Marraskuu uudelta tuolilta

 

Kulutan varsinkin pimenevää vuodenaikaa paljon tietokoneen ääressä, koska ruutuaikaani ei rajoita mikään. Ei ole tosin ennenkään rajoittanut. Olen aina viettänyt paljon aikaa niinsanotun työpöydän äärellä, ja istunut. Ja istunut.
Tämä blogikirjoitelmani käsittelee ainakin alkuosassaan tuolia, tai oikeastaan kahta tuolia. Loppupuolelle saattaa syntyä muutakin aihetta: viikkokatsausta tai jotain vastaavaa. 

Tuoli - ensin vanha

Tämä tuoli vetelee jo viimeisiään työtuolinani. Hankin sen noin 30 vuotta sitten. Olen istunut siinä kymmeniätuhansia tunteja. Tehnyt töitä, syönyt, juonut, tainnut nukkuakin. Se on kulkenut huushollista toiseen useissa muutoissa. Se on tehnyt virkaansa kotini ulkopuolellakin, valokuvaamossa. 
Se vaikuttaa ulkoisesti edelleen hyväkuntoiselta, melko siistiltäkin. 

Mutta sen toppaukset ovat menettäneet ominaisuutensa. Siitä on tullut kova istua. Niin kuin jonkun 70-luvun taksimersun kuskin penkki. 
Selkänoja on jumitettu pystyasentoon, mekanismin retkahdettua puolisen vuotta sitten. Istuinosa keikkuu väljäksi menneen kiinnityksensä varassa. 

Sain vajaa viikko sitten ahaa-elämyksen. Kroppani on reistaillut; takareisiä repinyt, selkä puutunut, ja niska-hartiaseudulla on tuntunut että joku lykkää puukkoa, tai ainakin rautanaulaa milloin mihinkin kohtaan. Viihtyvyys pöydän ja tietokoneen äärellä on huonontunut. 
Valaistumiseni seurauksena otin ja plarasin nettiä pitkin ja poikin. Päätin hankkia tuolivanhukselle seuraajan. Teleoperaattorini verkkokaupassa on valikoimassa pelituoleja. Sellainen sitten tilaukseen, mutta ennen sitä google hommiin ja lukemaan arvosteluja ja käyttökokemuksia tarjolla olevista malleista. Pelituoli on minulle uusi termi. Toki niitä on ollut ja näkynyt siellä-täällä, mutta en ole aiheelle enempää huomiota kiinnittänyt. 
Pian aktiivikäytöstä poistuva tuoli on ns. työtuoli. En harrasta pelaamista, mutta uusi tuoli saa aivan vapaasti olla tyypiltään pelituoli. Jos ja kun sellaiset täyttävät tehtäväänsä pelaajien käytössä, toiminevat muussakin pöydän ja koneen äärellä tapahtuvassa toimittamisessa. Peliharrastajat ja muut e-urheilijathan viettävät koneidensa äärellä tuntikausia, niin tuoli sopii melko varmasti toisenlaisiinkin aikaa vieviin hommiin. 

Kuvankaappaus puhelimen näytöltä

Aloitin tämän kirjoituksen torstai-iltana (4.11.) ja julki se tullee perjantaiseen tapaan. 
Matkahuolto lähestyi minua tekstiviestillä, jossa pyydettiin valitsemaan minulle sopiva ajankohta, tulossa olevan uuden tuolin toimittamiseksi. Toimitustapana on kotiintoimitus, koska se on tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto. Kun minulla ei ole enää puoleen vuoteen ollut autoa, polkupyörällä on hieman hankalaa ja rasittavaakin hakea isohkoa pakettia jostain hevonkuusesta. Tai lähenpääkään. 

 - toim.huom. kirjoitin ensin: "Tai edes lähempääkään". Korjasin oitis kieliasun. Koska minua ärsyttää EDES -sanan käyttäminen monessa yhteydessä. Kuten tunnette; minua ärsyttää ja peräti v_tuttaa mikä milloinkin, ja melkein aina jokin. Harvemmin kuitenkaan joku. 

Uusi tuoli tuli 

Matkahuollon kuljettaja soitti ovikelloani sovitun aikaikkunan alkuvaiheessa, ja tuoli tuli perille. 
Siitä kokoamaan ja toteamaan että aika iso, verrattuna tuohon vanhaan. 

Innostuin tekemään tapahtumasta elämäni ensimmäisen unboxing- videon Youtubeen, jonka voi katsoa joko suoraan tuosa ikkunasta, tai avata YouTubeen ikkunan alaosassa olevasta nappulasta. Tämä neuvo tietokoneen käyttäjille. Mobiililaitteiden käyttäytymisestä en mene mitään sanomaan. 
Unboxing on tubetustermi, ja tarkoittaa jonkun vekottimen laatikosta purkamisen kuvaamista. Suurin osa näkemistäni sen genren (taas englanninkieliperäinen nykysuomen sana) videot ovat pirunmoista lässytystä ja jahkailua. Videoilla esiintyvä juontaja ja laatikostapurkamista suorittava henkilöoletettu höpöttää loputtomiin kaikenlaista joutavaa ja esittelee suunnilleen kaikki styroksinpalaset ja kuplamuovitkin, ennen kun pääsee itse rakkineeseen joka laatikosta paljastuu. 
Tämä melko varmaan ainoaksi minun tekemäkseni jäävä fucking unboxing, on toista maata. 40 minuutin räpellys tiivistyy siinä 18 sekuntiin ja toista pääosaa esittävät pieruverkkarit. 
YouTubessa katoessa on mahdollisuus hidastaa videon nopeus 0,2 kertaiseksi alkuperäisestä, jolloin saattaa nähdä enemmän. Mahdollista on myös nopeutta toistoa, jolloin näkee vielä vähemmän. 
Latasin pätkän Face book- seinällenikin. 

Vanha tuoli pääsi viettämään hiljaiseloa, hiljaiseloa viettävien kahden muun tietokoneen äärelle. Herätän niitä eloon hyvin harvoin. Mutta joskus kuitenkin. Olkoon siinä, osa-aikaeläkkeellään. Itse olen kokoaikaisella. 

Uusi tulee - vanha menee, sanotaan perinnetiedossa

Typerä vertaus, mutta joskus käy niin että uuden elämän syntyessä vanha tai toinen väistyy. Siis ihmiselämässä. Näin pyhäinpäivän aattona tulee väkisinkin tai herkästi ajatelleeksi elämän kulkua. Siitä aasinsilta tuon tuolin tulemiseen ja tämän kuvassa esiintyvän iPad-tabletin elämänkaareen. 
Padilla on ikää jo melkein kymmenen vuotta. Sen rauta ei ole yhteensopiva uusimpien iOS käyttöjärjestelmäversioiden kanssa. Ja jotkut verkkopalvelut eivät suostu toimimaan vanhojen selainversioiden kanssa. Uudemmat selainversiot eivät suostu asentumaan vanhaan käyttöjärjestelmään. Ympyrä sulkeutuu, ja käynnissä on päivityshelvetti, josta olen kirjoittanut jo aiemminkin. Blogin etusivulla on haku, josta sen saattaa sopivalla hakusanalla löytää luettavakseen. 

Tablettini on esittänyt joitakin raihinaisuuden merkkejä jo jonkin aikaa. Jotkut verkkosisällöt hullun merkkejä sen näytöllä. Se jumitti eilen illalla pari kertaa aika pahasti, mikä ei ole ominaista omenalogolla varustetuille laitteille. 
Menin ja ehkä töppäsin, kun halusin tehdä asialle jotakin. Asetuksiin ja sieltä painamaan nappia jossa luki että nollaa iPad. Englanniksi hard reset. Värkki buuttasi itsensä ja alkoi tekemään jotakin, ehkä asioita korjatakseen. 
Kuvasta näkyy, että sitä se jäi tekemään. Ehkä maailman tappiin saakka, tai siihen saakka että irrotan sen virtajohdon, annan akun kulua loppuun, ja heitän mäkeen koko vehkeen. Mäki on vertauskuvallinen ilmaus sille, että laitan sen kaappiiin odottamaan päivää jolloin täällä saaressa on jokin ongelmajätekeräilytapahtuma. SER-jätelooraa en ole täällä tavannut, ja sekajätteeseen en viitsi tuota laittaa. Aikansa tuotakin. Pystyn kyllä elämään ilman tblettiakin. Televisiostakin löytyy yle-areena ja elisaviihde tallenteineen. Muuta en ole tabletilla oikeastaan tehnytkään. Kuin vahdannut niitä. 

Kun huomenna on pyhäinpäiväkin, niin hankein kaupasta kynttilän. Saatan polttaa sitä jo tänäänkin, kun on aatto. Joku sanoo tätäkin Halloweeniksi, vaikka se meni jo viime viikonloppuna. 
Seitsenän kuukautta ja 5 päivää päälle, kului ennen kun ostin kynttilän. Varmaan ennen joulua ostan toisenkin.  Ostin suolaakin. Monta asiaa "puuttuu", normaalihuusholliin verrattuna, mutta tykkään minimalismista. 

Jätän maisemakuvat ja vastaavat tällä kertaa pois, tai koeneeni uumeniin. Maisema ei luonteeltaan ole viikossa miksikään muuttunut. Hämärtynyt hiukan. Mutta muutos on tulossa. Siitä sitten sitten. 
Mutta kun tapanani on ollut jauhaa kuvasta ja kuvauksesta, nuun nytkin, lopuksi:

Kuvaustekniikkaa: 

Halusin ottaa kuvan tuolista, siis kuvan jossa on tuo vanha tuolini. Uuden saapumista odotellessani. 
Marraskuinen aamupäivä oli harmaa ja hämärä. Täytyi sytyttää lamppu. Lampusta ja toisaalta ikkunasta tulevasta vähäisestä päivänvalosta syntyneen sekavalon värilämpötila oli sekin sekava. 
Ajattelin, että tehdään tämä nyt "kunnolla". Harmaakortti tuolille, kuvat sen kanssa ja ilman. Yksi zoomilla ja lopulliseksi tuleva ilman kumpaakaan. Siis korttia ja zoomia. 
Kuvat auki photarissa, ja värisäädöt harmaakortilta. Valotus kohdalleen ja mustan määrä loppusilaukseksi. 
Syntyi tuo aloituskuva, joka pomppaa myös julkaisun kansikuvaksi -somessa ja jossain, jos tälläkin kertaa julkaisun sinnekin jaan. 

Reposaaressa: 5.11.2021

____

___

__

_

-

.

()