Ajattelin että jätän kertomatta asiasta, joka tapahtui alkuviikosta kesken pyykki- ja siivoushommieni. Ja varmaan viisainta olisikin vaieta. Mutta kerron kuitenkin. Joku autuas sielu oli tehnyt minusta huoli-ilmoituksen. On tai oi siis minusta huolissaan, niin kuin Juicen biisissä raittiushenkilö raittiustuolissaan -muka. (Ei elämästä selviä hengissä).
Kun kaikki eivät tiedä mikä on huoli-ilmoitus, niin se on ikäänkuin eläinsuojeluilmoitus, mutta sellainen tehdään ihmisestä josta ollaan huolissaan. Minusta oli sellainen tehty. Netissä, Porin Perusturvan sivulla. Tuosta linkistä voi lukea loput ja tehdä mitä täytyy, jos täytyy. Laitan tähän kuitenkin pätkän tekstiä sieltä, kun linkkien tunnistaminen tekstin joukosta on käsittämätöntä:
"Voit tehdä sosiaaliviranomaiselle huoli-ilmoituksen, jos sinulla herää huoli avun tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä. Ilmoituksen kohteena voi olla esimerkiksi naapurin tai läheisesi hyvinvointi ja huolesi voi koskea esim. henkilön muuttunutta käytöstä, toimintakykyä tai jaksamista.Huoli-ilmoituksen tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan että henkilö saa tarvitsemansa huolenpidon myös sellaisissa tilanteissa, joissa hän sitä ei itse kykene, ymmärrä tai osaa pyytää."
- Lainauksen /kopiodun tekstin loppu -
Tiistai-aamupäiväiset askareeni keskeytyivät siis tuohon tapaukseen, mutta läpäisin sosiaaliviranomaistahon tarkastuksen ja minuun kohdistunut huoli-ilmoitus todettiin perusteettomaksi.
Melko hyvässä yhteisymmärryksessä, vaikkakin ensin meinasin haistattaa ja toivottaa tahon johonkin helvetin kuuseen. Suomenksi sanottuna minua vitutti. Enää ei vituta niin paljoa, ei oikeastaan ollenkaan. Mutta ihmetyttää edelleen.
Olen hyvin vähän tekemisissä kenenkään kanssa. Ja heidän joiden kanssa olen, en millään usko olevan minusta kovinkaan huolissaan. Vielä vähemmän uskon tuollaisen ilmoituksen tekemiseen heidän tahoiltaan.
Kyseessä on tai oli mitä ilmeisimmin kiusanteko, tai vaihtoehtoisesti piruilu. Olen saattanut suututtaa jossain somen puskaradiossa jonkun matalaotsaisen yhdyssanasokean apinan. Vaikka pyrin pysyttelemään kaukana niistä, joskus saattaa lipsahtaa. Facebook-ilmiannot johtavat jäähyihin. Huoli-ilmoitukset sosiaalitarkkaajien tarkkailuihin.
Kysyivät: miten voin. Kyllä minä voin! Jatkossakin!
Se siitä. Pannaan nyt muodon vuoksi
ja tavan takia pari kuvaakin
Lähdin kuitenkin kävelle liikkeelle. Kaupparanta, Varvin- ja Santunrantakin olivat liukkaita.
Samoin kuvassa esiintyvä vierasvenesataman laita. Taustalla Marina Merilokki, jonka laituriin oli tullut Charlotta talviunilleen.
Sain roskikseen menossa olleen kolmihaaraisen lampun, mistä ja josta kiitokset hänelle jolta sen sain.
Lamppu on mallia jalkalamppu, mutta aikani sitä sovitettuani sinne ja tänne, hoksasin että voihan sen laittaa pöydällekin. Työpöytäni koki valaistuksen, ja yöpöytäni peri työvalona iät ajat olleen heikkovaloisen lampun.
Jouluun on viikko, siis aattoon. Tämä julkaisu perjantaisesta tavasta poiketen jo näin torstaina.
Seuraavakin "numero" ilmestyy varmaankin muuna viikonpäivänä kuin perjantaina, kun ensi perjantai on se jouluaatto. Eihän silloin, sellaisena päivänä voi muuta viettää kuin joulua.
Minäkin vietän joulua, niin voimallisesti ettei tarvitse huolestua, ainakaan huoli-ilmoituksen tekemiseen asti.
Oikein rattoisaa tulevaa viikonloppua ja joulunalusviikkoa, kaikkine talvipäivänseisauksineen, joulusiivouksineen ja muine vouhotuksineen. Talvipäivänseisausta lukuunottamatta minun ei tarvitse välittää paskaakaan.
()()
