllylleni kaksi vakuumikeitintä, tämän ensimmäisen kavereiksi. Joku niiden muodoissa ja käytettävyydessä puhuttelee.
Vakuumikeitin elää vielä nykyaikanakin: Japanilainen Hario valmistaa keitintä edelleen, ja uuden ja käyttämättömän sellaisen voi tilata netistä. ""
[kopion loppu]

 

 

 

 

Porissa: 4.4.2023

_____________