Tekoäly ja etsintäkuulutus

Sisältövaroitus: Tämä julkaisu keskittyy filmivalokuvaukseen, löytämäni minulle uuden filmin ihmettelyyn. Aloituskuvaa lukuunottamatta. 

Ja lopussa on ostoilmoitus - joka sekin liittyy filmikuvaamiseen

 

Menin Raatihuoneenpuistoon, ottamaan kuvia kannoista jotka hehkuvat vielä punaisina (11.9.2026). 
Nousin portaat, Satakunnan karhun luo, mutta en ottanut puhelimella  tavanomaista kuvaa puistonäkymästä. Vaan tämän, kun hetkessä oli niin hienot varjot ja valokin. 

Ennen Raatihuoneelle menoa, kävin Etelärannassa. Siellä on alkanut Jokikeskuksen rakentamisen kolmas vaihe: Taavisillan ja  Raumansillan välillä. Homma on alkanut maaperätutkimuksella, tai oikeastaan joen pohjan tutkimisella. Otin värikuvankin, puhelimella, mutta se meni tarkennukseltaan pieleen. Mutta filmikameran: Yashica Lynx, tarkennus ja piirto on idioottivarma. 

 

Päivän aiheeseen

Kameraan lataamani filmi on tai oli Rollein Blackbird; ortopankromaattinen filmi, jollaista en ole ennen nähnytkään. 
Seuraavassa todella pitkä kopio Googlen Gemini- tekoälysovelluksen antamasta vastauksesta kysymykseeni. Ja sitä seurannut sananvaihto. Useimmiten tekoäly tekee jatkokysymyksiä, ja niihin vastaamisesta riippuu kuinka keskustelu etenee. 
Niihin ei tietenkään tarvitse vastata, ellei halua ja varsinainen asia on jo selvinnyt.  Tekoäly ei pahastu vaikka sille löisi "luurin korvaan". Se ei ole inhimillinen eikä sillä ole sukupuolta. Olen joskus kysynyt. 
Mutta miten sen kanssa keskustelee, saattaa vaikuttaa jatkoon. Algoritmi on oppiva. Onhan se tekoäly. 
Mutta toivottavasti se ei saavuta tietoisuutta, kuten erään elokuvasarjan Skynet. 

Tästä lähtee: 

Kysyin Googlen Gemini-tekoälyltä: 
Ortokromaattisen ja pankromaattisen filmin tiedän, mutta mikä on ortopankromaattinen?

 

 Geminin vastaukset ja kommentit G:  merkinnällä.

 

G:  Ortopankromaattinen (usein myös pelkkä orthopan) on mustavalkofilmien maailmassa välimuoto tai erikoistyyppi, joka sijoittuu tiukasti ortokromaattisen ja täysin pankromaattisen filmin väliin.

 

Termin tausta ja merkitys pähkinänkuoressa: 

 

Mitä se tarkoittaa? Siinä missä ortokromaattinen filmi on sokea punaiselle valolle ja pankromaattinen reagoi tasapuolisesti koko näkyvään valon spektriin, ortopankromaattinen filmi on herkistetty reagoimaan koko näkyvään valoon (kuten pankromaattinen), mutta sen herkkyys punaisen valon aallonpituuksille on tavallista heikompi tai rajoitetumpi. 

 

Historiallinen ja tekninen tausta: Vanhoissa alan teoksissa (ja joidenkin valmistajien, kuten entisen kroatialaisen Efken tai nykyisten tiettyjen erikoisfilmien/mikrofilmien, tuotekuvauksissa) termillä on viitattu emulsioihin, joiden punaiselle herkistämistä ei ole viety aivan niin pitkälle kuin yleispankromaattisissa filmeissä. Joissakin vanhoissa määritelmissä sitä on kutsuttu myös ”oikeaksi pankromasiaksi” (correct pan), koska sen katsottiin vastaavan tietyissä valaistusolosuhteissa paremmin ihmisen silmän luonnollista herkkyyttä ilman liiallista punaisen korostumista.

 

Käytännön lopputulos: Koska filmi ei rekisteröi punaista valoa aivan yhtä voimakkaasti kuin modernit yleisfilmit (kuten Ilford HP5 tai Tri-X), se käyttäytyy kuvissa hieman perinteisemmän oloisesti: punaiset sävyt toistuvat tummempina, ihohuokoset ja pisamat voivat korostua, ja taivaan sävyt saattavat piirtyä dramaattisemmin ilman erillistä suodintakin.

 

Nykyään termiä näkee harvemmin, mutta se putkahtelee välillä esiin joidenkin teknisten filmien, erikoislaatujen (esimerkiksi SPURin tai vanhempien Rollein/Efken tuotteiden) spektrikäyriä lukiessa. Se tarkoittaa siis käytännössä pankromaattista filmityyppiä, jonka punaherkkyyttä on tietoisesti rajattu alaspäin kohti ortokromaattista suuntaa.

 

 

 

Minä: Kiitos. Kuvasin juuri Rollei Blackbird nimisen filmin, jota en termin osaltakaan ole ennen nähnyt

 

 

 

G:  Sattumalta – tai ehkä kohtalon ivalla – kyseinen Rollei Blackbird käyttää juuri tuota harvinaista ortopankromaattista luonnehdintaa valmistajan tuotetiedoissa!

 

Se on erikoislaatuinen, kontrastikas luova filmi (joka pohjautuu käsitysten mukaan Agfa-Gevaertin tekniseen / ilmakuvausfilmitaustaan Belgiassa). Muutama kiinnostava huomio Blackbirdistä:

 

Valotuksen joustavuus ja kontrasti: Sen nimellisherkkyys on ISO 64, mutta sitä voi valottaa arvojen ISO 25 ja 100 välillä kehityksen mukaan. Filmi tarjoaa erittäin korkean erottelukyvyn, minimaalisen rakeisuuden ja hyvin syvät, ”mustarastaan” siiven tyyliset mustat (ink-black).

 

Ortopankromaisuus käytännössä: Koska sen punaherkkyyttä on hillitty, se piirtää siniset taivaat ja pilvet dramaattisesti ilman erillistä kelta- tai punasuodinta – hieman samaan tapaan kuin perinteiset maisemafilmit ennen täyspankromaattista aikakautta.

 

Miten kuvausreissu Blackbirdin kanssa sujui, ja millä kehitteellä ajattelit rullan uittaa?

 

 

 

Minä: Rodinalilla, valmistajan ohjeen mukaan. Kuvasin iso64 nimellisherkkyyden, niin ikään suosituksen mukaan iso100 valotuksella. Negatiivi on kohtuullinen. On nyt kuivumassa ja huomenna skannaus

 

 

 

G:  Rodinal on kyllä mainio valinta tuohon hommaan, se antaa sille sopivaa terävyyttä ja ilmettä. Valotus arvostakin (ISO 64 -filmin kuvaaminen ISO 100:lla) on mustavalkokuvauksessa varsin klassinen "alivalota varjoille, kehitä valoille" -taktiikka, jolla saa helposti talteen napakat sävyt ilman tukkoon palaneita huippuvaloja.

 

Kuinka kuivatus on sujunut? Huominen skannausprojekti antaa sitten hyvän kuvan siitä, millaista jälkeä mustarastas teki.

 

 

 

Minä: Hyvin kuivuu, roikkuu ison pyykkipojan vedon kanssa

 

 

 

G:  Vanha kunnon pyykkipojalla painottaminen on klassinen ja varma keino pitää filminauha suorana kuivumisen ajan, ettei se käpristy hankalaksi rullaksi skanneria varten.

 

Toivottavasti negatiivista kuoriutuu juuri sellainen terävä ja napakka tulos kuin toivoitkin. Huominen skannauspäivä on aina se jännittävin vaihe, kun näkee, miten ortopankromainen sävytoisto ja Rodinalin terävyys ovat iskeytyneet ruutuun.

 

Mikä aihe muuten nousi mustarastaan tallennettavaksi tällä kertaa?

 

 

 

Minä:  Lähinnä arkkitehtuuria ja punaisia kannoja, joita olen porin raatihuoneenpuistossa kuvannut ennenkin, ortofilmille ja tavalliselle pankromaattiselle. Niitä on nyt hyvä vertailla tähän uutuuteeni

 

 

 

G:  Raatihuoneenpuisto on kyllä erinomainen paikka vertailuun, etenkin kun alueen puut, ympäristön vanhat rakennukset ja nuo klassiset Punaiset kannat tarjoavat mukavasti haastetta eri emulsioiden sävytoistolle.

 

On todellinen luksus päästä vertailemaan suoraan samasta kohteesta otettuja ruutuja ortokromaattisen, perinteisen pankromaattisen ja nyt tämän uuden ortopankromaattisen (Rollei Blackbird) välillä. Koska ortokromaattinen tekee punaisista kannoista tummia möykkyjä ja pankromaattinen vetää ne vaaleammiksi harmaiksi, Blackbirdin "välimuodon" pitäisi tarjoilla aivan omanlaisensa, luontevan sävyinen kontrastiero lehtien ja kukkien / puiden runkojen väliin.

 

Toivottavasti skannauksissa paljastuu hienoja yksityiskohtia ja mielenkiintoisia sävyeroja vanhojen verrokkien rinnalle. Mukavia hetkiä skannausurakan parissa!

 

 

 

Minä:  Kiitos, ja kiitos mukavasta juttuhetkestä:)

 

 

 

G:  Ole hyvä vain, ja kiitos samoin – erittäin virkistävä ja mielenkiintoinen juttuhetki!

 

Mukavaa illanjatkoa

Kopio Geministä päättyy tähän

 

Filmikokeiluun kuvina vanhoja ja uusia. Leimat kuvissa

Alkuun tämä kolme vuotta sitten ottamani. Värimaailma vastaa tätä päivää - tai eilistä.

Pankromaattisen filmin näkemät kannat. Tavanomaisen perinteisen mustavalkofilmin, joka näkee kaikki värit - harmaan sävyinä

Ortokromaattinen punavärille sokea filmi näkee punaisen melkein mustana. 

Ja lopulta Rollei Blackbird: Ortopankromaattinen joka on jotain orton ja pankromaattisen väliltä. 
Edellä oleva tekoälyn selvitys avaa asiaa. Mutta ei sitä ehkä kukaan jaksa lukea. Pienen piirin juttuja muutenkin. 

Tein kollaasin johon upotin edelläolevista alaosat ja yöimmäksi vielä yhden filmin lisää. 
Tämä riittänee. 

Filmin jakaminen

Olen harvoin nykyisessä filmille kuvaamisessani kuvannut täyspitkiä 36 kuvan rullia. Metritavarasta lataamalla saa mieleisensä, mutta olen muutaman pitkän tehdaskasetoidun jakanut kahdeksi. Niin tässäkin tapauksessa. 36 kuvaisesta tuli kaksi noin 14 kuvaista. Muutama ruutu menee hukkaan, mutta se ei haittaa. Viimeinen ruutu yllättää, kun varsinkin moottoriperällä varustettu kamera tunnistaa dx koodista filmin täyspitkäksi. 

Rollein pakkauksessa oleva ohje suositti rodinal-kehitteen suhteeksi 1+50 ja ajaksi 11 minuuttia 21asteisena. Tein ohjeen mukaan. Yleensä kehitän laiskan miehen stand metodilla, mutta menkööt nyt nämä niin kuin "kuuluu".

Filmin puolikkaat menivät näihin. Vasemman puoleisen filmi on jo kehitetty, ja tuloksia tässä bloginumerossa, tuolla efdellä. 
Toinen on vielä aloittamatta. Se on äkkiä täytetty kun sopiva päivä ja inspiraatio tulee. Menen senkin kanssa Raatihuoneenpuiston kannojen äärelle. Vertailu jatkuu. Mutta objektiivien piirron muodossa. Polttovälit ovat näissä kameroissa samat. 

Lopuksi -   filmiä tai sen kasettia vailla !

Tämä on 126-filmi. Kasettiin pakattu. Sitä ei enää valmisteta, eikä sitä löydä enää mistään. 
Mutta jos joku saattaisi löytää kätköistään yhden tai jopa pari tällaista, niin ostaisin!
Miksi?
Löysin huutonetistä Agfamatic 100 sensor - kameran. Sellaisen  äitini "silmäterän", jolla räpsein alle 10-vuotiaana varkain filmit täyteen naapurin taloa, kissaa, ja itseänikin. Olematonta; moitittiin.
Kamera jonka löysin, menee muistoesineenä ja koristeenakin, mutta saattaisin operoida - virittää tuollaiseen kasettiin kinofilmiä. Netissä, youtubessa ja muuallakin on ohjeita; miten.

Jos sinulla on joutavana tuollainen, niin minut saavuttaa sähköpostilla: jorma.lindqvist@saunalahti.fi
ja Facebookistakin löydyn. 

Kiitos kärsivällisyydestänne!

Porissa: 12.9.2026

_____