Näyttelykuvia

 Pictures at an Exhibition  tai  Tableaux d'une exposition:
Englanniksi ja ranskaksi, tämän julkaisun otsikoksi asti heränneelle ajatuskululleni.
Sana tulee Modest Mussorgskin 1874 säveltämästä "kymmenen pianokappaleen sarjasta", jota kuuntelin 1990 luvulla. Harrastin silloin "klassista musiikkia", äänilevyjä kuunnellen. Levykansissa teos oli usein nimetty ranskankielisellä nimellään. Maurice Ravell (sen boleron säveltäjä) teki siitä orkesteisovituksensa joka oli ja on paljon levytetty.
Ranska sopii jotenkin teoksen nimikieleksi, kuulostaa sopivan taiteelliselta kun Ranska kielenä yhdistyy monenlaisiin taiteenlajeihin.
Mutta nyt näyttelykuviin, näyttelyihin jotka ovat olleet tapeetillani ja tulevat olemaan lähiaikoinakin. Ajatus oman näyttelyn järjestämisestäkin  heräilee aika-ajoin, mutta on toistaiseksi haihtunut seuraavana päivänä johonkin mahdottomuuteensa.

 

Yrjönkadun ja Hallituskadun lännenpuoleisessa kulmassa on Petrellin talo. Huberin ja syöpäyhdistyksen talonakin tunnettu. Olen ottanut  kuvan pari vuotta sitten. On syntynyt kekustelua, kun laitoin sen johonkin asiaankuuluvaan someryhmään.
Talo heräsi päiväjärjestyksessäni eloon, kun tuli tilaisuus päästä tutustumaan siihen sisältä päinkin. Syöpäyhdistyksen Petrell-salissa oli valokuvanäyttely: Tuikku Asikaisen Rooman kuvia.
Sinne siis: kuvienkin vuoksi.

Sali ja näyttelyn tila. Valokuvanäyttelyssä merkillepantavaa oli kuvien esillepano joka miellytti minua erityisesti. Sinänsä vaatimaton "ripustus" erosi tavanomaisesta, eikä siitä tullut valokuvanäyttelyiden tavallista vaikutelmaa. Näytteillepano sulautui tilaan hienosti. Ja ajoi asiansa oikein hyvin.

 -  jaoin tämän ja pari muuta sen liitännäistä kuvaa someseinälläni ja ryhmässä. Eräs henkilö lähestyi viestillä, kysyen olinko ollut paikalla "tiistaina". Kun salissa oli syöpäyhdistyksen jokin luentotilaisuus tai vastaava. En ollut. Olin torstaina, yksin. Kuvien perässä. On mukavaa kun niitä seuraillaan ja huomioidaankin joskus.
Viesti kokonaisuudessaan kosketti minua syvältä. Kiitos teille joka sen lähetti - kaikesta huolimatta.

Takapihakuva. Lisää takapihakokoelmaani.
Silmääni pisti sinne mennessäni kieltotaulut jotka kielsivät tupakoinnin kiinteistöjen sisätiloissa, mikä on aivan ymmärrettävää. Mutta myös piha-alueella, mikä karkoittaisi minut äkkiä johonkin jos tuolla pitäisi enemmän oleskella. Naurettavaa hurskastelua!  Mutta talo on hieno.
Pakettiauton mainostarrat retusoitu pois.

Petrell-salin kulmaikkunasta avautuu tällainen. Kulmatalossa toimii nykyään tatuointistudio. Ennen se tunettiin baarikaapin talona. Samassa talossa on Odd Fellows-loositila jossa olen päässyt käymään tyttäreni häissä. Alkuperäistä talon nimeä etsin edelleen.

Kun niillä main olin, kävin katsomassa Etelärennan tilanteen. Rannan remontti etenee ja on ent Cafe Jazzzille saakka valmis vappuun mennessä. Siitä Taavinsillalle valmistuu kesäksi. Tämä Porinsillan reunalta länteen on ollut valmis jo muutaman vuoden.

Puoli kilometriä ennen edellisten dokumentointia nappasin kuvan Halpa Hallin nurkalla. Näkymästä josta on kadonnut yksi rakennus. Stadiumia ei ennen täst kohtaa näkynyt.

Rajaus edellisestä

Kuva samasta paikasta, parin vuoden takaa. Uudelleenkuvaus tässä muuttuvassa maisemassa on jäänyt tekemättä siinä laajuudessa jolla muutamaa muuta olen kuvannut. Vuodenajat eivät ole suosineet kulkemistani kuvauspaikalle.  A:  Kyllä: teen ne paperikuvat. En ole unohtanut asiaa:))

Näyttelymatka jatkui 

Vanhalle Linja-autoasemalle, jossa oli Rasmus Forssellin näyttely. Yhteisnäyttely jonka toista kuvaajaa en nyt muista enkä enää viitsi etsiä tähän nimenä esiin. Näyttely oli perinteisempi ripustukseltaan. Mielenkiintoinen ja hyviä kuvia. Joku sanoisi että laadukkaita. Niin tietysti, mutta katson kuvia enemmän kuvina kuin teknisenä valokuvaussuorituksena joka sekin oli näiden kuvien kohdalla kohdallaan. Tila on oivallinen.

Sermeihin oli koottu  keikkajulisteita. Ottamani kuvan juju on kuitenkin sermien välistä näkyvä.

Kevät on ja pyörällä pääsee. Keskusaukiolle on valmistunut puiston remontti. Kunnollisia pyörätelineitäkin. Taustalla vanha linja-autoasema. Potkulautoja - skuutteja.

Sairaalasarjaa

Uskoni filmitouhuamiseen on ollut parin kolmen talvifilmirullan kohdalla loppua kesken, kun ne ovat osin omasta syystänikin päätyneet epäonnistumiseen. Yksi kamera hajosi, toisen filmin pilasi kemikaali, ja kolmas hajosi kehitystankin spiraalille laittaessani. Tärkeiksi katsomani kuvat jäivät saamatta. Latenteiksi ja roskikseen ennen aikojaan.
Mutta nyt luonnasi. Rolleiflexin filminsiirto toimi täsmällisesti kun en nykinyt veivin kanssa, kehitys oli melkein kohdallaan ja filmi pääsi kuivumaan ja skanneriin. Aiheet toistivat itseään, digin ja aiemmpien dokumenttien uudelleeen herättelynä.

Satasairaalan uusi S-rakennus kohtaa vanhan A-osan, päärakennuksen. Filmikuvana.

Sama puhelimella otettuna. Mietein komposition.

Näkymä purkutyön aikaan.

Sairaalantietä lentoasemantien suuntaan. S-rakennus valmiina. Filmillä.

Sama ennen vanhan synnytysosaston purkutyötä.

Kävin sairaaalan hissillä seitsemännessä kerroksessa. Eräällä hisseistä pääsee sinne. Kuva Luvian suuntaan. Kun isona katsoo, niiin horisontissa 15 tuulivoimalaa. Oosinseläksi kutsuttu tuulipuistoalue.
Kuvassa näkyy myös Moukaripörssi ja porinmetsästä talteen kerätty lumikasa, ensi talvea varten.

Lopuksi: muuta kuvaa ja sekalaista ajatusta kuvista

Osasuurennos Petrellin ikkunasta ottamastani kuvasta. Facebookiin optimoimatta lataamastani ja tabletilla olevasta kuvasta.
Katsottaessa somessa olevia kuvia, padin retinanäyttö on melko armoton, ellei kuvia ole nettioptimoitu. Hienoiksi koetut kuvatkin näyttävät kuralta jos ne klikkaa kokokokoon.
Asia on sikäli merkityksetön, kun 99% katsojista jättää ne tarkastelematta, ja rullaavat eteenpäin. Peukutettuaan englannin ellunpää-postimerkin kokoisia ja jätettyään lisäkuvat katsomatta. Videot vasta turhia ovat!
Kuvien nettioptimoinnista on lukuisia ohjeistuksia luettavissa, ja olen siitä itsekin saarnannut. Jätän nyt saarnaamatta. Kun asia on loputa aivan yhdentekevä melkein kaikille.

Pääsin toteuttamaan itseäni eräälle parvekkeelle, Antinkadun varrella. Kuvauspiireissä"  tätä voidaan sanoa risukuvaksi. Risukuvilla tarkoitetaan täytekuvia joita on vain ollut pakko ottaa, kun kuvata täytyy.
Tässä on aihe ja kohdekin. Risusta huolimatta. Kesällä vehreys peittänee maiseman.

Kelirikko kaupungin kadulla. Voi se niinkin olla. Tai liikennemerkkivaraston viimeinen merkki käyttöön.
Vihreä kattoinen on Cygnaeuksen koulu.

Munakellot ennen ja nyt. Ja nytkin.

Satasairaalan yhdyskäytävien lasit herättivät minulla yhtymän Mondrianin maalauksiin. Abstrakteihin teoksiin, jotka ovat olleet maailman huutokaupoissa ennätyskalliita. Ehkei tuossa monellakaan herää mitään. Minulla heräsi. Kuva on lonkalta lauottu kun ajattelemani kohteen eteen ilmestyi paku. Kuten petrellin sisäpihallekin. Siitä kuvasta suttasin pakun teippaukset piiloon, mutta tässä en edes yrittänyt ottaa kuvaa.

Tämä blogipäivitys ja julkaisu on numero 498. Olen tyytyväinen jos saan kirjoitettua ja julkaistua viisisataa tekstiä blogiini, ennen kun Applen läppäri lakkaa tomimasta julkaisusivu-ohjelman kanssa. Tai tulen muuten hulluksi. Tätä aloittaessani jouduin ottamaan sen rinnalle juuri hankkimani tabletin, jolla sain uuden tekstin aloitettua. Buutattuanki läppärin, sekin alkoi pelittää ja pääsin tekemään homman tutulla tavalla.
Melkeiin kaikki muu netissä on lakannut näkymästä jo ajat sitten sen ruudulla, koska Applen tukipäivityksiä ei sen käyttöjärjestelmälle ole ollut saatavissa moneen vuoteen.
Homma käy kyllä tabletillakin, ja siihen liitettävällä näppäimistöllä. Mutta vaatii totuttelua, kun olen tietokoneisiin kiinni kasvanut ikääntynyt nörtti.

Jo jonkin aikaa on käynyt mielessä lopettaa blogikirjoittelu tai jättää hautumaan joksikin aikaa, kun viisisataa päivitystä tulee täyteen. Kaksi jäljellä. Vai mitä ?
En osaa olla hiljaakaan - ainakaan pitkää aikaa.

Porissa: 15.4.2024

…