Elävöityvää kaupunkikeskustaa ja poliittista paskanjauhantaa

Kolmas päivä marraskuuta, aamu-seitsemän  kun tätä postausta aloittelen. Kuvat valittu ja kopioitu kansioonsa, siirrettäväksi tekstin joukkoon. Aihe ja otsikko vielä hiukan hukassa, mutta löytynevät kun homma etenee.
Ajatus, laitanko vain mukavaa ja mautonta, neutraalia sisältöä joka ei loukaa tai jopa suututa ketään, ei ole viime aikoina istunut päähäni. Aiheita vai valittamisen aiheita riittää, mutta ne eivät kuitenkaan johda mihinkään. Mutta onhan oikeastaan yhdentekevää, vaikka niin kävisikin.
Aloitan parilla kaupunkikuvalla, kun marraskuun alun hämärää kävin kokemassa. 

Tämä ja seuraavat kuvat ovatkin lokakuun puolelta, kuun viimeiseltä päivältä. Eivätkä kaikki niin harmaitakaan. Puhuin alkutekstissä omiani, mutta tarkistin onneksi päivämäärän kalenteristani; minä päivänä kaupungilla tulikaan käytyä.
Olin seurana hammaslääkärireissussa, en itse toimenpiteessä. Tunnin verran itsekseni aikaa kuluttaessani, maleksin lähikorttelissa. Enimmän osan sisätiloissa, kun sää oli sumppuinen - tihkusateinen.

Ylläoleva näkymä tallentui Googlen karttasivun kuviin, kuten pari muutakin jotka sitä tarkoitusta varten otin. Kauppakeskus Isokarhua on jo jonkin aikaa kuvailtu kuolevana paikkana, josta liikkeet ovat joko kokonaan kadonneet tai siirtyneet toiselle puolelle jokea Puuvillaan, jossa väkeä piisaa asiakkaiksikin asti. Niiinkin, mutta pientä viriämistäkin on viime aikoina ollut näkyvissä. Siis Isokarhussa.
Herkullista buffeeta - "seisovaa pöytää" on tarjolla trendikkäästi nimetyssa Pizza 4U: ssa. For you - pizza sinulle, suomeksi.
Otin kuvan lounasaikaan. Istuskelin hetken kauppakäytävän penkillä. Kävin välillä muualla, mutta palasin. Hiukan kävi melkein sääliksi, vaikka kyseessä on ketjupizzapaikka joka ei hiljaisuudellaan omistajiaan nälkään tapa. Lounasajan kuluessa asiakkaita oli tasan yksi. Miten lie itapäivällä, tai viikonloppuisin. Jos samaan tapaan niin firma ei tuossa kauaa vanhene. Samantekevää muuten, mutta jonkun työpaikka siinäkin on kyseessä.

Isokarhuun oli pari päivää aiemmin avattu uusi kahvipaikka: Espresso house, jolla on toinen toimipiste Puuvillassa. Suosin vähemmän tyylikkäitä paikkoja jos ja kun silloin tällöin kahville kaupungissa menen. Torin R-kioskin kahvi on osoittautunut hyväksi. Toinen hyvä paikka on (IMO) Teljäntorin lounaspaikka.
Näin fb-kaverin kokemuksen tästä Espressohousesta; kalliiksi mainitsi. En muista enkä löytänyt julkaisuaan, jossa kertoi hinnan kahden hengen - tosin melko runsaan ja kattavan kahvittelun hinnan: Croisant, pari kahvia, leivos / kaunpala- suunnilleen; 34 euroa. Hintansa arvoista? Ehkä.
Asiakaskunta vanhempaa tai varttuneenpaa. Mutta vilkasta oli ollut. Jatkan matkaani.
 

Eetunaukion nurkalla oli ennen Suomalainen kirjakauppa. Se muutti Puuvillaan. En muista onko lopettanut sielläkin jo toimintansa, mutta jokin hämärä muistikuva.
Sen tilalle kävelykadulle muutti Visit Pori- turisti-informaatiokeskus jossa myydään teepaitoja ja sukkia joihin on brändätty Pori. Paljon muutakin ja varmaan ihan asiallinen laitos. Porina tarkoittaa kaupungin palvelupistettä, jossa voi ladata matkoja matkakorttiin, maksaa ehkä edelleen kaupungin tuottamien palveluiden laskuja, sellaisia paperisia -ellei halua tai osaa maksaa verkkopankilla.
Äitini jonka poismenosta tulee parin uukauden kuluttua kuluneeksi neljä vuotta, kuului ihmisryhmään joka ei suostunut ottamaan verkkopankkia, puhumattakaan mobiilisysteemeistä, käyttöönsä pankki- ja muiden asioiden hoitamisessa. Kyse oli asenteesta, ehkä jostain pelosta tai ennakkoluuloista. Osaamattomuudesta tai muusta vastaavasta ei voinut olla kysymys. Mielestäni henkilö joka täyttää Suomen kuvalehden ristikon parissa tunnissa, tai krypton jossa ei ole avainsanaa tai apukuvaa vaan pelkkä tyhjä ruudukko numeroilla, oppii tai osaa käyttää pankkipalveluja ynnämuuta sellaista varmasti. Jos vain tahtoo.

Some täyttyi toissapäivänä hienoista sumumaisemakuvista. Olisihan sellaisia voinut ottaa, mutta kun en älynnyt vaan keskityin ja jatkossakin paneudun enimmäkseen tällaisiin elämän dokumentoimisiin. Pistin jälleen kerran satsin kaupunkikuvaa someryhmään, joka ei tälläkään kertaa pettänyt. Ensisijainen ja ainoaksi jäänyt kommentti oli, että kovin autiota hiljaista ja missä-kaikki-ihmiset-ovat.
Lokakuun viiminen päivä puolen päivän jälkeen, tihkusadetta ja niin edelleen. Arkinen päivä. Ne on töissä!
Oli siellä "pultsari" joka ruokki pulua, joka oli istahtanut kämmenelleen. Harmi kun en saanut kuvaa. En saanut pari viikkoa sittenkään, toisesta laitapuolen liikkujahenkilöstä, joka kusi tyylillä kävelykadun sadevesikaivoon, sokoksen pääoven edustalla.


 

Menin Isokarhun katolle, parkkipaikalle. Sieltä Sokoksen vastaavalle johtavalle, Liisankadun ylittävälle ajosillalle. Siitä kuva talteen. Monen aiemmin ottamani joukkoon. GOGO on kuntosali, Sokoksen kellarikerroksessa. 

 

 

Paskanjauhantaan - jota kuitenkin odotitte

 
 

Luen aamuisin Satakunnan Kansa- lehden diginä. Jälleen tilaus voimassa, kun muuten putoaa kärryiltä. Joitakin kauppojen mainoksia- tarjouksiakin tulee silmäiltyä, kun kahvi alkaa olla vähissä tai ihmettelee että onko Budapest- konvehtien myyminen vallan loppunut kun ei ole kaupoissa vielä näkynyt. Nyt näkyy.

Mikä sai minut palauttamaan digilehden tilauksen voimaan, oli taannoinen poliittinen farssi jota on käyty palloiluhallin rakentamisasiassa, ensin kaupungin teknisen lautakunnan, sittemmin kaupunginvaltuuston, ja loputa perussuomalaisten toimistossa Satakunnankadulla. Vai oliko loppunäytös paikallisyhdistyksen johtajan paskahuusissa, pettymyksen jälkeisenä aamuna, kyseisen pomon pään sisällä aamutoimituksen aikana.
Tunnustus, jota saatan katua: Olen ollut kyseisen persupuolueen kunnallisvaaliehdokkaana 2017. En päässyt läpi, luojan kiitos. Mutta olisin saattanut johkaantua johonkin lautakuntaan tai komiteaan, ellen olisi lähtenyt vähin äänin tuosta hairahduksestani poliittiseen maailmaan. Kävi toistamiseen, ettei omatuntoni jollainen minulla ihme kyllä on, kestänyt sitä touhua. Niin on käynyt aiemminkin, Nakkila-aikoinani, kun eräänlaisena ay-aktiivina suostuin  sen kunnan vaaliehdokkaaksi. Menestys siellä ei ollut yhtä hyvä kuin Porissa, mutta mahdollisuus vaikuttamiseen olisi silloinkin ollut tarjolla, mutkan kautta.
Molemmissa tapauksissa minua pyydettiin asettumaan ehdokkaaksi. Molemmissa tapauksissa löin verhot totaalisesti kiinni juuri silloin kun olisi ruvennut luonnaamaan. En anna munuaisteni alkaa toimia väärin päin.

Olen palloiluhallia vastaan. En palloiluhallina mutta muuten. Se etten ole kiinnostunut urheilusta, enkä sitä koskan ole osannut, vaikuttaa tietenkin mielipiteisiini sitä kohtaan. Mutta vielä enemmän ja ennen kaikkea siihen vaikuttavat persupomon kaltaisten kermaperseiden touhut. Ajetaan jotain omaa agendaa, ja toimitaan häikäilemättömästi, sääntöjen vastaisesti. Asioista pitäisi vaieta, ja vaikenenkin. Mutta näkemäni, kokemani, ja kuulemani puoluepiireissä oli ja on uskomatonta paskaa jota en sulattanut. Paskaa ?   siis käsittämätöntä, mitä nykypäivänä voi olla. Mutta sellaista politiikka on ja on aina ollut. Vaatii aivan omanlaisensa luonteen, jos sitä pystyy elämään. Näin eilen dokumentin Mussolinista. Oneksi nykyaikana kansan villitseminen on melko mahdotonta, siihen aikaan verrattuna.
Ihmisten pitäisi pitää ääntä, mutta "ketään" ei kiinnosta. Pensselisetä saa sulan hattuunsa mistä ruoppaushommasta tahansa. Muusta vaietaan.

 

Twitter ja instahäiriö

 Olen seuraillut parin viime viikon ajan aktiivisesti twitteriä, joka minulla on "ollut" iät ja ajat. Eräänlaista itsekidutustahan se on, kuten pitkälti muukin some. Tuli näin lopuksi twitteri mieleen tuosta Budapest-konvehdista. Se oli tässä joku päivä siten siellä naurun ja ivan aiheena. Twiittaajat jotka ovat suurimmalta osalta jotain punavuoren ituhippejä ja muita vegaaneja, pitävät budapestin antamista lahjaksi ja yleensäkin sen syömistä äärimmäisen naurettavana ja epä-katu-uskottavana toimintana.
Nyt kun Elon Musk - se teslan tekijä, osti twitterin, nämä ovat häipymässä twitteristä mastodoniin. Facebookissa kukaan varteenotettava twitteristi ei voi olla, eikä myöntää olevansa. Facebook on heille somemaaailman budapest-konvehtia.
Piiri pieni pyörii; twitter on hiukan konstikas käytettävä, jos "faceen" vertaa, mutta on sillä puolensa. Muussakin kuin itsensä kiduttamisessa.

Instagram (<-- linkki instagramiini ) jota käytän, meni muutama päivä sitten kumiin. Samoin kun kävi Whatsapille, jota en käytä.
Yllättävän harvan maailma kaatui instan kaatumiseen. Jokusen täytyi somessa kommentoida ettei sellaista eikä mutakaan somea tai nettiä tarvita, että saisi lopettaa kaikki.  Millä he sitten laittaisivat typeriä kommenttejaan.
Minunkaan maailmani ei kaatunut kun insta jäätyi. Vähän kyllä hätkähdin, ja olin astumassa ansaan jolla joku kyberhyökkääjä yritti urkkia puhelinnumeroani ja muuta vastaavaa - väittäen että niillä sen saa taas toimimaan. Poistin instan puhelimestani, siis appin. Varotoimena melko tiukkana. Olaan siis varovaisia jos kohdallenne sattuu sellaisia. Palautin - asensin uudelleen ohjelman puhelimeeni seuraavana päivänä. 1500 julkaisuani olivat tallessa, sekin jota ladatessani systeemi jäätyi.

Jos ja kun joku some menee jumiin, niin kannattaa tehdä muutama tunti aivan jotain muuta. Lähteä lenkille tai katsoa salkkareita  töllöstä. Systeemit korjaantuvat ajallaan, ja sateeet tulevat ajallaan.

 

Jatkakaa

 

 

 

Porissa: 3.11.2022
____
___
__
_
-
.

_____________________