Joulukalenteria ja jäätyminen

Kirkkokadun päässä on kirkko. 

 

Alkoi joulukuu ja minulla yhdeksäs kuukausi saaressa. Maisema on muuttunut karun kylmäksi, melkein talviseksi. Lumi puuttuu, mutta se oli odotettavissakin että sitä tulee vasta myöhemmin. Marraskuu oli aluksi melko leuto meren vaikutuksesta, mutta kuun vaihde kylmä. Ei pakkanen niinkään, mutta viima ja tuuli puree. 

Reposaari-yhdistys järjestää saaressa joulukalenterin. Päivittäin eri paikoissa nähtäviä jouluisia näkymiä: somistuksia, valoja ja kuvia. Ajattelin että otan mennäkseni päivittäin niitä katsomaan ja kuviksikin ikuistamaan, saaden samalla raitista ilmaa ja vähän liikuntaakin. Sää- ja laiskuusvarauksella. 

Ensimmäinen: 1.12. 

Joulukalenterin aloitti VPK:n talo, Amiraalinkadun ja Kirkkokadun kulmassa. Hyvin oikeutetusti ja osuvasti: 112  -  1.12. 

Näkemäni paloaseman ovella täytyi ottaa talteen. 
Kello näyttää aikaa: 16:18. Tunnelma aivan omanlaisensa. 

... ja toinen 2.12.

Joulukalenterin toinen. Katuviitta kertoo kadun. Kävelymatkaa tähän kotioveltani 350 metriä. 

Kirjoitin edellisen postaukseni lopussa, aloittavani joulukuun alussa kokoelmassani olevien joulukorttien skannaamisen ja julkaisemisen Facebook-sivuni filatelia- ja korttitaide-albumissani, jatkaen päivittäin jouluun saakka. Tein samoin vuosi sitten, joulukuussa 2020. 

Tässä tämän, kolmannen päivän kohde. Ulkoasultaan ja painotavaltaan huomioni herättänyt, joulun alla 1915, Porista Luvialle kulkenut kortti. Venäjänkielinen kulunut lisäleima on sensorileima, jollaisia käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. 

Jäätynyttä näkymää

Kaupparannan sektoriloisto vilkuttelee punaista valoaan. Se ei ole virallinen merimerkki, vaan (ilmaisesti muualta tuotu) lähinnä koriste. Kaivoin esiin pari merikarttaa, sellaista paperille painettua joita käytettiin ennen nykyisiä sähköisiä. Katsoin myös sähköiset. Tuolla paikalla ei ole, eikä ole ollut  karttoihin merkittyä loistoa. Moni kutsuu tuollaisen muotoista rakennelmaa majakaksikin. Se suotakooon.  Lähin majakka on Säpissä....  tai on Porin majakkakin kun perusteellisia ollaan. Mutta se on oma lukunsa. 

Junnilanjärvi jäätyi

Retkiluistelijan jäljet jäällä 

Keinu jäässä

Luistelija tuntee melko varmasti paikan olosuhteet. Vettä rantojen tuntumassa jään alla alle metri.
Uutiset toitottavat tänäänkin, ettei jäille ole menemistä. Ei varmaan olekaan jos ei tunne virtapaikkoja ja muita uhkatekijöitä. Näillä pakkasilla jää paksunee 2-3 senttiä vuorokaudessa. 
Minua ei saa millekään jäälle menemään, muutoin kuin traktorin perässä. 70-luvun alun tv:n tietoiskut, joissa yksi alkaa miehen painumisella avannossa pinnan alle, teki vaikutuksen ja tehtävänsä. 
Kyseisen tietoiskun voi katsoa tästä.  

Tästä Kaupparannnan veneenlaskupaikalta pilkkijät menevät norssia pyytämään, sitten kun sen aika on.
En viitsi kuvilla toistaa, mutta ensimmäiset jäät tähän suojaiseen paikkaan muodostuivat 27.11.

Kävin Vaakunaviikin vedenkorkeusmittarilla katsomassa. Vaikkakin jäässä, niin taso vastasi säätiedoissa olevaa korkeutta. Tuona aikana. 

Lopuksi, etukäteen: Hyvää itsenäisyyspäivää

Toivotan tämän 7 vuotta vanhan kuvan myötä itsenäisyyspäivää, jo näin aikaisin. Kun aiheeseen tuskin seuraavassa postauksessani palaan. Ellei aivan jotain tavatonta tapahdu.
Kuvassa Keski-Porin sankarihautausmaata,  ja osa Aimo Tukiaisen sankaripatsaskokonaisuudesta. 

Tuli vielä mieleen....
Jätin tällä kertaa kirjoituksestani muutaman tyypillisen osuuden pois. Sarkasmin, kiroilun, kiukuttelun, vähättelyn ja vihjailun; kuvaustekniikankin. Tyydyin kiroilemaan itsekseni,  tietokoneen ruudulle. 
Edessä lienee liikkumisen suhteen hiljaiseloa, jonkinlaista talvilepoa. Mutta enköhän tulevalla viikollakin jotain keksi julkaistavaksi. 

Reposaaressa: 3.12.2021

____

___

__

_

-

.

()