Kaupunkikuvaa ja filateliaa

huom: lopussa pari kuvaa aivan muusta; älkää peljästykö muutoin tylsää sisältöä

Kuten olen ehkä tässä blogissa joskus keväällä kertonut, tein tuolloin Satakunnan Museolle ja sen kautta Porin kaupunkisuunnittelulle kuvaushommaa. Kuvasin kaupunkinäkymiä: puistoja, katuja, ja ennenkaikkea taloja ja rakennelmia. Kuvia kertyi paljon, joista valkkasin ja loppuuun saatoin 77 kuvaa Flickr-albumiin, joka on nähtävissä tässä linkissä.

Olin, jollen unohtanut koko jutun, niin ajatellut että sinne arkistoihin mahtuu kuvia, joita jossain vaiheessa saattaa tulla jossain yhteydessä näkyviin. Eilen tuli: Porin kaupungin verkkosivuilta, Kaupunkisuunnitteluosaston julkaisusta tuli linkki Face Book- seinälleni, jossa kerrottiin että
Porin keskustan alueelle on valmistunut kaksi laajaa selvitystä. Joista kerrotaan seuraavasti: Ensinnäkin: Porin kaupunkisuunnittelu on yhdessä Satakunnan Museon kanssa inventoinut Porin keskustan alueen modernin rakennuskannan (1930-1990). Inventoinnista laadittu raportti on valmistunut nyt syksyllä 2019.

Toiseksi: Porin keskustan alueelle on laadittu korkean rakentamisen selvitys. Selvityksestä laadittu raportti toimii tausta-aineistona kaavoitukselle.
Ne ovat luettavissa ja ladattavissa tältä sivulta. 

Keskustan alueen rakennuskannan inventointiselvityksen kuvituksessa esiintyy melko monta ottamaani kuvaa, joista julkaisun ensimmäinen nyky-kaupunkikuva on tuo ylle, alkuun laittamani hallitaloa ja kävelykadun alkupäätä esittävä kuva.
Raportti tai selvitys on luettavissa ja ladattavissa, melko isona 92 sivuisena pdf-julkaisuna
 tästä linkistä.  Julkaisu on mielenkiintoinen ja kattava katsaus Porin keskustan arkkitehtuuriin ja kaupaunkinäkymiin, monelta kantilta katsottuna ja tarkasteltuna. Se, että siellä on minun ottamiani kuvia, on tietysti itselleni yksi osa asiaa, mutta selvitys on muutoinkin mielenkiintoinen. 

En ala enempää noita kaupunkikuvia tai vastaavaa tässä "avaamaan" tai kuvia laittamaan, koska niitä löytyy katseltaviksi edelle laittamissani linkeissä. Mennään seuraavaan asiaan, uuteen sellaiseen. Siis blogissani uuteen, itselleni jo "vanhaan": filateliaan.

Filateliaa tai/vai  postimerkkien keräilyä

Ehiö, joka tuli sattumalta vastaan jotain hyllyä penkoessani, herätti minut käymään postimerkkikokoelmani "kimppuun"

Tämä ehiö ei täytä mitään filatelian laatuvaatimuksia, ollakseen "oikeaa" filateliaa. Merkki on tuhoutunut; arvoa ei näy, siis merkin arvoa kun se on repeytynyt nurkan mukana pois. Mutta: minä hyväksyn tämän merkin tai ehiön kokoelmaani. Siinä on mukava leimaus. Mainosleimauskin on ihan jees. Kuningas kiinnostaa, ja hetken kuluttua olen jo aivan muiden aiheiden ja asiakokonaisuuksien äärellä. Sitä on filatelia ominaisimmillaan: hyvin laaja ja versoileva maailmansa

On yleinen sanonta, kun joku kauhistelee tai muuten kukkahattuilee jotain asiaa tai tekemistä, joka on enemmän tai vähemmän äijäilyä tai extremeä, että: "on parempi kun rupeat harrastamaan vain postimerkkien keräilyä! - tai pysyt sen parissa"

Niin kai!
Onhan katu-uskottavampaa huutaa kurkku suorana jossain jäähallissa, sikäli kun kaljanjuonniltaan kykenee. On yleisesti hyväksyttävämpää harjoittaa metsästystä, kalastusta, luontokuvausta tai samoilua luonnossa tai sen välittömässä läheisyydessä. Vetää hulluna hikilenkkiä, juoda pullo tai pari viinaa viikonloppuna. Mitä tahansa. Jollei sovi, niin on parempi alkaa keräilemään postimerkkejä. Se ilmeisesti vapauttaa kaikesta vastuusta ja ymmärryksestä edellä mainittujen ajanvietetapojen suhteen.
Postimerkkien keräilijä on menetetty tapaus. Omituinen hyypiö joka puuhastelee paperinpalastensa kanssa omassa kammiossaan. Ensin on ihmettely, sitten ivallisuus, ja lopulta melkein viha, siis kanssaihmisten ja suuren yleisön suunnalta.

Minä paskat nakkaan kaikille, mokomille mielipiteille tai uskomuksille. Olen keräillyt postimerkkejä alakouluajoilta asti, tai jo ennen kouluikää kun edesmennyt isäni (kuoli kun olin 7) antoi minulle merkit joita sai kylkiäisenä kun tankkasi Essolla bensaa autoonsa.
Ne merkit ovat menneet ajat sitten, samoin kuin ensimmäiset kolme säiliökirjallista merkkejä, jotka lahjoitin 80-luvun puolivälissä silloisen kihlattuni pikkusiskolle alkuinnostuksen lähteeksi harrastukselle joka silloin vielä oli melko suosittukin.
En sure niiden perään, vaikka mielenkiintoisi olisivatkin nyt katsella. 

Jossain vaiheessa postimerkkien keräily kehittyy filatelismiksi.
Filateliaksi, tai sen harrastamiseksi

Postimerkkejä kerätään ensin ehkä umpimähkään tai jollain ajatuksella merkeistä jotka näyttävät mukavilta tai mielenkiintoisilta. Kooltaan, aiheeltaan, väreiltään, alkuperältään, historialtaan tai muulla tavalla pistävät ajatukset tai mielentilan liikkeelle. 

Kun niitä on kertynyt paljon tai tarpeeksi, kuten minulla esimerkiksi nuo ylläolevassa kuvassa esiintyvät "ellunpäät", eli britannian käyttösarja joita siellä ja maailmalla kutsutaan nimellä "machin",  alkaa jonkinlainen järjesteleminen. Erottelu, luokitelu, ja lisätiedon hakeminen. Ei tarvitse enää pelkästään keräillä niitä mahdollisimman paljon, joka paikasta ja monesta aiheesta.
Puhutaan aihefilateliasta: kun kerätään vaikapa merkkejä joissa on junan tai auton tai kissan kuvia.
Kun aihefilatelian oppaan lainaa kirjastosta, saattaa käydä niin kuin itselleni: Varsinainen sääntö- ja määräyskokoelma.
Samoin kun oikeaan kokoelmaan kuuluu vain postituoretta tai loistoleimattua tavaraa. Ottakaa termeistä itse selvää. En minä viitsi kaikkia asioita ruveta selittämään!
Filatelia, kun se menee vakavaksi, on insinöörien ja muiden tohtoreiden kansoittamaa kuppikuntaa. Niin se vähän on, mutta kukin tavallaan. Joku tai moni hyväksyttävällä, ja jotkut kuten minä; itse luomillani tai itselleni vakiintuneilla tavoilla jotka jalostuvat tai muuttuvat tarpeen mukaan.

Tietysti "keräilen" suomea, vanhempaa sellaista. Keräilen ensipäiväkuoria; joidenkin aihepiirien osalta niiden kokoelmani onkin jo kattava. Luulisin.
Netti on täynnä tietoa aiheesta. Keksikää sopivat hakusanat niin tie on loputon.
Sekin vielä, että postimerkkeihin voi "hurahtaa" aina uudelleen sopivan ajan tai ajankohdan sattuessa kohdalle. Jollain kirpputorilla kun näkee uutta mikä saattaa sopia omaan kokoelmaan.  Tai jos sataa vettä aina vaan, eikä viitsi tai voi lähteä kuvaamaan raatihuoneen karhupatsasta tai muun puiston puliukkoja. 

Voilá!   Sain vähän machin'ia alkuun, järjestykseen. Tolkkua aiheeseen,
jonka oppimiseen menee elinikä. Eräällä keräilijällä on  näitä
yhteensä 250 000 eri variaatiota   jne

Pari mukavaa kuvaa - kuivan aiheen ja kiukuttelevan ilmaisun
vastapainoksi ja loppukevennykseksi

Lähdin eilen (24.10) illanhämärtyessä ensimmäisen kerran pyöräilemään pimeällä. Varustauduin melko asianmukaisesti. Kypärän takaraivossa palaa punainen. Edessä valkoinen led. Eivätkä vilku. 

pimeälenkin sivutuote; pormestarinsilta, joka myös kaarisiltana tunnetaan.
Pääosan vei heijastus veden pinnassa. 

Pimeälenkin pääkohteena ja syynä pimeään aikaan oli niittäjänsillan valaistus, Karjarannassa, asuntomessualueelta hevosluotoon.  Hevosluoto olikin mielenkiintoinen; säkkipimeä suurimmalta osaltaan. 

Tänään aamupäivällä

Viikkarissa on iso tammi. Tunnelma on lokakuinen  --   ( en sanonut ankea - synkkä )

Sibeliuspuistossa, ent. hevostorilla on retro, ei kun vintage- kiipeilyteline.
Ja viehättävä ohjetaulu.
Ohikulkenut rouva kysyi minulta: "kuvaatko tätä kamalassa kunnossa olevaa puistoamme"
Ihan aito porilainen; Vastasin että kyllä se siitä siistiytyy, kun odottavat ensin myrskyn menevän menojaan.
Hän hyväksyi vastaukseni.

Lupailee, siis ennustavat illaksi nousevan syksyn ensimmäisen syysmyrskyn.
Pistin puntarit tarkkailuun.
Tätä kirjoitusta lopetellessani (klo 14:40) Suunnon mittaus näyttää 996 mbar. Alimmillaan pitäisi olla joskus iltakymmenen maissa. Saas nährä....




<loppu>

Porissa: 25.10.2019

____

___

__

_

.