Satakunnan Kansa Länsi Suomi. Lehden uusi nimi eilisestä, helmikuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Entinen Satakunnan Kansa ja entinen Länsi Suomi yhdistyivät Sanomakonsernissa yhdeksi lehdeksi. Samaan syssyyn meni myös Raumalainen-lehti, joka aikoinaan oli Uusi Rauma, niin kuin Porilaine- lehdeksi muuttui Porin Sanomat.
Lehdet ovat nyt yksi ja sama, mikä on minullekin yksi ja sama. Mutta olen lehden digitilaaja.
Koko etusivun mainos on viestiltään selvä. Liike on Raumalla.
Lehti oli tai on ihan hyvä. Mainosten, jos niitä katsoo tai tarkemmin lukee, kanssa täytyy olla hereillä. Ettei innostu jostain makkaratarjouksesta joka onkin raumalaisen osuuskaupan tekele.
Vääriä lehtiä ?
Tuo muistui mieleeni ja kirjoitukseni otsikoksi saakka. Jos en ole jossain vaiheessa kertonut, niin laitoin 1990-luvun alussa valokuvausliikkeen Raumalle. Asuimme Porissa, jossa meillä oli omistusasunto. Se laitettiin myyntiin, ja muutettiin lähemmäs Raumaa; Eurajoelle vuokrakasarmiin jonka nimi oli Perehovi. Sellainen huonomaineinen.
En muista, tuliko meille sinne Satakunnan Kansa, mutta Hesarin muistan että sellainen tuli ainakin sunnuntaisin. Länssuomea ei tullut, ja sen seurauksena alkoi heidän suunnaltaan huvittava mainoskampanja.
Kohdistettua mainontaa postiluukkuun, joka oli otsikoitu: "Teille tulee vääriä lehtiä". Niin varmaan tulikin, mutta tuli jatkossakin. Tuon raumalaisen aviisin näin työpaikallakin, eikä sitä silloin olisi enää kotona jaksanut tai ehtinyt selata.
Ostin Länsi Suomelta , Uudelta Raumalta ja paikallisradio Ramonata mainostilaa ja -aikaa. Liian paljon ja huonosti laskelmoiden, jos näin jälkeenpäin ajattelee. Lehden mainosmyyjä oli vähän kauhuissaan, kun sanoin mielipiteeni "vääristä lehdistä". Piti kuitenkin markkinointia onnistuneena. Vaikkei lehteä saaneet myytyä. Mainokset riiittivät.
Mennään Raumalle,siihen aikaan.
Äitini vierailulla Raumalla. Välissämme on Noritsu; kehityskone johon olen syöttänyt filmin, ja valmistelen seuraavaa.
Kuvat jopa tunnissa, oli mainoslause ja lupaus jonka jopa-sana antoi armoa ruuhkaisille ajoille. Asiakaskunta oli kahtia jakautunut. Niihin jotka ymmärsivät, ja niihin jotka vittuilivat.
Yksi asiakas on kuitenkin jäänyt verrattomana mieleeni. Herra tuli filmeineen tiskille ja kysyi onko tunti tosiaan paras aikani? Kun oli hiljaista, sanoin että kyyyyllä puolessa tunnissakin saa. Hän siihen tinkaamaan, varmaan ihan kureillaan että ettei jopa varttissa. Menin juoneen mukaan ja sanoin että yritetään.
Herra jätti filmin ja meni asioilleen. Palasi vajaan tunnin kuluttua ja oli hyvin tyytyväinen. En kertonut että hommaan kului aikaa 8 minuuttia: Otin aikaa. Se oli tiukantiukkaan vedetty aika jossa sai fimin kehitettyä ja kuvat pussiin. Olisin voinut käskeä äijän johonkin hevonkuuseen, mutta onneksi en. Hänestä muodostui yksi parhaista asiakkaista, ja filmiä meni hänen tuomanaan koneista läpi paljon.
90-luvun lama pakotti myymään firman, ja palaamaan Poriin josta ei asuntoa saanut myytyä millään. Palaamaan vanhaan työpaikkaan, ja maksamaan oppirahat yrittäjyydestä. Siihen kului 11 vuotta.
Tähän hetkeen - nykypäivään
Tämä kuva on vuodelta 2013. Joulukuun ensimmäiseltä päivältä. Silloin oli somessa vielä aika hiljaista, nykyaikaan verrattuna. Porilaiset onnellisten fb-ryhmät olivat tulossa vasta vuotta myöhemmin.
Laitoin tämän kuvan sellaiseen, sitten kun niitä oli syntynyt. Se haukuttiin lyttyyn myttyyn!
Että kamalaa, että eikö kirkosta saa kauniimpaa ja edustavampaa kuvaa. Että täytyy tuolla tavalla konstailla.
Nyt niitä kauniita ja konstailemattomia kirkonkuvia riittää melkein joka päivälle. Ryhmissä oikein kilpaillaan, ehtiikö joku ensin. Ja ellei ehdi niin samasta paikasta tai aiheesta saattaa parin tunnin viiveelllä tulla toinen postaus toiselta. Taitaa olla parempi vaan nauraa itsekseen, eikä enempää välittää.
Välillä kyllä tekee mieli "haukkua kaikki". Mutta ihmisiksi pitää olla eikä loukata hyvässä uskossa toimivia somevaikuttajia.
Porissa: 2.2.2024
_____
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti