Purettua ja kirottua

On taas kulunut viikko edellisestä postauksestani, ja on viikkokatsauksen aika. Eilen jo piti, mutta ei syntynyt. Viikonloppu oli lämmin ja vihertyvä. Siis luonto alkaa saada tai on jo saanut keväisen, jo alkukesäisen sävyn. Linnut laulaa ja aurinko paistaa.
Mutta ei hätää; iltalehdessä pekkapoudat lohduttavat pessimistejä että tulee kamalat sateet ja jonnekin takatalvikin. Siitä huolimatta eilen oli ensimmäinen pyöräily ilman takkia. Pari päivää aiemmin tuli jo kuuma, mutta se ei haittaa. Olen pyrkinyt olemaan kiroamatta lämmintä säätä.

On monta paikkaa jota olen kameran läpi seuraillut ja aikoja tallentanut. Lähdin pyöräilemään, muutama sellainen tähtäimessäni. Tässä julkaisussa pari paikkaa ja asiaa sellaisista

 

Ensin Karjarantaan, Lestikadun päähän. Kuva vuodelta 2020. Porin oluen vanha tiilinen varastorakennus, jonka takana oli pari peltistä kaarihallia.
 

 

Sama paikka nyt. 13.5.2023. Rakennukset on purettu ja paikale tulee taustalla rakenuvan supermarketin parkkipaikka. Karjarannan asukkaat tarvitsevat lähikaupan. Tikkulan markettiin on liian pitkä matka. Vaikka oletan heistä suurimman osan liikkuvan autoillaan automarketteihin. Kauppatiheys voisi olla inan isompi omalla asuinalueellanikin. Väinölässä oli aiemmin kauppa, mutta sen tilalla on nyt laasersotapelipaikka.

 

Kävin Tiilimäellä, jonne on valmistunut Satasairaalan satapsykiatrian rakennus. Melkoinen kompleksi. Sisätyöt vielä käynnissä. Loppukesästä tai syksyllä valmista. Harjavallan sairaalan toiminta loppuu ja sen osastot siirtyvät Poriin. Mutta ei se mitään.
 

Samalta paikalta, kun vanha synnytysosaston rakennus oli purettu. Sairaalan keltainen päärakennus-osa hyvin näkyvissä. Kävin kuvailemassa paikkaa useaan otteeseen ja monelta suunnalta. Tämä kuvapari sopi jotenkin parhaiten silmääni. 

Kirvatsiin

 

Menin Kirjurinluotoon. Taavisillan juureen. Näkymään jonka halusin tallentaa kuvapariksi.
Kioski-taavinpub on purettu. Ja paikka siivottu .
 

Ennen paikka näytti tälle, tältä. Koivikkopolku 2 on osoite jota ei nyt enää ole. Onko koivikkopolkuakaan. Rakennus tuli teknisen ikänsä loppuun. Varmaankin. Mutta se puretttiin äkisti, kun suunnitelmana on tai oli rakentaa uusi kahvilarakennus johon saunakin, ja ja näyttävä arkkitehtooninen lipparakenne kirsikaksi kakkuun. Mutta ei alettu ainakaan vielä, kun joku instituutio sanoi ettei sellainen sovi tai käy arvomaisemaan. Tai jonkun poliittiseen ansaintamahdollisuuteen, näin nätisti ja / tai korrektisti ilmaistuna.
 

 

Lippakioski on surkuhupaisa juttu, mutta niin on vähän tämäkin. Jyrki Kankaan muistomerkkimonumentti on aivan hieno teos ja kunnianosoitus. Mutta on se vaikeaa. Kun teos tuli, niin ensin tapahtui ilkivaltaa, ja portaat suljettiin. Sitten tuli talvi, ja portaat suljettiin - ymmärrettävistä syistä kun iukastua voi, ja pudota päälleen pystyyn.
Sitten tuli rakennustarkastus- lopputarkastus tänä keväänä. Rakennusvalvonta totesi kaiteiden olevan vaarallisesti liian matalat, ja niiden väleistäkin voi joku pudota tai jäädä kaulastaan jumiin. Siksi portaat pistettiin sulkuun, etei pääse soittelemaan ylätasolle. En ole koskaan käynyt siellä.
Nyt odotellaan teoksen tehneiden taiteilijoiden kantaa asiaan, miten se voidaan hoitaa ja saada raput joskus auki.
Niittäjänsiltakin on kuulemma paikallaan ja auki kulkemiselle. Sielläkin oli joku kesä draama, ja piti pistää vähäksi aikaa kiinni kun joku rako oli 15 senttiä liikaa.

Laitoin Googlen kuvapilveen tämän saman kuvan. En käytä pilvipalveluita oikeastaan ollenkaan, mutta päätin laittaa, kun otin kuvan jpg:n lisäksi samalla myös RAW-muodossa. Piruuttani kokeilin laittaa sen "rawina" googleen, isokokoisena. Ja onnistuin. Isossa kuvassa näkyvät hyvin tekstit rapuissa.
Sitä isoa kuvaa, isossa koossa voi katsoa tässä linkissä. 

 Otin hatkat eräästä Pori vanhoja ja uudempiakin kuvia ja paikkoja käsittelevästä someryhmästä. Toiseen jäin ja varmaan pysynkin. Kankaan monumenttia ja varsinkin sen kaiteita esittävä kuvani, jonka latasin tai jaoin siihen ryhmään, oli viimeinen naula siihen arkkuun. Kommenteista ei pitäisi tai saisi välittää, mutta minule riitti huumori. Tai se ei riittänyt. Kritiikkiä joka kohdistuu kuvaan tai kuviin kuvina, kestän ja ymmärrän hyvin. Mutta synnyinpaikkakuntaani viittaava humoristinen naljailu ei mahdu tajuntaani. Vanhoja kuvia - muistoja ryhmät eivät tietenkään ole mitään historian tiedeyhteisöjä, mutta jotain rajaa sentään. Monumentin "vaarallisuutta" pohdittiin potentiaalisena itsetuhoisuuden toteuttamispaikkana ja harjavaltalainen saisi sieltä kätevästi diagnoosin, menemättä pian sujettavalle Harjavalan sairaalan suljetulle osastolle.

 

 

Tuulikylän aukeella

 

Pohjoisväylä yhdistää pian Ruosniementien ja Lotskerin. Tuulikylään rakentuu ja valmistuu loppukesällä uusi koulu. Pohjois-Porin monitoimitalo. pori.fi/ppm  sivulla siitä.
Rakennusta menin kuvaamaan, mutta huomion veivät mittavat maanrakennustyöt. Kulkuväyliä autoille ja kevyelle liikenteelle omansa. Siltoja ja vaikka mitä ramppia.

 

Rakennus rakentuu valmiiksi syyslukukauden alkuun mennessä.

 

Ruosniemen koulun toiminta Ruosniemessä päättyy tämän lukuvuoden lopussa. Jatkossa heidänkuusijuhlansa järjestetään Pohjois-Porin monitoimitalossa. En ole varma, mutta ehkä Ruosniemen lähikirjastokin siirtyy sinne. Toivottavasti.
Kuvassa pian edesmenevän kouln päädyssä toimiva tai toiminut kirjasto.  Liisa Nummelin  kirjoitti lehdessä yliö-palstalla artikkelin koulurakennuksesta joka arvatenkin ja mitä ilmeisemmin puretaan. Onko siinä sisäilmaongemia, vai mitä. Mutta rakennus edustaa omaa aikakauttaan joka pitänee lakaista piiloon. Artikkelissa, kolumnissa oli kuva, jooka on miltei samanlainen kuin omani jota en nyt tähän laita. Silmään pisti lehden toimituksen värimäärittelytaito, joka oli siinä tapauksessa aivan perseestä. Mutta mitä siitä. Asia ja paikka tuli selväksi.

Etsiessäni kuvaa Ruosniemen koulusta, täytyi olla tarkkana. Harjunpään koulu on hyvin saman näköinen. Niin  jonkin verran myös oma alakouluni Harjavalla Pirkkalassa. Saman aikakauden kansakouluja kaikki. Saman värisiäkin. 

Muuta muuta

 

Mastojen tiellä, tasoristeyksellä. Rautatie-someryhmässä julkaistu kuvasarja pisti pysähtymään ja nappaamaan kuvat. Tämä siksi kun siellä valitettiin tasoristeyksen olevan kamalassa kunnossa. Siis autolla ylitettäväksi. Ei tuo kovin pahalta näytä. Tai kyseessä saattoi ollakin veturinkuljettajan kommentti, jos se o paha ajaa junalla.

Rata Bolidenin suuntaan. Kevyenliikenteen väylältä nähtynä. Kiskot ja pölkyt uusitaan. Puiset betonisiksi. Taajaan laittavat. Kesäkuun alkupuolella valmis. Jonain päivänä radantuentakonekin, joka olisi mukava nähdä toimessaan. Menen jos sää suosii ja terveyttä on.

Pysähdyin sairaalanmäkeen mennessäni asemalla. Sain kaksi uutta deeveriä deeveribongausalbumiini. Nyt niitä on siellä 75. Punainen päivystäjä lähti ollessani liikkeelle. Ajoi aivan ohitseni. Kyllä murina ja tuoksu olivat puhuttelevia. Dieseliä.
 

 

Puuvilassa oli näytteillä maailman suurin palapeli. 65 000 palaa, 70 kokoajaa, 9 metriä leveä. Ikkunoista tulviva valo .

Puhelimessani on nyt hyväksi osoittautunut lintujen äänten tunnistusohjelma. Merlin bird ID.
On muitakin, suomalainenkin. Mutta tämä tunnistaa äänityksen aikana, heti.
Kuuloni on huonohko, varsinkin korkeiden äänien kohdalla ja silloin kun on taustahälyä.
Häh?

Muuntajista linja-autopysäkkeihin, vetureita ja muuta. Nyt vanhaoja katukylttejä. Talteen.

 

Olihan tässä jo ja taas tarpeeksi. Tervetuloa uudelleen.
Rauhallista viikon jatkoa, kun euroviisut ja muu sellainen on mennyttä. Jääkiekkoa pelaavat ja kalja maksaa paljon. Mutta samapa tuo kun en enemmin seuraa. Mutta väkisinkin osuu silmiin. Ruotsi voittaa. Kaikki. 

Porissa: 16.5.2023

_______