Paluuta kaupunkikuvaukseen ja historiaan

Lyhyesti:
Kuvapareja ja muuta suttua viikon varrelta.

 

 

22.4.2023. Katariinankadun pohjoispäässä.  Pyöräilemässä kahden kameran ja puhelimen kanssa. Paluu paikalle, jonka näkymää on tullut talletettua usita kertoja.
12 kuvaa "palapeliksi", jotka photoshopilla yhdeksi isoksi kuvaksi. Ei viimeiseen asti hioen, vain vähän "sinne päin". Kuvaushetkellä unohtui jälleen valotustavan valitseminen. Aukon esivalinnalla otettujen kuvien valotukset eroavat toisistaan, kun valo ja varjot ovat jyrkiä. Manuaalivalotus olisi helpottanut kuvan rakentamista, mutta minkäs teet kun on niin innoissaan laukaisinta painellessaan.

Samalla paikalla tammikuun 6. päivänä,  2021.

 

Valtakadun ja Katariinankadun risteyksessä samana päivänä: tammikuussa 2021



 

Ja nyt; 22.4.2023

 

Karjarantaan, Puunaulakadule on poissa ollessani noussut uusi kerrostalo. Toisen perustusten rakentamista esivalmistellaan. Taustalla palvelutalo Jokihelmi, jonka viidennessä kerroksessa sain ensikosketukseni vanhustyöhön.



 

Saman paikan yllä, kauniina heinäkuisena iltana 2020. Dronekuva ei aivan tuo asiaa esiin, mutta edellisen kuvan kerrostalon perustukset ovat etualan alareunan kohdalla. Paikasta olisi paljon muitakin kuvia, mutta en tätä varten viitsinyt enempää pöyhiä arkistoani.

 

Karjarannan "shelli" on purettu. Menkää muualle, jos lämpimämpää asemaa tarvitsette.
22.4.2023.

 Jälleenkuvausta tosi vanhojen kuvien paikoilta

 

Pyörälenkkini päätarkoitus oli harrastaa jälleenkuvausta. Kuvia pareiksi nettisivulle jolla sellaisia viljellään. Yksi monesta taltioimistani kohteista oli Porin teatteri, joka näyttää näin huhtikuun lopulta tältä.

Jälleenkuvauskohteen pohjana Uno Rosendahlin ottama kuva teatterista, perusasussaan vuonna 1894.
Uno Rosendahl oli päätoimensa, palomestarin lisäksi ansioitunut porilainen valokuvaaja jolla oli atelijeekin neljässä osoitteessa (tai kolmesta - tarkistakaa) Porissa. 

Toinen kuuluisa nimi Porin historian tallentajista, monen muun lisäksi on John Englund.
Tämän näkymän Puuvillatehtaasta hän tallensi vuonna 1924.

Uudelleen samalla paikalla 22.4.2023.
Vanhat kuvat ovat Satakunnan Museon kokoelmista, mikä tietona ilmoitettakaan koska niin kehoitetaan tekemään. Muutoin niillä on vapaa julkaisulisenssi.

Muita havainnointeja

Puuvillan nurkkaa kuvatessani, käännyin konepajanrannan suuntaan. Linja-autopysäkki ja varsinkin sen nimi liikennemerkkinsä alla kiinnitti huomioni. Olen jo aiemmin ajtellut alkavani räpsiä niitäkin. Mutta unohtanut homman älyttömänä.
Maakuntalehden somessa oli mukava "visa", jossa sai tunistella linja-autopysäkkejä eri puolilta kaupunkia. Otin osaa, ja yhtä lukuunottamatta onnistuin. Huti tuli ravintolamaailman heikohkosta tietämyksestäni, ainakin uusimpia koskien. Yyterin virkistyshotellin pysäkki oli visassa minulle helppo, mutta tunnistuskysymyksessä peräänkuulutettiin sen sijaintia lähimpänä olevaa ravintolaa. Oikea vastaus oli joku uusi bistro josta minulla ei ole käryä. Mutta ei se mitään.

Tämä hauska pysäkkitolppa sijaitsee lähellä asuinpaikkaani. Pysäkeillä on nimensä, niin tälläkin joka lukee aikataulukyltissä. Säkkijärventie P (pohjoinen), näkyy jos kuvaa katsoa suurempana.
Kyytilikel- sovelus on kuollut, uusi Waltti-mobili työn alla. Kesäaikataulut painavat parin kuukauden kuluttua päälle. Toivottavasti kaikki muutokset sujuvat niin kuin kuuluukin.
Tarve bussilla kukemiseen on nyt minimaalinen, mutta pari tapausta on tulollaan.

Etelärannan suihkulähteeksi naureskeltava työmaa. Rannan Jokikeskus-2 vaiheeksi nimetty valmistuu joskus syksyllä. Mutta taavi tulee paikalleen tällä viikolla. Niittäjänsiltakin.

Piti putsata pyörän lukko perusteellisemmin, ja rasvata myös. Kun kävi niin että kaupassa ollessamme joku pelavapäinen lippalakkijonne oli päättänyt olla hauska. Lukkoon ja lukolle oli kaatanut Red Bull- tölkkinsä pohjat, ja purkit kumppanini pyörän etukoriin. Toinen rutattu ja toinen muuten vaan purkki.
Inhottavan tahmeaa mäljää, joka ei meinannut lähteä millään. Rasvasin aseöljyllä. Hyvä tuli.

Pyörän kello oli häirinnyt myös jotakuta, joka oli rikkonut sen soittokoneiston. Hankein tialle jo kauan harkitsemani "torven". Osin vitsiksi, mutta tarpeeseenkin. Arkena on tilaa pyöräteillä, mutta varsinkin sunnuntaisin ahtaampaa. Perinteinen kilikello saattaa olla parempi kun sen ääni tunnistetaan. Tämä saattaa hätkähdyttää liikaakin. Ääntä lähtee.

SPR-kontti- kierrätysmyymälässä tekee joskus "löytöjä". Niin tämänkin kohdalla. Kulkeutuu retrosta pitävälle henkilölle.
Murphyn laki toimi tässäkin. Pistin kelloon pariston, pitää aikansa. Munakellokin toimii. Samoin kellon herättäjätoimi. Mutta herätys jäi "päälle" ja aika tietenkin tuo myöhäisilta- alkuyö. Sehän soi tietenkin silloin. Miksei herätysaika koskaan osu johonkin 9-10 väliin, vaan erehdystapauksessa aina johonkin tuollaiseen.

Tiedon lähteille liittyen noihin vanhoihin kuviin ja jälleenkuvaamiseen pääsee googlaamalla:
ajapaik    ...   kuka kuvasi   ...   finna   . . . Satakunnan Museo

Porissa: 24.4.2023
_______________