Laiskurin päiväkirja: Tykkejä ja saari saaressa

Olen asunut viikon Reposaaressa. Muuttohommat ovat ohi, tänään kun laitoin matot lattialle ja tyhjensin viimeisen jätesäkin. Niitä ei ollut montaa, kolme jos oikein muistan. Vaatetta ja sensellaista. Muuttolaatikoita oli enemmän tyhjennettävänä. Kirjoja, äänilevyjä monessa muodossa, dvd-levyjä, ja hirveä määrä kaikenlaisia piuhoja ja johtoja.
Viimeisessä säkissä oli tänään tarvitsemani lämpimämpi vaatekappale, hanskaa ja pipoa joita niitäkin tarvitsin tänään ensimmäisen kerran uudessa asuinpaikassani.

Koitti viimein päivä jota olen jo odottanut. Laitoin pyörän ulos tallista, ja lähdin ensimmäiselle pyörälenkille tänä keväänä. Säät ovat olleet oikulliset, paljon kylmempi kuin vuosi sitten jolloin matkamittariin oli kertynyt jo parisataa kilometriä. Melko viileää oli tänäänkin. Lenkistä ei voi puhua, kun mittariin kertyi vain 10 kilometriä. Ulkoiluvaikutus oli kuitenkin hyvä. Vietin puolisentoista tuntia Reposaaren reunoilla. Kävin paikassa jossa ei tule ehkä käyneeksi, ellei vietä muutoinkin aikaa tai oleskele saarella vakituisemmin.
Olen käynyt saarella 100+100 kertaa, mutta tavanomaiseen tapaan. Mennään autolla johonkin, ollaan ja katsellaan aikansa. Ja aikansa ihmeteltyään ajetaan pois, seuraavaan paikkaan. Kauas on pitkä matka.

Minne siis suuntasin ? Mitä katsomaan ?

Tykkiä katsomaan! Tätä toista tänään. Kun pyörälllä pääsi, enkä jalan olisi mennyt. Kyseessä kahdesta rannikkotykistä pohjoisen puoleinen "yksilö", vai "yksikkö.

Tämän ensimmäisen, lähellä Junnilaa sijaitsevan, kävin bongaamassa kävelylenkilläni. Toisena päivänä siitä kun saareen olin saanut sänkyni pystytettyä.
Molemmat tykit ovat metsässä, melko piilossa. Piikkilanka-aitojen takana. Kuvasin lankojen välistä.

Pyöräilin tykiltä Takarannan varrella olevalle linnakepuistolle. Ja linnakkeelle. Kyseisessä puistossa olen käynyt useammankin kerran, mutta itse linnakkeesta en ennen ole kuvaa ottanut. Siispä se nyt sitten "talteen"

Linnakkeen laatta, jollei joku sattuut arvaamaan.

Nyt riittää militaria !

Otsikossa lukee: "saari saaressa"

Se on tämä junnilanlammessa. Taustalla Junneliuksen ankoilleen teettämä ankkalaksi kutsuttu... ankkala. Siinä on saunakin, ellen väärin muista. Lampi oli 2.4. vielä vähän jäässä. Tai sohjossa. Sydäntalvella siinä oli luisteluakin. Kun oli talvi.

Junnilan rannassa, siis meren rannassa takarannan perukoilla.
Takaranta - on tienkin nimi

Vieraskirjaksi kutsuttu kivirakennelma, jonka Junneliuksen vieraat ovat ammoin rakentaneet.

Nuotiopaikkakin. Ja kaivonrenkaassa pakollinen "homo"

Junnilan tienhaarassa, portin tuntumassa. Asuinpaikkani näkyy siihen, kuten huomaatte kuvasta.

Haahkat ovat saapuneet rantojen tuntumaan. Kuva läheltä aallonmurtajaa; Lontoon paikkeilta.

Lontoo; siis villa lontoo- niminen talo.

Olen kuvannut paljon junia ja vetureita. Niitä ei Räpsöössä kovin usein näe, paitsi Tahkoluodon suunnalla. Maailman hiilikaupan hiljaiselon vuoksi sielläkin on rautatierintamalla hiljaista. Eivätpä täristä kenenkään taloa rikki. Pölkkyjä kuulemma vaihtavat komposiittisiin, jotta tärinäongelma olisi pienempi.

Laivoja voi "bongata" Kallonlahdella, Mäntyluodon satamassa. Marinetraffic(.com) on hyvä apu.

Reposaarestakin voi ostaa bensaa & dieseliä. Marina Merilokilla on korttiautomaatti.

Päivän hinta 98-bensalle oli 1,65 euroa litra. Seuraava asema kaupunkiin mennessä on Yyterin jälkeen.

Minulla on suunnitelmana hävittää auto pois. Siis myydä se halvalla. Inhoan sitä, siis autoani. Olen aina ollut jonkinmoinen autofriikkikin, mutta se aika on nyt mennyttä.