Siniset hetket

 
Kirjoitin juuri toissapäivänä, mutta nyt ihan lyhyesti vaan yksi juttu, liittyen havaintoihini netin kuvavirrassa. 

Kävin viemässä roskiksen. Kun oli 17 astetta pakkasta, ei muu tullut kysymykseen. Mutta minullla oli puhelin mukana varmuuden vuoksi,  jos satun kaatumaan tai saamaan jonkun muun laakin.
Kun oli kuvauksellista, niin otin pari kuvaa : lyhyellä matkalla.
Puhelimen värimaailma-  tai valkotasapainon säätöautomaatti ei pystynyt korjaamaan kaikkea kohdalleen, varsinkaan varjommassa otetuissa.
Mutta se on korjattavissa melko pienellä vaivalla, kun vaan vaivautuu.

Tällainen tuli. Kun vaivauduin säätämään. Illemmalla vaivaannuin, vaivautumisen sijaan. Sen sai aikaan joku somevirrassa näkemani kuva jota en uskalla enempää tarkentaa tähän, kun pitää ja täytyy olla hööveli ja ihmisiksi. Suosittujen kuvineen somevaikuttajien otoksia ei pidä arvostella. Ainakaan henkilöiden jotka ovat aidosti innoissaan kun ovat öytäneet mukavan harrastuksen.

Mutta on toisenlaistakin some-kuvavaikuttajaa. Sellaista joilta odottaa jotain kuviensa laadunkin suhteen. Laadun tae ei ole terävyys tai muu wau-juttu. Vääristnyt värimaailma tai valkotasapaino kuvissa saattaa olla tarkoituksellistakin, mutta itse en tee sellaista edes tarkoituksella.
Lumi on valkoista. 

Olenko sittenkin bipo, vaikka diagnoosini korjautui epävakaaksi persoonallisuudeksi jonka myönnän. Satakunnan Kansan tilaukseni ehti olla lopetettuna 3 päivää. Ryntäsin uudistamaan sen, törmätyyäni liian monta kertaa maksumuuriin. Ajan tasalla on oltava, vaikka välillä noidunkin sisällöntuottoaan. Sainpa taas kerran ekan kuukauden eurolla. 

Saarnani päättyy tähän. Pakkasen hellittäessä.

Porissa: 17.1.2024

___