Toivoton tapaus ja muuta kuvattua - lopussa mainos

Olen kiinnostunut ja innostunutkin  lomografiasta, lomokuvauksesta; lomoilusta valokuvausmuotona. En aivan  kuvaustapana jossa lauotaan kameraa miten sattuu, tähtäilemättä ja sommittelematta spontaanisti. En muoti-ilmiönä mutta tapana saada kuvanteko tavallaan "haltuun", eli tehdä halutessaan kuvaa jonka tyyli poikkeaa nykytrendeistä. Lomokuva ei mielestäni ole "pieleen mennyt" kuva, jonka voi laittaa lomoilun tai jopa taidekuvan piikkiin. Olen asiasta saarnannut ennenkin, mutta voi sen uudelleenkin mainita.

Alotuskuvassa on Lomo-tehtaan tekemä Lubitel 166B -merkkinen neuvostoliiton lahja valokuvaukselle. Se on muovinen kevyt rimpula, jos vertaa muihin vastaaviin TLR-kameroihin (kaksisilmäinen peiliheijastuskamera Twin-Lens-Reflex ). Monet Lubitelit ovat tunnettuja melko hyvästäkin kuvanlaadustaan, mutta myös melko vaikeasta tarkennuksesta. Ylempi linssi toimii tarkennus- ja sommitteluobjektiivina ja alempi ottaa kuvan filmille. Ylempi pyörittää tässä kamerassa alempaa, hammastuksen välityksellä. Kovakouraisella käsittelyllä hammastusten "synkka" saattaa mennä vialliseksi ja alalinssi alkaa tekemään muuta kuin ylälinssin läpi näkee, eli tarkennus menee harakoille, vaikka etsin näyttäisi terävää kuvaa.
Tässä tapauksessa kamera oli silmämääräisesti tarkasteltuna aivan kunnossa, muutoinkin melkein "minttikuntoinen". Filmikansi oli ja on tyypillisesti hieman väljä. Suuri maa - suuret toleranssit. Mutta siitä virheestä selviää mustalla teipillä, kuten useissa muissakin neuvostokameroissa.

Latasin kameraan filmin, kuvasin, kehitin, skannasin ja lopuksi vähän kiroilin

Tilasin netistä Lomography Earl Grey- nimistä mustavalkofilmiä. En teetä, vaikka nimi siihen viittaakin. Lyseessä on fomapan 100- filmi, joka valmistajan brändäyksen mukaan on vanhennettua. En tiedä miten; keinotekoisesti vai varastoimalla. Enkä tiedä voiko siihen luottaa. Onko kyseessä markkinakikka ja rahastus tavallisella, ehkä tavallista huonolaatuisemmalla filmillä. Mutta rahallinen menetys ei ole merkittävä jos lopputuloksena saa lomograafisen negatiivin.

Lubitel tuotti jälkeä, jollaiseen en ennen ole törmännyt. Skannasin negat, ja tässä tulos

 

Juhana herttuan talon purkutyö, kuvattuna kauppakeskus Isokarhun parkkitasolta.
Aurinko joka paistaa kuvan alalaidassa on tullut punaisella lasilla varustetusta reiästä,
josta katsotaan filmin kuvanumero filmiä eteenpäin siirrettäessä. Ei siis kuvan ottohetkellä.

Porin asuntomessualuetta Karjarannassa.
Kohteena teollisuushallin päätyyn maalattavana oleva muraali

Skootteri, jälleen valovuoto alareunassa

Ruosniemen entisellä kivilouhoksella; "ankkalammella"

 
 Ottaessani (edellistä) kuvaa Lubitelilla, otin tilanteesta kuvan puhelimella. Muistikirjamaisena otoksena, koska filmille ei tallennu exif-dataa.

Viimeiseksi kuvaksi otin mittanauhaa apuna käyttäen kuvan tarkennus-referenssikortista.
Etsinkuva oli terävä ja hyvä, ja tarkennusrenkaan etäisyyslukema vastasi mittanauhan lukemaa. Etäisyys 1,4 metriä joka on tarkennusrenkaan lyhyin tarkennusetäisyys joka on merkitty.

Tämä kuva on erikoinen: Tarkensin kukkaan (ruusubegonia) ja "pallokameraan". Ne jäivät epäteräviksi, mutta taustalla olevan puun oksien ääriviivat ovat melko terävät.
Äärettömään tarkentaminen oli kuitenkin mahdotonta. Monissa objektiiveissa kuvasta ei tule terävä jos tarkennuksen vääntää äärettömään tarkentaessaan "tappiin" tai äärettömän merkkiin. Automaattitarkenteisetkin jättävät tarkennus-skaalan ääripäähän vähän tyhjää.
Mutta tässä ei ole siitäkään kysymys, koska tarkensin pariin metriin. Naljaillen voisi sanoa että linssin himmennin toimii käänteisesti. Syväterävyyssäännöt ovat kääntyneet päälaelleen. Kamera onmelkein filosofinen, mutta joutaa koristeeksi. Sen kanssa ei pysty "elämään"

Aivan kelvotonta kuraahan nämä ovat. Valotus menettelee ja on digikuvassa ja vedostettaessa korjattavissa jos tarvetta on, mutta tarkennukset aivan metsässä. Ei jatkoon!

Toinen referenssi (referenssi on vertailukuva johon verrataan)

Tämä on Lubitelin näkemys pihamme nurkasta, jota olen kuvannut jo lukemattomat kerrat, saadakseni vertailukuvaa kulloinkin käyttämälleni kameralle, filmille, tai menetelmälle jota kehittää tai jonka hylätä toimimattomana.

Vertailukohdiksi, kuten referenssikuvauksessa pitää olla:

Edellisen kuvan aihe, kuvattuna tavallisella digi-järjestelmäkameralla, aivan tavalliseen tapaan käsivaralta ja ihmeemmin miettimättä. Kuvasin, käydessäni tämän kirjoitukseni lomassa välillä ulkona. Kamera on Nikon D7000 ja linssi 18-250 Sigma.

 Puhelinkuva "referenssikuvaustilanteesta", jossa kuvasin suoraan valokuvapapereille. Siis paperinegatiiveja jotka kehitetään pimiössä paperikemikaaleilla  . . .

Paperinegatiivilta skannattu ja positiiviksi käännetty kuva.
Filmipitimen raamit kuvassa, eli "koko kuva"

Mitä nyt sitten?

Aioin thdä performanssi-videon, jossa asetan  Lubitelin kivelle ja paiskaan sen päälle päänkokoisen kiven. Toisessa suunnitelmassani ajattelin laittaa laudan, jonka alle Lubitelin ja ajaa aytolla sen yli.
Mutta: kamera pelastuu ja  menee eteenpäin, kameroita keräilevälle tutulleni. Sitä ei voi myydä koska se on kuvauskäyttöön kelvoton. Sillä ei ole rahallista arvoa, niitä saa kirpputoreilta kympillä ja allekin. Sillä ei voi kuvata lomoa, koska hommaa ei voi hallita.

TLR-kameran ja 6x6 sentin formaatin  "virkaa" kuvauksessani jää toimittamaan Yashica A.
Löysin sen kirpputorilta. Kamera toimii hyvin, kaiken suhteen. Suljinajat ovat täsmälliset, tarkennus kunnossa (eri metodilla toimiva kuin lubitelissa), filmikansi tiivis ja kuvanumeron kurkistusikkunakin asianmukainen.
Jossain mielessä tämä Yashica on kopio Rolleicordista, ei Rolleiflexista. Objektiivin laatua lukuunottamatta mutta ei suurena miinuksena sillä on rolleicordin hyvät puolet ja Rolleiflexin maine katu-uskottavuutta tukevana tekijänä. Useinmiten vastaantulevat ihmiset toteavat että "sinulla on Rolleiflex siinä!" Välillä on ollut mielessä hankkia jostain Rolleiflex-raadosta logo, ja liimata se yashica-logon päälle.
Enemmän olen joutunut pitämään itsestäni kiinni etten myy jotain kuitenkin-tärkeää valokuvauslaitetta pois ja hanki sitä Rolleiflexiä. Maailma, varsinkaan kuvaussellainen ei ole koskaan valmis!

Palaan lopuksi vielä noihin Lubitelin "pehmeisiin" kuviin

Skannattuani negat, epäilin hetken jopa skanneria ennen kun luupilla katsoin negojen rakeet. Epäilin kehitysprosessianikin. Mutta se on vakioitu. Laitoin skanneriin "luottonegatiivin". Siinä ei ole mitään vikaa. Skanneri toimii.

Skannerin testattuani, päädyin ties kuinka monennen kerran työstämään vaihtoehtoista menetelmää negatiivien digitoimisen toteuttamiseksi reprokuvaamalla, eli digijärjestelmällä kuvaten.
Tässä tuloksia, skannerilla ja kuvaamalla. 

Skannerilla skannattu 6x6 sentin rullafilminega. Skannerin omalla softalla käännetynä. Photarilla roskat pois ja inan leveliä kohdalleen.

Sama digillä tasovaloa vasten kuvattuna. Kahden kuvankäsittelyohjelman mankeloimana.

Jos tarvitsette:

Jos tästä tai muusta syystä heräsi ajatuksia kuvien tai filmien saamisesta digimuotoon tai jopa paperikuviksi asti, ota yhteyttä. Värikorjailu vanhoihin kuviin ja paljon muuta on tehtävissä.
Yhteyden saa viestillä, sähköpostilla, kirjeitse  tai puhelimitse; 0 50 405 4 745 (numero pätkitty)
Facebookissa: www.facebook.com/luomukuva

Juhannusaatosta huolimatta vietin eilen aikaa negatiivikuvauksen kehittelyn parissa. Jotkut negat vaativat skannauksen sijasta reprokuvauksen, jotta kaikki sävyt saa irti. On myös negoja/filmimateriaaleja, joita ei halua altistaa skannerin valolle.

Purin palkkikamerasta "haitarit" ym pois, ja viritin lautojen tilalle tasovalon ja digikameran. Olen muillekin negoja ja diakuvia digitoinut, aikoinaan tuhansia, kun sitä(kin) tein elääkseni. Viime aikoinakin "kulttuuritöinä" ja nimellisellä kulukorvauksella.