keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Raatihuoneenpuistoa ja muuta kuvausjaaritusta



 

Otin kuvan joulukuussa 2016. Takatalvi ei ole iskenyt, vaan maisema on tänään niin kesäinen kuin olla voi. Myös hyvin kuiva, lukuunottamatta puiston suihkulähdettä joka tässä kuvassa on kannella peitetty.




 Tähän päivään




Soiaalisessa mediassa oli toissapäivänä kuvia ja juttua puistoon tehtävistä kukkaistutuksista. Penkkejäkin on kunnostettu ja tuotu puunattuihin puistoihin, olikohan 50 kappaletta.
Mutta piankos niitä sen verran on. Porissa on melko paljon puistoalueita. Sellaista kivierämaa-aluetta ei Porissa olekaan, jossa ei jollakin suunnalla vihreää näkyisi. Pieni on, kaupungiksi.
Yllä oleva kuva on aiheeltaan apinoitu kyseisen somepäivityksen innoittamana. Ajaessani aamuaikaan puiston ohi, pysähdyin ottamaan pari kuvaa puhelimella. En ollut liikkeellä kuvatakseni, mutta kuvaan liikkuaksenikin. 


Kukkaistutuksia on tehty joka kesä, lukemani mukaan jo 70 vuoden ajan. Tyyli on ollut viime vuodet sama joka kesä. Kaivauduin kuva-arkistooni ja katsoin, olenko säännöllisesti puistoa kuvannut. Siis sen istutuksia ja kesää. Melko vähän.





Viime vuonna olin kuvan ottanut.  Samoilta jalansijoilta kuin edellisenkin.
Samanlaiset istutukset silloinkin. Vaikka meinattiin että tänä vuonna puistoon satsataan erityisesti, kun on asuntomessut ja kaikki muut suomiareenat. Suomiareena kuten jatsitkin uudistuvat  tapahtumapaikoiltaan tänä vuonna. Etelärantaan tulee uutta tapahtumaa, kun aikansa elänyt jatskatu häipyy. 





Vuonna 2015. Kuvasin tuolloin jonkin verran (lue: paljon) Suomiareenan tapahtumia. Tässä olen lähteissäni tai mennessäni napannut kuvan, karhun näkökulmasta. Areenan lava oli sijoitettu hyvin. Puiston etelälaitaa lähemmäs, tai kuva valehtelee. Puiston kukkaistutukset jäävät hyvin nähtäville.



Vuonna 2013, näihin samoihin aikoihin kuin nyt tätä kirjottaessani, olen ottanut kuvan etelä-pohjoinen suunnassa. Luulin että minulla on kuvia puistosta joka suunnasta ja kantilta, mutta yllättävän vähän olen näitä postikorttirajauksia harrastanut.
Kaikenlaista kannonnokkaa ja linnunpaskaa olen kyllä räpsinyt, mutta yleiskuvat joissa puiston miljöö näkyy totutulla tavalla ovat melko vähän edustettuina.


 Lokakuulta 2014, on tämä toinen karhun näkövinkkelistä ottamani kuva. Ruska oli melko myöhäinen. Syksy ilmeisesti pitkään lämmin. En jaksa sentään sääpäiväkirjaa kaivaa esiin.





 Paluu tämän päivityksen ensimmäisen kuvan ottohetkiin



Joulukuussa 2016 kuvasin raatihuoneenpuistossa myös dronella, kamerakopterilla. Tämä kuva on samalta päivältä kuin kirjoitukseni ensimmäinenkin. Odotin illan hämärtymistä, päästäkseni kokeilemaan onko kopterin kamerasta mihinkään. Kuvan ylänurkissa sojottavat propellien siivet. Kuvakulma on omalaatuinen: kopterin kamera on hyvin lähellä maata, sammakkoperspektiivissä. 






Videokuvaakin tallentui. Tästä klikkaamalla sen voi katsoa paremmalla kuvan- ja äänenlaadulla alkuperäisessä paikassaan Youtubessa. Musiikki on ajankohtaan sopiva.







Lopuksi pari kuvaa samasta aiheesta, toisenlaisella menetelmällä.
Ja muuta  kuvaustouhuilua


Kuvattu värifilmille ja kehitetty mustavalkofilmille tarkoitetulla, tahallaan vanhaksi päästetyllä kemikaalilla. Kamerana Neuvostoliittolaista alkuperää oleva Lomo-Smena-Symbol, jota on sanottu lelukameraksi koska se on muovia. Sen linssikin saattaa olla muovia, en ole koputellut tai tutkinut.
Kuva on skannattu negatiivilta skannerilla, jotta te voitte nähdä sen puhelimenne tai tietokoneenne näytöllä digitalisena. Kaikki kuvat joita katsotaan muualla kuin valokuva-albumissa tai seinällä kehyksiin tai suoraan nastalla seinään laitettuna, ovat digikuvia. 


Tavoitteeni kuvan tekemisessä on saada aikaan diginäkin kuva joka vastaa mahdollisimman paljon analogista kuvaa joka kamerassa on syntynyt. Olen luomukuvan kannalla, mutta tietyissä taiteellisiksikin haukutuissa tilanteissa pistän hulinaksi ja teen lomoa.
Lomo tai lomografia, on nykytrendillä kuvaavien keskuudessa haukkumanimi pieleen menneille kuville. Tai kuville joita ottaessaan ovat säätäneet kameransa jotenkin väärin, useimmiten vahingossa.
Toinen typerä sanonta epäonnistuneelle kuvalle, siis nykydigivälinerunkkaajilla, on sanoa sitä taidekuvaksi.
Taidetta tai lomoa siinä merkityksessä kuin ne käsitän, ei synny vahingossa. Harvoin tekemälläkään. Useimmiten jokin kuva "hautuu" arkistossa joskus kauankin, mutta sopivassa tilanteessa saattaa jalostua edellämainituksi. 





Porin Raatihuoneenpuiston suihkulähteellä. Kuvaus- ja kuvamenetelmät samat kuin edellisessä.
Minulla on henkilökohtaisen sivuni lisäksi Facebookissa erityinen teemasivu, joka löytyy Facebookista ja jopa googlenkin hakusanalla @lomokuva  (ät-merkki eteen)





Alternatiivia



Pimiöni rakentui vessaamme, josta olen tainnut jo aiemmin kirjoittaa. Tein toissapivänä esivalotuksia paperinegatiivi-aihioille. Siis laakafilmipitimiin laittamiini valokuvapapereihin. Siis... valokuvapapereihin joita käytetään kuvassa esiintyvää suurennuskoJetta käytettäessä. Voi niitä tunkea tietokoneen tulostimeenkin, mutta lopputuloksesta en mene sanomaan mitään. Mutta sen voin vakuuttaa että toisin päin homma ei luonnaa: printteriin tarkoitetulle fotopaperille ei synny mitään vaikka kuinka valottaisi ja uittaisi liemissä.

Katso googlesta: alternative photography





Eilen koitti etappi: vein palkkikameran ensimmäisen kerran asuintonttimme ulkopuolelle. Mäntyluotoon, kallonlahden sataman tuntumaan. Koekuvausmielessä; saadakseni tolkun objektiivien kuvakulmista, piirrosta ja valoon suhtautumisesta. Kuvassa laajakulma, joka tässä kuvauskoossa on 90 millinen. Toinen; normaaliobjektiivin virkaa toimittava on polttoväliltään 150 milliä.
Kinokoossa ( ja täysikokoisella kennolla varustetussa fullframe -digikamerassa ) normaaliobjektiivin polttoväli on 50 mm.
Normaaliobjektiivilla tarkoitetaan objektiivia jonka tuottaman kuvan näkymä vastaa suunnilleen ihmissilmän kohteessa terävänä näkemää näkymää.





Kuvasin sataman äärellä palkkikameralla rullafilmille, negakokoon 6 x 7. Mutta myös paperinegatiiviksi, kokoon 9 x 12 senttiä.  Monenlaisista hankaluuksista johtuen kuvalaatu jonka sain, ei kovin paljoa äkkikatsomalta minua innostanut.
Moni asia voi mennä pieleen. Ylläoleva paperinegasta skannattu ja käännetty kuva on latenttivaiheessa joutunut pimiön pöytälevylle roiskuneeseen kehitteeseen, josta yläkulman ja -laidan kummallinen kuvio.
Tein kuitenkin kuvan, josta en rajannut mitään; filmikasetin raaminkin jätin.





 ------------------------



 
Palkkikameran objektiivista täytyy muistaa laittaa ennen sulkimen viritystä himmennin tarkennuksen ja sommittelun jälkeen kiinni. Ennen kun vetää filmiperästä tai -pitimestä suojaliuskan pois. Ja muistaa sekin, että onko jo kuvannut kaksipuolisten filmiraamien molemmat vai vain toisen puolen.
Muistikirja tulee tarpeeseen. Ja aivojen asettaminen on-asentoon. 





Samaa riesaa TLR- kameroiden (yllä)  kanssa; onko siirtänyt filmin valottamattomaan kohtaan. Siirtääkö sen heti kuvan oton jälkeen seuraavaan, vai vasta ennen kuvan ottoa.
Välillä nauraa itselleen, kun kuvan otettuaan tuijottaa typertyneenä kameran takakantta
- eikä näekään, onnistuiko kuva



Eiköhän tässä tullut jälleen enemmän asiaa yhdelle kerralle, kuin kukaan viitsii tai edes kykenee lukemaan ja katsomaan. Mutta siitä huolimatta:
kiitän aiheuttamastani häiriöstä




i Björneborg:
den tjerde juni,
två tusen
och arton


.
..
...
 

1 kommentti:

  1. Valokuvaus oli ennen mielenkiintoisempaa,ei vain napin painalluksia !

    VastaaPoista

Toivoton tapaus ja muuta kuvattua - lopussa mainos

Olen kiinnostunut ja innostunutkin  lomografiasta, lomokuvauksesta; lomoilusta valokuvausmuotona. En aivan  kuvaustapana jossa lauotaan k...