Alkuun olisi ollut parempi laittaa jäljenpänä tuleva aihe, kun se on jotenkin viihdyttävämpi. Mutta aloitin blogijulkaisuni luomisen näin, niin annan olla. Järjestyksen muuttaminen jälkeenpäin on pistänyt sivun sekaisin, kuvat riipin raapin ja pitkin poikin, joten olkoon.
Samalla sain alku- tai aloitusaiheen tällle blogijulkistukselleni, ja päässäni melkein puoli vuotta hautunut asia nousi pintaan.
Olen hiukan piilotellut asiaa, koska se on oikeastaan henkilökohtainen ainakin omalla kohdallani. Mutta tulkoon nyt loppuun käsitelyksi, tai käsitellyksi.
11. toukokuuta, siis tänä vuonna 2022: Kävi ja tapahtui sellainen tapaus jota en ollut ajatellut tekeväni. Joidenkin arvomaailman mukaan pelastustieni päättyi siihen, kun menin väestö-digiviraston sivuille ja siellä omien tietojeni tarkasteluun. Uskonnollisiin yhteisöihin kuulumisiin. Evankelisluterilainen kirkko ja sen seurakunta, luki tiedoissani. Ja siinä samassa paikassa nappula: "eroa yhteisöstä". Siis eroa kirkosta. Ja minä painoin sitä nappia. Hups vain ja olen kirkostaeronnut, yhteenkirjoitettuna koska kirkkoväärtit kutsuvat meitä sillä sanalla. Varhaisnuoruuteni einympäristö oli uskonnollinen, hyvinkin sellainen. Kirkostaeronneet olivat kasvattajani arvomaailman mukaan kolmannen luokan kansalaisia tai ihmisiä. Sellaisia joiden kanssakäymistä ei voinut pitää suotavana. Äidinäitini - siis mummuni joka muni mammani ja niin edelleen, oli jyrkkä kristitty, uskovainen. Körtti, Länsisuomen herännyt -rukoilevainen ja ties mikä. Hän pelkäsi kuolemaa kuollakseen. Hän hoisi minua, äitini tehdessä vuorotyötä sairaalassa. Asuimme samaa taloa, sen toisissa päissä. Olen kirjoittanut blogissani aiemminkin aiheesta, joten ei tässä siitä enempää.
Tekemäni ratkaisu ja toimi ei sattunut hetken mielijohteesta. En mennyt mihinkään eroakirkosta -piste-fi sivulle, enkä eronnut kirkosta rahan takia, siis kirkollisveron vuoksi. Päätös tuli hiljalleen, kydettyään jo muutaman, usean vuoden ajan. Minun ei tarvitsisi sitä perustella, asia kun on omani. Mutta siihen johtaneet syyt ja viimeiset jotka saivat tekemään niin, ovat kuitenkin tätä päivää. MItä kirkko on kirkkona, ja mitä se minulle on merkinnyt vaikken sen palveluja paljoa ole käyttänyt. Olen ollut tapakristitty ja vieläpä laiska sellainen. Rippikoulun käynyt ja kaksi kertaa papille valehdellut avioliittoon vihittäessä. Kahdesti eronnut siitä. Kirkosta vain tämän kerran.
Kirkolisvaalit toimitetaan vajaan kuukauden kuluttua. Joskus kevättalvella oli lehdessä yleisönosastokirjoitus jossa joku uskovainen julisti että sellaisia ehdokkaita ei pidä äänestää, jotka eivät käy kirkossa - kirkonmenoissa. Minua sieppasi.
Seurakuntatiedoissa on näkynyt useammankin kerran mainoksia kirkollisista menoista joita mainostetaan "viiniä ja virsiä". Toisessa että tangoa kirkonmenoissa, kas kun ei tansseja kirkossa.
Minua sieppasi taas.
Lopuksi oli vielä joku vastaava juttu, ja sieppaamisilleni tuli tunnit täyteen ja tunsin helpotusta kun sallein itseni mennä digiviraston sivuille ja tehdä mitä täytyi.
Olenko nyt sitten pakana. En, en ateisti, en agnostikko enkä Asekuaalikaan. En koe mitään ihmeen helpotusta siitä että tein kuten moni muukin nykyään. Jokin päässäni kuitenkin sai tilaa.
Samoin kuin joskus alle 10-vuotiaana, kun mummuni oli kuskannut minut mukanaan joillekin herätysjuhlille Länsi-Suomen rukoilevaisuuteen. Körtit ja muut rukoilevaiset polvirukoilivat seuroissaan, ja minä muiden mukuloiden kanssa paineltiin menemään pitkin puistoja ja kirkkomaita. Saarnan tauottua maalikkosaarnaaja tuli kirkkomaalla luokseni, ja kysyi totisesti että "jokos se sinä olet uskossa ? "
Vastasin vastakysymyksellä: "en tiedä - kuka sen määrittelee". Saarnamies meni sanattomaksi ja katosi johonkin. Omiensa joukkoon.
Mummuni kääntyi toukokuussa haudassaan. Mutta on hän niin tehnyt ennenkin, monta kertaa. Levätköön edelleen rauhassa, jonka hän on aikanaan ansainnut.
Jälleen sähköä - kun asia on mediassa päivänpolttava kauhu
Hoilottavat uutissivuilla, kuinka paljon kodin elektroniikka kuluttaa sähköä: 7 % kokonaiskulutuksesta sanovat kuluttavan. Kahvit pitäisi laittaa tulemaan halvan yösähkön aikana, kuten pyykin- ja astioiden pesukin suorittaa kerrostalohiljaisuuden aikaan yöllä.
Jätän siirtomaksut ja muut verot huomioimatta ja tutkin mitä tuo kahvinkeittimeni kulutti sähköä hiljaisuuden ja systeemin kohinan joukossa. Eka pannullinen vei 0,12 kWh, toinen 0,15. Yhteensä 0,27 kilowattituntia sähkölaskuuni, ilman siirtoa ja veroja ja muita perusmaksuja. Siis puhdas energiankulutus pelkästään. Poistuttuani asunnostani, myöhemmin illalla kulutus tunnissa klo 22-23 on ollut 0,03 kWh. Pakastimessa marjoja, jääkaapissa oivariinipaketti, sinappia ja ketsuppia, valot toivottavasti sammuksissa. Lokakuun 23 päivään mennessä sähköä on kulunut 9 kilowattituntia. 0,39 kilowattituntia per vuorokausi, mukaanlukien nuo 0,2 kahviin kulunutta. Tietokonekin oli vajaan tunnin "päälä" läppärilaturista. Mutta pistin kaikki taas pois kun lähdin.
Tämähän on tietysti epäkuranttia, kun vertaa kulutukseen sillon kun asutaan vakituisesti ja tavallisesti ja kulutetaan mitä kulutetaan. Vuosi sitten saman ajanjakson kulutukseni oli 60 kWh: 2,6 kWh / päivä.
Olen siinä onnellisessa asemassa nyt, että sähkösopimukseni on määräaikainen ensi kesäkuulle saakka. Energian hintani on 4,99 senttiä / kwh. Kahvin keittäminen maksoi melkein sentin + muut kulut. Vesi kuuluu vuokraan, samoin lämpö ja pyykkitupatoiminnot.
Alkuviikolla oli asukaskokous, johon en voinut osallistua. Sen verran olin huolissani tulevan vuoden vuokratasosta, jonka oletin nousevan, että kysyin asiasta kokoukseen osallistuvalta. Odotin "pahempaa", mutta helpotuin. 1.3.2023 alkaen vuokraan 2 % korotus. Kiitos ja kumarrus: selviän 7 euron vuokrannousuta jotenkin. Olisin ymmärtänyt suuremmankin mutta hyvä näin.
Seuraavaan hurahdukseen (?)
Olen bongannut, kuvannut, tallentanut ja jakanut somekuviini montaa lajia hurahdustani. 100 veturia, kymmeniä muuntajia, ja muutakin. Onkohan seuraava aihe linja-autot. Miksei, mutta miksi tai mikä antaa herätteen:
Huomioitavaa kyseisellä sivulla, on tämä jota on syytä noudattaa "Bussidatan kuvia ei saa julkaista missään muualla (Facebook, Instagram yms) ilman kuvien luovuttajalta saatua lupaa.
Aikataulu ei ole peräisin kyseiseltä sivulta vaan somekommentista. En pyytänyt lupaa blogijakoon, josta pahoittelut jos on paha.
En laita noita vimmalla talteen. Jokusen voisi kuitenkin lätkäistä kalenterin sisäkanteen, kuten nämä nyt alkuun. Ei hurahdusta.
Hurahdus on loivennettu ilmaisu pakkomielteelle, hamstraamiselle tai muulle vastaavalle. On mukavampi vain hurahtaa, olla hurahtaneena tai hurahtanut.
Ja Wifi joka määrittää automaattisellä kytkeytymisellään elämän osviittoja.
Jalustalle oli ajatuksissani tarve, kun sain idean aamun heräämisestä lähiössä, hyperlapse-videolle.
Syntyi tällainen, ei kovin dramaattinen mutta kuitenkin. Vajaa 2 tuntia 3 minuutissa. eilen.
Jälleen: Mukavaa viikonloppua - kuitenkin ja joka tapauksessa.
Enempää oikolukematta, Porissa: 28.10.2022
____
___
__
_
-
.
_____________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti