Kynttilöiden aikaa ja kiukuttelua yhdentekevistä asioista

Miksi olen kiinnostunut tai / innoissani jostain kynttilöistä ? ?
Kun en seuraa jääkiekkoa, enkä nauti kossua, en käy oikein "missään" paitsi tuolla ulkona merta ihmettelemässä, kulutan usein aikaani tutkimalla asioita ja aihepiirejä joista olen joko kiinnostunut nyt tai ollut joskus aiemminkin. 

Pimenevän vuoden ajan ja parin juhla-ajan myötä on jotenkin mukava laittaa kynttilä tai pari iltaa valaisemaan ja tunnelmaa antamaan. Asuessani kaupungissa, rivitalossa, pistin valoa myrskylyhtyihin ja voimavalolamppuunkin, joista julkaisuakin blogissani.  Kerrostalossa niiden käyttö ei käy. Ennen tänne muuttoani annoin keräilemäni öljylamput ja -valot, kahta lukuunottamatta pois. Olisin antanut ne ilmaiseksikin, mutta sain rahaakin. Toinen säästämistäni on hyllyni päällä muistona, toisen palautin sinne mistä sen sain aikoinaan kokoelmaani. 

Kynttilän valo lasiesineet, on mielenkiintoinen ja vähän haastavakin valokuvauskohde ja -aihe. Otin kuluneen viikon aikana pari esinettä kameran kohteeksi. Viritin valaistusta ja viilasin värit ja valotuksen, varsinkin tämän kuvan osalta kohdalleen. 

Kuvausasetelma oli tällainen. Kamerana vanha "sotaratsu", jolla kuvataan vain sunnuntaisin jos silloinkaan -kuten sanonta kuuluu. Linssinä 40 millin prime. Kuvan ulkopuolella, kohteen yllä valkoinen heijastin. Valosta vastaa melko hyvän tai sopivan värilämmön omaava, ladattava led-työvalaisin. Siitä huolimatta yhteen otokseen mukaan harmaakortti joka tässä kuvassa mukana, jolla lopullinen valkotasapainon ja väribalanssin määritys. 
Rawia ja photoshoppia, ja lopputuloksena blogin kansikuvaksikin tullut julkaisun ensimmäinen kuva. 

Samoin metodein vallitsevassa valossa ja kynttilän kanssa. Mutta mikä tämä tuikkulyhty on alkuperältään ?

  
Tiedon etsiminen on nyky-digitalisaation aikana suoraviivaista ja nopeaakin, verrattuna aikaan jolloin piti mennä kirjastoon kahlaamaan läpi muotoiluopuksia ja lasitehtaiden tuoteluetteloja. Olin 80-90 luvulla innostunut lasiesineiden ja "arabiankin" keräilystä, ja niitä tuli luettua melko paljon. 
Sen ja nykyajan välissä oli perinteinen googlaaminen; hakuammunta. Nyt homma hoituu puhelimeen asennetulla Google-lens ohjelmalla. 
Käynnistin sen, ja otin sen kanssa (puhelimella) kuvan näytöltä, ottamastani tuikkulyhdyn kuvasta. 
Ylläoleva kuva on kuvapari ruudunkaappauksista, puhelimen näytöltä. Ensimmäinen hakutulos Nanny Still:in osalta on valitettavasti virheellinen, mutta esineen nimen osalta kohdallaan. 
Siirryin tietokoneelle, ja google töihin. Mars tuikkulyhty, Riihimäen lasi ja niin edelleen... esineen taustat: suunnittelija, valmistaja jne. tulivat selväksi. 

Mars - on Tamara Aladin:in Riihimäen lasille vuonna 1964 suunnittelema tuikkulyhty.
Sitä valmistettiin vuosina 1975-1976. Lyhty on värillisestä lasista pyörittäen puhallettu.  Se on halkaisijaltaan ja korkeudeltaan 125 millimetriä, ja paino 400 grammaa. Vaakani näytti tarkaksi painoksi 400,5 grammaa,  0,3 gramman virhe huomioituna. Kiinnostuin painosta, koska eräs tietolähde mainitsi painoksi 0,489 kiloa.

Vaikka Mars ei olekaan ensi-innostusreaktiostani huolimatta "Nanny Still", on senkin suunnittelijan / muotoilijan tausta ja tarina mielenkiintoinen. Tamara Aladinista on hyvä artikkeli Avotakan sivulla. 
Linkki kuolee varmaankin jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi se on luettavissa tästä linkistä. 

Omalla kohdallani tämä Mars on esineenä merkittävä. Se on peräisin edesmenneeltä äidiltäni. Ääriharvoja esineitä joita otin hänen jäämistöstään. Hänellä oli aina tapana laittaa siihen kynttilä palamaan kun tuli vieraita - tai tuttuja luonaan käymään. Olipa juhla tai arki, talvi tai kesä, hän jotenkin huomioi kävijän tai kävijät silläkin tavalla. Sillä on siten minulle hyvin merkittävä muistoarvo. 

Kun  pääsin "vauhtiin", kuvasin pari muutakin 

Tämäkin äitini jäämistöstä. Oli hankkinut sen alunperin isäni haudalle, mutta tullut toisiin ajatuksiin. Kooltaan liian pieni isommalle öljykynttilälle, jota haudoilla nykyään paljon poltetaan. 

Lyhty ei muistuta hautalyhtyä eikä siinä ole siihen asiaan kuuluvia symboleja, se sopii ikkunallekin. 
Lyhty "roikkui" monta vuotta edellisen asuntoni kylpyhuoneessa. Laittaessani sen muuttokuormaani, en enempiä sitä putsannut. Mutta nyt vähän yli puoli vuotta vaatehuoneen vaatetangossa riiputtuaan se meni ennen toimeen pääsyään tiskin kautta. Patina on hieno. Äitini on tainnut hommata sen aikoinaan jostain kirpputorilta tai vastaavalta. Vaikuttaa sen verran iäkkältä tämäkin. 
Alakulmassa ilmapuntari. 

Laitoin edelliseen päivitykseeni, pyhäinpäivän aattona,  kuvan ensimmäisestä nykyiseen elämääni hankkimastani kynttilästä. Se ei toiminut niin kuin kynttilän odottaa toimivan. 
Jatkoin etsintää ja hommasin uuden, joka paloi lasissaan paremmin. Tutkailin verkkokauppojakin, kun en ensin löytänyt kaupasta etsimääni. Kysyin lopulta myyjältä, onko kaupassa sellaisia aivan perinteisiä peltisessä kuoressa (tai miksikä sitä kutsutaankaan) olevia tuikkuja - lämpökynttilöitä. 
Oli ja on toki, mutta hyllyvälissä jota en ollut tarkemmin syynännyt. Kaupat tuli, ja nyt on tuikkuja. 
Ostin kaupan brändiä: 30 kappaletta, vähän yli 2 euroa. Havia oli myös tarjolla, 50 tuikun paketti, vähän vajaan vitosen -jollen aivan väärin muista. 
Kaupparyhmän oma rainbow näytti päälisinpuolin tarkasteltuna melko tarkalleen samalta kuin havi-merkkituotekin. Palaminenkin on osoittautunut sellaiseksi kuin kuuluukin. 

Nykyisellä elämälläni tarkoitan kuluvaa aikaa jonka olen asunut ja viettänyt nykyisessä asuinpaikassani, jonka uskon tai ainakin toivon jäävän viimeisekseni. Tänään on sen 226.  päivä. 

Muuta, viikon varrelta

Edellisessä postauksessani kerroin iPadin - tabletin jumiutumisesta käynnistyssekvenssiinsä. 
Se ei siinä edennyt koskaan loppuun, parin vuorokauden jurnutuksen jälkeen, joten sen elämä päättyi eutanasiaan. 

 
Tapahtunut YouTubessa

Säästä (säätilasta) 

Kuluneen viikon tiistaina oli voimakas aamurusko. Almanakka kertoo auringon nousuajaksi Helsingissä klo 8:04 ja Oulussa 8:34. Utsjoella 9:23. Porin leveyspiiri sijoittuu auringonnousun suhteen ajallisesti noin Oulun ja helsingin puoliväliin. Aurinko nousee täällä noin varttin myöhemmin kuin Helsingissä, ja varttia ennen Oulua. Siksi tässä kuvassa aurinko on vielä horisontin alapuolella noin varttin verran, mutta loistaa pilvissä ja maalaa maiseman punasävyiseksi. 
Vanha kansa sanoo: "aamun rusko - päivän pasko". Eli päivän mittaan sää muuttuu aamuisesta kauneudesta . . .    paskaksi. Niin on käynyt, ja niin tuli käymään tämänkin päivän kohdalla: 

Kolmisen tuntia myöhemmin, vähän ennen yhtätoista, kohtasin ulkoilulenkilläni syksyn ensimmäisen lumipyryn tai -tuiskun. Olin aallonmurtajan juuressa, kun mereltä tuli aivan kuin harmaa läpinäkymätön seinä. Se oli lumisaderintama joka jatkoi matkaansa itäkoillisen suuntaan. Väritti osan saaresta vähäksi aikaa ohuesti valkoiseksi. Lumi tuli ja meni. 
Kyseessä oli ensimmäinen lumisade, mutta ei ensilumi. Ensilumen määritelmä on sellainen, että jos ja kun aamulla klo 9 on maassa sentti lunta, niin silloin on sillä paikalla virallinen ensilumi joka merkitään aikakirjoihin. 
Rannikolla ja varsinkin aivan meren äärellä ensilunta ja varsinkin pysyvää, sikäli kun sellainen mainittavasti tulee, saa vielä odottaa. Mahdollisesti yli vuoden vaihteen.

Miten, milloin parina edellisenä vuotena:

Vuosi sitten ensilumi satoi kaupunkiin 20.11.   . . . 

. . .  ja toissa vuonna 29.11.

Näissä torikuvissa näkyy taustalla torirakennus,
joka on saanut nimekseen tai nimityksekseen Satapaska. Siinä oli huoltotiloja, kahvikioski, josys ärrkin, ja loppuaikoina Hesburger. Ja tietysti yleinen vessa, jolta se ilmeisesti on typerän nimensäkin saanut. 

Tätä kirjoittaessani vanha rakennus on purettu ja sen kohdalla on rakennusmonttu jossa pohjia, anturoita tai jotain, aletaan juuri valaa. Valetaan parhaillaan. 

Torirakennuksen tilanne tänään klo 14. 
Pöllein verovaroin ylläpidetyltä (se mikään puolustus ole) kaupungin nettisivustolta kolme torin nettikamerakuvaa, pistin photoshopin automaatin käyntiin ja synnytin panoraamakuvan. Se vähän valehtelee perspektiivissään, ja liitoskohdatkin löytää kun isossa koossa tutkii. Mutta ei se mitään; maisema välittynee kuitenkin.

Realiaikaiset Porin kaupungin nettikamerakuvat näkyvät osoitteessa: http://webcam.pori.fi/. 

Torirakennuksen purkaminen, uuden rakentamisen hitaus tai nopeus, tulevan torirakennuksen kattomuoto, lasien määrä, Hesburgerin työntekijöiden työolot tulevassa uudessa rakennuksessa, Porin torin ankeus ja hiljaisuus, torin ympäristön rakennusten väri ja tyyli, torin Satakieliava, tuo uusi vihreä kahvilabussi, ja lukemttomat muut valituksenaiheet täyttävät porilaisen sosiaalisen median kun sanomalehden tekstiviestipalsta ei riitä tai on ajastaan jäänyt. 
Joka tapauksessa kaikki mahdollinen menee porulaisten mielestä päin persettä. Kurjuuden summa on vakio.
Some ja uutisvirta on muutenkin mennyt viime aikoina älyttömäksi. Mutta olen oppinut ohittamaan 98% siitä pelkällä olankohautuksella, tosin joskus olen harjoittanut yksin ja ääneenkiroilua ruudun tai puhelimen äärellä. Jos olisin kommentoinut tai ilmaissut mielipiteeni kaikkiin julkaisuihin, kommentteihin, tai lehteen painettuun lukijan kuvaan, fasepookkini kaverilista olisi kutistunut jonkin verran. Joko minut olisi potkittu, tai olisin itse estänyt monta. 

Pääministerimme kutsuminen etunimellään uutiskeskusteluissa saa minut epäilemään. Pääministerimme vapaa-ajan käyttäytymisensä yhteydessä harjoittama vittuilu saa minut turhautumaan.
Helsingin kaupungin vegaaniruokapelleily saa minut miettimään kansalais- ja sananvapausoikeuksiani.  
Afrikan tähti, Musta pekka, Peppi pitkätossu, saamelaisasut, Uros-areena, Satakunnan kansan Wannabe-rikos- talous- kulttuuri- tasa-arvo- ym. toimittajat kolumneineen ja pakinoineen meinaavat pakottaa minut lopettamaan digilehden tilaukseni jälleen kerran tai kerran viikossa. 
Rokotteet, maskit, koronapassin autuaaksitekevä voima klo 22 jälkeen; jatkuvaa  kaksisuuntaista paskavirtaa loputtomiin.
Black friday, manic monday, ja uusimpana singles day 11.11. Kauppiaiden kammoama pitkähkö juhlaton kausi on saanut uusia täkyjä, isänpäivän oltua pitkään ainoa myynninedistäjä pimenevän ajan aikana ennen joulua. Joulu tosin alkaa jo lokakuun viimeisellä viikolla, mainosten ja muun paskanjauhamisen muodoissa.  Jouluradio (.fi)  ei kuulu fm-taajuuksilla Reposaaressa, koska Porin lähetin on kaukana. 
Ai niin! Matkakeskus. Kunnei sieltä saa sitä tai tätä. Jos tai kun henkilö matkustaa johonkin, niin ilmeisesti tärkein asia on voida juoda kahvia tai syödä linja-autoasemalla. Tai matkakeskuksessa. Tai rautatieasemalla. Olen varmaan outo tai ikävä mutta jos ja kun matkustan johonkin, syön ja paskannan ennen asemalle lähtöä. Menen asemalle noin 10 minuuttia ennen auton / junan lähtöä ja nousen siitä sitten kulkuneuvoon. Perille päästyäni jatkan pääteasemalta kohteeseen, mikä se ikinä onkaan. Ja syön jos syön tau juon jos juon -sitten siellä. 

  

Kyllä tämä tästä"  - ja se siitä !

Hyvää ylihuomenna tulevaa isänpäivää, kaikille isille ja vastaaville henkilöille 

Reposaaressa: 12.11.2021

____

___

__

_

-

.

( tämä julkaisu on kirjoitettu ja kasattu kolmen päivän aikana, alkoholilla tai muulla vastaavalla ei ollut osuutta asioiden esiintulossa )

()

.