Ensimmäinen kevätviikko pyörällä ja kesällä Tampereelle

 

 

Päästiin pääsiäisestä, ja  talvestakin. Ensimmäinen viikko ja pari päivää päälle pyörällä liikkumista.
Lnja-autoilun vaihtuminen pyöräilyksi,  kauppa- ja muiden asioiden toimittamisessa ajoittui sopivasti. Kaupunkiliikenteen lippusysteemi meni maaliskuun lopussa remonttiin. Palvelu uudistuu aikanaan. Mihin suuntaan, niin sen näkee sitten kun se on valmis käytettäväksi. Sulan maan aikaan tulee julkista liikennettä käytettyä vain pakon edessä, jos pyörällä ei voi.

Otsikossa paljastuu suunnitelma reissusta joka aiotaan tehdä sitten kun käki kukkuu ja puissa on lehdet. Mutta ennen heinäkuun loma-aikoja. Sen toteuttamiseksi on tehtävä aikataulua ja hankintoja. Junalippua ja hotellia, kun yhden päivän reissussa ei ehdi nähdä paljoakaan. Omalla autolla kulkien yöksi tuskin jäisi, mutta olisi päivän päätteeksi puhki.
Taloudessamme on S-etukortti, se vihreä. Minulle on posti tuomassa rinnakkaiskortin, ja pääsin jo sen etuuksia tutkailemaan kun kortin myötä pääsin kirjautumaan asiakasetusivuilleen. Osuuskaupalla on hotellitoimintaa, Sokos-hotellien merkeissä. Niiden tarjontaa ja hinnastoja tutkimaan. Eipä ollut kovin edukasta. Suunnileen tuplahintaisia huoneita, verrattuna jokseenkin saman tasoisiin toisessa ketjussa. Mutta VR melkein yllätti edullisuudellaan, kun tein testioston jota en vienyt vielä loppuun saakka. Kaksi matkustajaa eläkeläisalennuksin, meno-paluu Porista Tampereelle; 14 euroa. 6 euron lisähintaan oma hytti.

Hotellitarjontaa selatessani, törmäsin moneen asiaan ja käytäntöön sisään- ja uloskirjautumisista. Silmään osui jossakin tapauksessa henkilöllisyyden todistaminen, jossa vaaditaan hekilöllisyystodistusta jollaiseksi ei enää käy ikiaikainen ajokortti. Onhan sellaisen hankkiminen ollut mielessä jo jonkin aikaa. Pitää panna toimeksi. Passikuva tarvitaan, tietysti. Ne menevät nykyään diginä kuvaamoista poliisille. Itsekin voi ottaa kuvan, ja sellaisenkin lähettäminen polliisille on tehty mahdolliseksi. Tarkkaa hommaa, johon rupeamista verrattuna vajaaseen kahdenkymmenen euron pulittamiseen kuvaajalle vielä mietin yön yli. Ei se rakettitiedettä ole, muttei viilaamisen väärttiäkään. 

Mutta nyt menneen viikon tunnelmiin ja tekemisiin

Hanhiluodon lammen äärellä, toisena pääsiäispäivänä. Laitettiin kahvia termospuloon ja nautittiin keväästä. Hanhipuistossa ja Kirjurinluodolla oli paljon porukkaa, mutta vapaa penkki istua löytyi syrjemmältä.

 

Kaukokiidon terminaali paloi pari vuotta sitten, en  tarkistanut tarkempaa ajankohtaa mutta kuitenkin. Runiota on tullut alven aikana ohitseen linja-autoiltua katseltua useasti. Pyöräillessäni viime viikolla kauppaan sen ohi, näin että portti tai aita oli avattu ja menin ottamaan pari kuvaa lähempää. Dokumentin lisäksi tein tämän mustavalkoisen, apokalyptisen näkymän puhelinohjelmalla. Käytin valmista hdr-tehostinta ja sitä sun tätä muutakin filtteröintiä, osin huvikseni mutta vähän vakavissanikin.
Sain haluamani lopputuotteen, jaettavaksi maailman ääriin. Monet pitävätkin.

Toisella pyörälenkillä mentiin Varvourin rautatiesillan yli Kalaholmaan ja edelleen Lukkarinsantaan.
Juopa oli vielä jäässä. Paljon eläinten ja ihmistenkin jättämiä jälkiä.

 

Mutta juovan näkymien lisäksi minua kiinnosti ja kiinnostaa tämä betonirakennelma rautatiesillan juuressa. Kysyin sen alkuperää ja tarkoitusta porilaisessa facebook-ryhmässä, ja sainkin selvennyksen. Tulvasuojeluun liittyvä uoman yli johtava rakennelma joka on toimiut myös siltana tielle joka johti rautatiesillalle. Tien käyttö estyi kun eräs rantatontin omaava veti piikkilanka- tai jonkun sentapaisen aidan rantaansa ja tukki niin kulkuväylän.

 

Aloituskuvan lammen rannasta lähdettyämme, mentiin kaupungin läpi. Matkan varrella pysäsin Pohjoispuiston ja Valtakadun kulmalla, kuvatakseni julkisen taideteoksen.

 

Talon seinällä on tämä muistolaatta. Sen lisäksi että paikalla on syntynyt säveltäjä, oli se Sarpin leipomon aloituspaikka. Vanhempi sukupolvi kutsuu paikkaa Sarpin kumaksi. Itse nimesin sen itselleni aikoinaan Artekin kulmana, kun siinä se Artekki toimi Porissa.
 

Ajattelin laatan kuvatessani, että pistän sen mahdollisesti wikipediaan, luetteloon Porin julkisista muistomerkeistä ja taideteoksista. Mutta siellä oli jo ennestään kuva kohteesta. Mielestäni tosin melko laaduton sellainen, mutta asia tulee selväksi.
 

 

Luettelon kohta Wikipediassa. Laatan tekijät näkyvissä.

Wikipediaa pidettiin vielä 10 vuotta sitten vähän arvelutavana lähteenä julkaisuissa. Nykyään se on aivan hyväksyttävä ja varteenotettava tomija ja tietolähde. Olen sinne laittanut jonkun verran kuvia ja muuta, mutta aivan mahdoton systeemi on väsyttänyt. Noottia on tullut ylläpitäjiltä, mutta hyvässä hengessä. Ymmärrän toki tekijänoikeusasiat ja tarkkuuden ettei tule harmia. Wikipediaan ladattu kuva- ja muu sisältö on suurelta osin vapaasti käytettävää. Niin tämäkin kun lähteen mainitsee. Finna-museoviraston kuvissa sama juttu. Saa käyttää julkaisuissa, kun mainitsee lähteen. 

Kuvankäsittelyä puhelimella ja koneella

Palaan aiemmin mainitsemaani puhelinohjelmaan, jolla tein mustavalkoisen kuvan rauniosta.
Otin kameralla "sääkuvan" parvekkeelta. Tällä kertaa laajakulmaisella objektiivilla; polttoväliltään 10mm. Kroppikennoisella rungolla, mutta jääköön sen vaikutus nyt selvittämättä kun ei ole merkityksellinen.
Tässä on alkuperäinen, korjaamaton kuva. Pystypinnat kaatuvat selälleen, kun kamera on ollut alaspäin kallellaan.

Avasin kuvan puhelimeeni lataamassani kuvankäsittelyohjelmassa, ja löysin siitä perspektiivin korjaus työvälineen. Sehän toimi oikein luonnikkaasti ja nurkat sai suoriksi ja seinät vertikaaliin. Pyykkitelineen jalat harittavat kummasti, mutta olkoot.

Sama kuva photoshoppiin, ja normaalisti käyttämälläni korjaustavalla kuntoon. Ei aivan viimeisen päälle, mutta tarpeeksi.

Loppukevennykset

 

Painekattila pääsi ensimmäisen kerran hellalle, uudessa paikassaan.

 

Löysin suurta herkkuani; porsaan kieliä, joiden kypsyttämiseen painekattila sopii enemmän kuin hyvin.
Putsattavaa; kielenkantoja, sylkirauhasia oli yllättävän vähän. 6 pienehköä kieltä, yhteispaino noin kilo.
Kattila kuumaksi, joukkoon mausteet ja sitten kielet. En nylkenyt vaan annoin pöhistä sellaisinaan alusta loppuun. paineen noustua puolisentoista tuntia. Vähempikin saattasi riittää, mutta varman päälle.
 

 

Keittämisen jälkeen annetaan jäähtyä kokonaisina yön yli jääkaapissa. Voi niitä syödä lämpimänäkin, mutta paranevat ajan kuluessa. Täyttävää ja terveellistäkin.
En syö mämmiä.

 

"Päiväposti" tulee luukustamme huvittavaan aikaan. Eilen Ylen uutisten alkaessa. Tämä postiluukun kolahdus oli silleen merkittävä, että se oli ensimmäinen minulle tähän osoitteeseen saapunut lähetys.
Reposaaren sähkön loppulasku on vielä tulossa, mutta se jäänee viimeiseksi paperilaskukseni. Jatkossa kaikki maksuliikenne ja kirjeetkin ovat netissä ja kännykässä.

Voin suositella tuota Ifoloria, jos tai kun tarvitsee teettää paperikuvia digistä. Pari muutakin toimijaa on, mutta "ifi" on osoittautunut hyvin toimivaksi ja laadultaankin menetteleväksi. Harvoin sitä tulee käytettyä. Voisi pikku hiljaa alkaa täyttää valokuva-albumia joka on vielä puoliksi tyhjä, digiajankin kuvilla.  Tämä yksittäinen menee keräilijän kokoelmaan. Kuva oli vain digimuodossa, enkä kansioitani ja pahvilaatikoita penkoessani läytänyt alkuperäistä paperikuvaa jonka meinasin uudelleenskannata paperikuvan paremman laadun varmistamiseksi. Nettiresoluutioinenkin riitti tyydyttävään lopputulokseen.
 

 

 

Porissa: 12.4.2023
_______________