Metsäinen Reposaari ja pari kirkkoa

huom: kirjoitusta päivitetty viimeisen aiheen osalta, seuraavana aamuna: 20.11. klo 10:15

Meinasin jättää tämän perjantain vaille blogijulkisuutta, kun tuntui ettei ole sanottavammin sanottavaa eikä näytettävää. Mutta selaillessani jotain kuviani, löysin sittenkin pohdiskeltavaa. Loppupuolella muutakin kuin alun saivartelua. 

Urheilukentältä kaakon suuntaan, Villistä lännestä Haminaan. 

Etualalla pirtulinnana tunnettu kaksikerroksinen, oikealla laidalla metsäinen takaranta, horisontin alla Kallo ja Mäntyluoto. Kirkkokin, ja asuintaloni erottuvat kun tai jos kuvan klikkaa isommaksi. 

Urheilukentältä luoteen suuntaan. Sahamäkeen ja Tahkoluotoon

Kuvan keskivaiheilla erottuu kolme taloa, jotka saivat minut hakemaan tämän ja edellisenkin kuvan esiin koneeltani. Kuvan oikassa laidassa tulipalossa tuhoutuneen sahan savupiippu, joka jätettiin muistomerkiksi. Kuvaan eksynyt päivämäärävesileima on virheellinen. Nämä kaksi kuvaa on otettu heinäkuun lopussa 2016. 

Ne kolme taloa joita aloin tutkailemaan ilmakuvista jotka edellä. 
Otin 15.11., tällä viikolla siis; muutaman kuvan Konttorinkadulta ja Sahamäenkadun kulman suuntaan, kolmesta punaisesta talosta jotka ovat aikoinaan olleet sahan työntekijöiden asuntoja. 
Otin kuvat näistä, verratakseni niiden mallia Pihlavan Halssin vastaaviin. Sain kipinän tutkia asioita, kun törmäsin netissä juttuun ja kuviin Sahatyöläisten asuntoarkkitehtuurista Oulussa: Porilan taloihin Länsi-Patelassa.
Oululaiset ovat jokseenkin samalla mallilla tehdyt Halssin vastaavien kanssa. Mutta nämä Reposaren sahan, ovat pelkistetympiä. Joitakin yhtymäköhtia kuitenkin on. 
Yhteistä noille kolmelle on aikakausi jolloin ne on tehty. Aikakausi jolloin sahoja perustettiin monelle puolelle Suomea miltei samoina vuosina. 

Tarkistaakseni ilmakuvien kuvaussuunnat, ja palauttaakseni ties kuinkamonennen kerran mieleeni; kuinka Reposaari asettuu ilmansuuntien suhteen, täytyi avata nykyaikainen kartta. En jaksanut penkoa vaatehuoneen ylimmältä hyllyltä merikarttaa. Merkitsin kartalle punaisella rastilla urheilukentän, josta silloin muutama vuosi sitten dronen taivaalle nostin. 

Reposaaren kirkko, ja sen huipulla oleva risti - tapuli jää kuvasta oikealle

Ei urbaanilegenda mutta ei universaali faktakaan, on se että kirkkojen ristien vaakasakarat on melkein poikkeuksetta suunnattu pohjois-etelä suuntiin. Hyvin useissa tapauksissa kirkko on rakennettu lännestä itään, siten että alttari on kirkon itäpäässä. Eräs pomoni teollisuustyöaikakni kertoi asian minulle kauan sitten, kaffeella ollessamme. Hän oli hiukan vääräleuka mutta viisas mies.  Demostroi asian myös niin, että liturgiaa toimittava pappishenkilö kumartaa -polvistuu kasvot idän suuntaan. Ja niin ollen pyllistää länteen. 
Reposaaren kirkko, kuusikulmainen - mallia norjalainen tunturisellainen tekee poikkeuksen siinäkin suhteessa. Ristin sakaroiden suunta on kyllä suunilleen pohjois-etelä, mutta alttari on lännessä. Suomettumisen aika on ohi, joten menköön. 

Katsoin vauhtiin päästyäni vielä pari kuvaa ja karttanäkymää kirkonristien sakaroista ja niiden suuntien sijoittumisia kartoille. Keski-Porin kirkon tapaus on selvä, mutta Länsi-Porin kirkon melkein tasan päinvastainen. Nyt riittää!

Muuta talteen jäänyttä - melko köyhän viikon varrelta

Olen laiska ja saamaton ( muutenkin ) pyörän huollon suhteen

Ajaessa kuulunut rutina ja ratina, ja ketjun lentäminen eturattaalta sai minut vähän putsaamaan pyörää. Mihinkään puleeraamiseen en alkanut, mutta voimansiirto sai osakseen perusteellisemman rassaamisen ja kunnolla rasvaa päälle. Syynä rutinaan ja ketjun lentoon oli tuo kaksirattainen kiristysrissa, joka ei enää seurannut kunnolla tilannetta. Ketjut lähtivät eturattaalta tilanteessa, jossa pistin suurimman vaihteen jota äärimmäisen harvoin käytän, eli pienimmän "ysirattaan". Silloin vaihteensiirtäjän kaksi pikkuratasta ovat vaakatasossa ja liiike pientä. Kun rasvaa puuttui, systeemi ei pysynyt mukana ja seurauksena oli ketjun hyppääminen eturattaalta. 
Meinasin jo että nyt se mokoma katkesi tai avustava moottori leikkasi kiinni, mutta selvisin paskahalvauksesta säikähdyksellä. Pyöräni eturatas on muuten huomiotaherättävän pieni kooltaan. Kuten kuvasta näkyy. 
Kuva on rectumista, kun kännykällä otin hätäisesti. Täytyisi aina ottaa useampi, ja käyttää viivettä kun kuvan puhelimella ottaa.  Pyöräily- "kausi" jatkuu. 

Tyyntä 

 

Kaksi kuvaa yhden tyypillisen aamupäivän vakiolenkkini varrelta. Aamu oli tyyni ja maisema aivan unenomainen. Olin kuluneen viikon aikana liikkeellä ilman varsinaista kameraa, vain puhelin mukanani, jolla otin "muistiinpanoja". Edellisestä Junnilassa käynnistäni on aikaa, mutta kun olin kävellen liikkeellä niin poikkesin sinnekin. 

Toisella kävelylläni menin minulle ennenkokematonta metsäpolkua linnakepuiston kautta rantaan. Olihan tuosta pakko pari kuvaa ottaa, vaikka niitä aiemmiltakin käynneiltä on tallessa. 

Tyhjentynyttä kaupparantaa

Kaupparannan suojainen venelaituri 
Viimeinenkin vene,"altaan" suuaukolla ollut troolari-huvialus on häipynyt. 

 . . . siirtynyt Marina Merilokin laituriin. 

Taustalla toinen troolari, jonka pelastuslaitos etualalla olevan tavoin otti kiinni kun tuuli kävi tuimasti idän suunnalta ja eteläselltä kävi maininki kaupparantaan. Marinan fb-sivulla peräänkuulutettiin tuon taaemman omistajaa ottamaan yhteyttä, kun on / oli heidän laiturissaan asiattomasti. Siinä se on edelleen. Lieneekö omistajaa tavoitettu. 

Kanaalin laiturin korjaus on tältä osin valmistunut. 

Puiden välistä näkyy Saarentorni jossa asun. Metsä alkaa melkein alaovelta.
Pyöräilyn sijaan olen tästä lähtenyt useita kertoja ulkoilmaan. Tänään näkymä 
oli paluumatkani viimeinen. 

Samalla kun otin kuvat sahan työläisten taloista, otin yhden Repolinnan alueen portilta. Tuota olisi hieno päästä joskus ikuistamaan dronella, maltilliselta korkeudelta. Tai / ja kymppimillisellä linssillä, oikealla kameralla. 

Repolinna on saanut uuden omistajan, jolla on mielenkiintoisia suunnitelmia sen tulevaisuudelle. Lehtiartikkeli jonka nyt törkeästi tähän kopsasin, sattui olemaan samaan aikaan lehdessä kuin osumiseni paikan "huudeille". Isossa koossa  pystyy lukemaankin. 

Säätila tänään ja tulevana yönä

Olen taas katsonut ilmapuntaria useamman kerran, kun Ilmatieteen laitoksen ja aaltopoijunkin ennusteet näyttävät illaksi yltyvää tuulta. Myrskyäkin melkein meinaavat. Luodepuuskaa melkein 25 m/s. saas nähdä ja varsinkin kuulla, kun meri huokaa muutaman sadan metrin päässä ranskalaisesta parvekkeestani. 
Aamusella näkyi facebookissa kuvia Noormarkusta, jossa oli pakkasyö ja paikat huurteessa. Täällä saaressa 3-4 atetta plussaa, kun meri vielä suht lämmin. 

Sanomalehden tai Forecan, jolta säätietonsa saavat; näkemys päivän säästä. Muutenkin mokoman voi työntää digitaaliseen paikkaan. 

Lisäys / päivitys: Täytyy ottaa tuo viimeinen "takaisin". Lehden ja Forecan ennuste osuikin, kerrankin kohdalleen.  Myrskypuuskat ja kova tuuli peruuntui. Illalla oli aivan hiiren hiljaista, verrattuna moneen heikonpaankin tuulikeliin. Siis ennustettuun. 

Pääotsikossa on että metsäinen Reposaari. Onhan tämä. Melkein puolet saaresta on metsää. 
Ja tulihan tuota sisällöntuottoakin, vaikka aamulla meinasin ettei ole mitään. Inspiroiduin kuitenkin. 
Jotain mullistavampaa odotellessa  . . . 

Reposaaressa:  19.11.2021
____
___
__
_
-
.

()

.