Pakkasta paossa - Ei mittään

On ollut jokunen päivä kylmää. Pakkasesta varoitetaan ja melkein pääaiheena uutisissa on hyytävä sää.
Lööppijournalismi viljelee kommentteja ja somejulkaisuja joita toiset halveksivat ja säästä puhuminen on epätrendikästä.
Meemi jossa Pekka tietää että ulkona on kylmä eikä kerro sitä facebookissaan - ole kuin Pekka, näkyy somevirrassa usein. Pitääkö siis vaieta.

 

Porin torin toriparlamenttiteos pysäytti eilen. Kaivamaan puhelimen esiin. Sommittelemaan noin. Värikuva muuntui snapseed-nimisessä mobiilissa kuvankäsittelyohjelmassa mustavalkoiseksi. Mustavalkokuvan synnyttämisestä digikameran kuvasta olen kirjoittanut useamman kerran aiemminkin, joten tiedätte miten se onnistuu sivistyneesti.
Tämä näkymä olisi ansainnut filmiruudunkin. Mutta filmikamerani pysyvät kaapissa ja sängyn alla, kun mittarilukemat ovat yli tai ali viiden pakkasasteen, nollakin on parempi.
Filmi on sellaista ainetta että se saattaa katketa, jos siirtoa runnoo liian kovakouraisesti. Mutta varteenotettavampi syy filmikuvauksen talvilevolle ja pakkasrajoille on kameroiden säilyminen käyttökuntoisina ensi kesänäkin. 80-vuotta vanhaa tai vähän nuorempaakin on vaalittava, sen rasvojen ja öljyjen vuoksi. Ne jähmettyvät ja samalla saattaa jähmettyä koko kamera. Lopullisesti.

Omat kommervenkkinsä on digikameroillakin. Niiden toiminnassa kovemmilla pakkasilla. Niiden käsittelyssä, kun tullaan pakkasesta lämpimään. Kamerat pitäsisi tai kannattaisi tuoda lämpimään vaiheittain. Ettei tulisi kondenssia virtapiireihin joita niissä riittää. Meillä ei ole kuistia eikä tuulikaappia. Pitäsikö pistää jääkaappiin "sulamaan" niin kuin joulukinkku - vähitellen.
En ole koskaan välittänyt. Mutta välittäkää te muut.

Lähden tänään kaupunkiin. Jotain on kiikarissa, josta kuvaa ajattelen saavani. Kameravalinta on tämä pieni mutta pippurinen dji P2. Somevaikuttajien ja mediapersoonien suosima selfieihme.
Minulle se on mieluinen katukuvauskapine. Kamera jota ei kameraksi tunnista.
Katsotaan kuinka se suoriutuu, kun lämpötilat heiluvat 20 ja 25 pakkasasteen välillä. Sessio jää lyhyeksi, kun inhoan pakkasta eikä kroppakaan enää meinaa kestää. Parin tunnin oleskelusta osa kulunee Pub Rattis- nimisessä baarissa, joka on tullut kantapaikakseni, noin joka toinen kuukausi tapahtuvan istahtamiseni myötä. Saatan ottaa tänääkin siellä "yhden" tai jopa kaksi. Röyhkeästi keskellä päivää.

 

Puhelimessani on ohjelma joka seuraa sen käyttöä. Mitä sillä teen ja kuinka paljon. Kuukausien alussa se tekee viikkoraportin josta voi kauhistella tai hävetä ruutuaikaansa. Minulla sitä kuluu päivittäin vähän yli 6 tuntia. Syynä se, että teen nykyään puhelimella melkein kaiken. Paitsi arkistoinnin, tilastoinnin ja kirjoittamisen. Niin kuin nytkin tätä kirjoittaessani.  Videon, Youtuben kanssa pitää käyttää wintoosaa jos edittiä tarttee... Käy se puhelimellakin jos ei kummenpia leikkele.

Ylläoleva kuva syntyi hätkähdykseni seurauksena. Havahduin kun olin vaihtamassa television kanavaa. Kaukosäädin oli kädessäni ja toisella kädellä, sormella painoin nappia. Vahtasin kaukosäädintä kuin älypuhelimen näyttöä. Mekein vedin sormella sen näppäimistöä kuin luurin kosketusnäyttöä. Meinasinko rullata kanavalistaa. Huvittavaa!

Mutta "ei mittään";  kuten porilaisittain sanotaan kun aletaan lopetella puhelua, keskustelua tai minä tätä nyt. Sääennusteet meinaa että ensi viikolla tulee suoja. Sitten voisi ehkä ulkoiluttaa yhtä vielä kuvaamatonta filmikameraa. Laskin eilen kamerani. Filmikameroita on 9 kappaletta. Toimivia ja kuvattavia kaikki. Yksi on korkkaamatta.
Tein itselleni uudenvuodenlupauksen että ei enää ainuttakaan lisää. Mutta 10 olisi mukava tasaluku. Automaattitarkenteinen filmijärjestelmäkamera olisi ehkä...
Vannomati paras, sano.

Porissa: 5.1.2024

_______