Laiskurin päiväkirja: Päivitys flmikuvausteemaan

Päiväkirjamerkintänä; muistiinpanona, lähinnä itselleni, ilman somejakoa.
Edelisen postauksen aiheen jatkeena, mitä tapahtui sen jälkeen.

Huutonetistä ostamani Yashica Lynx (5000) tuli sujuvasti aikataulussaan, Matkahuollon toimittamana lähikioskilleni. Sitä viikonlopun yli odotelessani surffailin kamerasivuja, ja etsin Yashican sarjanumerologiikkaa.
Sain selvitettyä numeron, ja kameran valmistumisen ajankohdan. Kamera on valmistunut samana vuonna kuin itsekin. Lokakuussa 1965. Kyseisen kuukauden 423. yksilö. Sarjanumeron L II tarkoittaa kameran mallia, joka on siis Lynx 5000.

Yashicojen sarjanumeroista löytämäni selvitys. Kolmen muun vastaavan joukosta, jotka vastasivat toisiaan.

Kameran toiminnan testaus. Valotusmittarin toiminta oli tai on olettamani, eli paristo on ajat sitten loppunut. Samoin kun sen tyyppisen valmistus. Mutta tarkoitukseni ei olekaan käyttää kameran mittaria. Pääasia on, että kameran toiminta on täysin mekaanista ja sähköstä riippumatonta.

Osasin odottaa, että sulkimen toiminnassa saattaa ja varmasti onkin "sanomista". Pitkän käyttämättömyyden jäljiltä on niin, etteivät kaikki sulkimen ajat toimi täsmällisesti. Niin tässäkin tapauksessa, mutta onneksi suljin ei olut täysin jumissa. Näitä kameroita täytyisi silloin tällöin mutta säännöllisesti laukoa eri ajoilla muutamia kertoja, jotta toimisivat jatkossakin. Autoistakin sanotaan, että niillä pitää ajaa.
Lyhyet ajat: 1/1000 sekunnista 1/60 sekunnin aikaan, vaikuttavat toimivan niin kuin pitäkin. 1/30 on siinne päin, mutta 1/15 - ja pidemmät ovat vielä epäluotettavia. 1/8 jää välillä auki. Samoin 1/2.
Mutta räpsittyäni "tyhjää" muutamia kymmeniä kertoja, sulkimessa on tapahtunut jo elpymistä.
Itselaukaisin joka väärässä järjestyksessä käytettynä saattaa rikkoa sulkimen, on kuivunut tai jousi kuoleentunut.
Kyllä tuosta käyttökelpoinen peli tulee. Ei jää koristeeksi tai museoesineeksi.

Mukana tuli hienosti patinoitunut elämää nähnyt kotelo.

Seuraavaksi: Kun totesin kameran käyttökelpoiseksi, tilasin sen jatkotestaamiseksi filmin. Päädyin kompromissiin. Kävin Porin Itäkeskuksen juuri avatussa Tunnin Kuva- nimisessä fotokaupassa, kysymässä että onko heillä myynnissä filmiä. Kun olen sellaista nähnyt keskustan toimitaikassa heillä olevan. Siitä on jo pari vuotta aikaa, tosin.
Ei ollut, mutta tulossa on; kertoi myyjä. Sanoi ettei ole keskustassakaan, mutta tulossa on. En huomannut varmistaa filmien kehityspalvelun saatavuutta, mutta Tunnin kuvan verkkosivuilla sanotaan että kehittävät värifilmejä keskitetysti Kouvolan toimipisteessään. Uskon lukemaani ja palaan kauppaan aikanaan, filmeineni.

Muutamat paikat: Tunninkuva mukaanlukien, tarjoavat filminkehityspalvelua. Värifilmien kehitystä.
Mustavalkofilmiäkin kehitetään monessa paikassa, mutta niiden kivijalkakaupat ovat Tampereella ja Helsingissä. Päädyin testifilmin valinnassani mustavalkoiseen värifilmiin. Siis värifilmiprosessissa C41 kehittyvään mustavalkoista kuvaa tuottavaan filmiin, jonka kehittäminen sujuu "lähikaupastanikin" käsin; siis Tunnin kuvassa. Olen kuvannut Ilfordin XP2 filmiä ennenkin. Kehittänytkin omassa fotokaupassani värikoneella 1990-luvun alussa. Sen kuvanlaatua kehutaan, ja omatkin kokemukseni ovat hyvät.
Aitoa mustavalkofilmiäkin on saatavana, monen sorttista. Kehityttäminen on mutkikkaampaa. Pitää lähettää filmit johonkin, joka ähettää ne edelleen johonkin. Aikanaan tulee paluupostissa negatiivit. Skannaustakin tarjoavat kovasti. Paperikuviakin. Mutta minulle riittävät "pelkät" negat, kun skannerini on vielä hengissä. Mustavalkofilmin kehittäminen itse, on hyvin yleinen tapa sille kuvaavien keskuudessa. Hävitin siihen tarvittavat tavarat, kun kuvaamiseni filmille meni tauolle viitisen vuotta sitten. Hankinko uudet kamat, jää nähtäväksi. Ehkä joskus syksyllä, jos homma luonnaa muuten.