Laiskurin päiväkirja: Vauhtia netin käyttöön

Johkaannuin eilen Porin kaupungin kaavoitus-kartoille, kun ennen sitä olin johkaantunut somessa uutiseen jossa kerrotaan Sunniemenranta- nimisestä uudesta asuinalueesta. Sunniemi on lähinnä peltoaukeeta jonka laidalla virtaa Kokemäenjoki. Sen läpi virtaa Harjunpäänjoki, pieni sellainen, joka laskee Kokemäenjokeen Isojoenrannan alueella. Asia kiinnosti sikäli, kun pari pyörälenkillistä olen niiltäkin seuduilta kuvaa tallentanut. Karttaa voi katsoa tästä linkistä.

Karttasivuilla oli mahtaileva 3D-kartta, joka pisti ensin vanhan iiMaccini (ylläolevassa kuvassa oik.)
kyykkyyn. Tai oikeastaan sen nettiselainohjelman joka on jo ajat sitten kieltäytynyt uudistumasta ajantasaisempaan versioon, koska käyttöjärjestelmä on mallia vanha eikä tue uudempia selainohjelmaversioita. Enkä päivitä.

Mutta apua löytyy iiMacin vierestä. PC-tietokone, jossa Windows 10 ja uusin selainohjelmaversio, kaikkine 64 bitteineen. Muistia, siis sitä KESKUSMUISTIA on hintsusti, en edes muista kuinka paljon. Tallennustilaa, siis sitä KIINOLEVYTILAA on tarpeeksi, jokunen sata gigaa ja terakaupalla kun tuuppaa ulkolevyt ja telakoidut kiinni. Prosessorista, siis MEGAHERTSEISTÄ ja YTIMIEN MÄÄRÄSTÄ minulla ei tuon taivaallista tietoa ole. Mutta kartta, siis se 3D hirviö aukesi. Zoomautui, panoroitui, karttatasoittui, ja ties mitä animaatiota ja krumelointia.
Kun se tuntui hieman nykivältä, ajattelin että lisää vauhtia nettiin.

Kännykkästä mobiilitukiasema, siis netin jako wifinä wintoosaan päälle. Siis pc-koneen wifiasetuksista verkon valinta puhelimen netiksi. Ja menoksi.
Ei vaikuttanut tai notkeuttanut kartan pyöritystä. Katkaisin netin kokonaan. Kartta säilyi ruudulla. Kyse oli siis koneen suorituskyvystä; keskusmuistista, prossatehosta, näytönohjaimesta ja ties mistä muustakin. Mutta näin karttaa riittävästi. Kartta nimenomaan kiinnosti, siis sen sisältämä informaatio tulevasta. Ei sen 3D- mallinnustekniikka.

Nopeustestiä

En ole pitkään aikaan nettiliittymäni nopeuksia tsekannut. Muta kun nyt siltasin kännykkänetin wifinä koneelle, katsoin samalla senkin. Ylempi kuva kertoo säälittävältä vaikuttavan kiinteän nettimme vauhdin: Sisään noin 9 megabittiä sekunnissa, ulos 0,7 eli ei edes megaa. Pingi on mukava 16 millisekuntia. Eli se aika joka menee jonkun palvelimen vastaamisessa koneeni lähtettämään kutsuun. Eli kuinka kauan saa varrota ennen kun klikattu linkki tai joku alkaa latautumaan ruudeulle.

Alempi on sitten se puhelimen kautta käytetyn netin nopeus. Sisään 56 ja ulos melkein 10. Pingivaste vähän hitaampi, mutta kuka noista millisekunneista erottaa mikä on 7 sellaisen ero.

Joku siellä ruudun toisella puolella ihmettelee, miten ja miksi joku voi nykypäivänä käyttää jotain alle 10 megan adsl-puhelintöpselinettiä? Täytyy olla ainakin 100 megan valokuitu tai joku sateliittipuhelin ja kaikki. Siinähän ihmettelette; nörtit ja välinerunk...!
Päivittäisessä "arkikäytössä" tuo lankanettimme riittää aivan hyvin. WLan toimii 2-3 koneella samanaikaisesti. Tabletti näyttää yleareenaa, ja televisio olohuoneessa syö sisältönsä netistä; RJ-kaapelista joka tulee siihen reitittimestä.
Ainoa tilanne jossa täytyy ottaa tuo nopeampi vaihtoehto käyttöön, on jonkun videotiedoston lataaminen youtubeen. Tai sadan satamegaisen kuvan, eli kymmenisen gigan tiedostomassan lähettäminen kerralla verkkoon.
Aaataminaikaisen lankanetin kymmenen megan nopeus on siitä mojova, että se ei heilu eikä huoju. Olipa sen kuormitus koneiden lukumäärän tai muun vastaavan vuoksi huushollin sisällä millainen tahansa

HDR-kuvaa ja muuta tylsää kuvateoriaa

Tämä on tyypillinen ihqu HDR-kuvatus joita on maailma täynnä.

Ajatellessani tämän blogikirjoituksen kuvitusta, päädyin aloituskuvassa työpöytämiljööseeni, joka aamulla oli melko hämärä ja valaistukseltaan rajoittunut. Nin kuin normaalisti on.
En alkanut sitä enempää valaisemaan, vaan päädyin ottamaan kuvan tai siis tekemään sen hdr-menetelmällä. Olen ehkä ennenkin siitä esitelmöinyt, mutta kerrataan.
HDR tarkoittaa että high-dynamic-range: Eli suomeksi kuva jonka dynamiikka on laaja. Eli kuva jonka varjoalueet ovat muka tasapainiossa kirkkaiden alueiden kanssa. Niin ovat, kuvassa joka on tehty kieli poskella ja hoodeeärrä pystyssä. Meinataan että tavoitteena on tuollainen tasapas... PAKSU kuva.

Tavallinen kuva. Valotus on mitattu kirkkaiden alueiden mukaan. Lopputulos ihan jees, mutta jonkin matkan päässä "totuudesta". Haluaisi saada vähän taustaa ja ympäristöäkin näkyviin.

Valotusta lisää, varjoalueiden mukaan. Vähän karrikoiden, mutta tuollainen siitä tulee. Huippuvalot, siis kirkkaat alueet palaa puhki mutta näkyypä tausta. Tällaisten kohteiden kuvaamisessa on melkein pakko ottaa viisi tai neljä eri valotusta, siis kuvaa eri valotusarvoilla tummasta valoisimpaan. ja yhdistää ne photoshopissa (on muitakin) HDR-kuvaksi. Dokumentaarisen kuvan aikaansaamiseksi pitää vähän säädellä sitä sun tätä. Mutta jos haluaa siirappisen ihq-kuvan, riittää kun antaa automaatin tehdä. Jotkut systeemit, kuten instagramin suotimet tekevät hdr-kuvan yhdestäkin kuvasta.
Pääsin tavoitteeseeni, ja sain tälle blogikirjoitukselle alotuskuvan jossa hdr-tekniikka on hyödynnetty, ei käytetty tehosteena.
Eikö olekin ärsyttävää :D

Toinen koneen kyykyttämiseni liittyi 360 asteisen videon tekemiseen ja jakamiseen. Ja ennenkaikkea sen näkymiseen.
Tässä ensimmäinen tekemäni ja lataamani, joka jopa toimii;
https://www.facebook.com/help/828417127257368