Katso feispuukista

 

Pyöräilin toissapäivänä (11.5) ensimmäisen pidemmän rupeaman. Varsinainen määränpääni oli Kallonlahden perukassa, pegertien juuressa oleva uusi nähtävyys; entisöity satamanosturi Luveeni, joka tuotiin aiemmin paikalle siirretyn ryssäntornin viereen.  Siitä ja muustakin kuvaa ja juttua myöhemmin tässä numerossa. 

Aloituskuvani on Kallon loiston, majakaksikin kutsutun merimerkin vierestä. Pitävät kahvilaa. Aukioloajat löytyvät vasepookista, niin kuin huutokauppakeisari sen paikan on nimennyt. Siitä käytetään yleisesti myös nimitystä naamakirja, feispuukki fasepook ja FB -jota viimeistä käytän itse mieluiten, kun en jaksa pidempää kirjoittaa. 
FB on muodostunut käsitteeksi, josta löytyy ns. "kaikki". Se on tiedotuskanava, ja sen liitännäinen: mesenger, yksityisviestipalvelu tai -toiminto on niin ikään melkein korvannut monet muut viestityssysteemit kuten tekstiviestit, äänipuheluista puhumattakaan. 
Tuo sopii minulle ihan hyvin. Mutta kaikilla tai ainakin joillakin ei ole feispuukkia, mesestä puhumattakaan. Näihin "kaikkiin" kuuluvat ninsanottujen vanhusten lisäksi nykyään myös nuorempi ikäpolvi, joka on paennut vaikkapa vanhempiaan tai jopa isovanhempiaan jotka ovat vallanneet feispuukin. 
Heille on tullut ensin whatsap, sitten snapchat, ja tiktoC ja mitä kaikkia niitä onkaan! Jotta pääsee somettamaan kavereiden kanssa ilman että vanhemmat näkevät tai kysyvät. Itselläni nuo ruuhkavuodet ovat jo kaukaista menneisyyttä, mutta tunnen silti jonkin verran kyseistä "maailmaa". Pidän silmäni ja korvani auki; olen kiinnostunut mediamaailmasta ja tiedonvälityksestä edelleen. 

Vapusta juhannukseen ja pidempäänkin on käynnissä haastepyöräily- niminen pyöräilykampanja. 
En muista onko joskus ollut mahdollista kirjoittaa nimi vihkoon, mutta parina menneenä vuotena homma on hoitunut netissä tai puhelimen ohjelmassa. 
Viime vuonna minulle kertyi haastepyöräilykilometrejä 720. Voitin osallistuneiden kesken suoritetussa arvonnassa teepaidan, kokoa L. Siihen mahtumiseksi pitäisi polkea ainakin 1000 kilometriä lisää. 
Oletetaan että "kaikilla" on somet ja älypuhelimet. Ja kyky käyttää niitä. Yhteiskunnan toiminnot digitalisoituvat hiljalleen kaikkiin osa-alueisiin. 
Tunnen 9-kymppisiä, joille tietokoneen ja muun vastaavan käyttö on kuin "vettä vaan". Eivät pidä melua siitä, eivätkä paljon muustakaan. Tiedän myös 6-kymppisiä, jotka ovat jotenkin ylpeitä siitä ettei ole älypuhelinta, eikä tule. Aihe ei ole ikäsidonnainen. Kyse on aivan muusta. 

Ihana telakalla

Pyöräillessäni ristiin-rastiin Reposaarta, on tavakseni tullut käydä aallonmurtajalla "bongailemassa" satamassa olevia laivoja. 4.5. mennessäni näin tutun perinnelaiva; kaljaasi Ihanan tulleen Luvialta telakalle. Nappasin puhelimella kuvan muistoksi. 

Menin paikalle uudelleen: 7.5., kun laiva pääsi takaisin elementtiinsä. Telakointi oli lyhytaikainen, keskittyen ennenkaikkea katsastukseen joka tehdään kolmen vuoden välein. Kyseessä on kaupallista matkustajaliikennettä harjoittava alus, jota koskevat tietyt säännöt ja määräykset. 

Vesillelaskun yhteydessä oli pientä vääntöä puukspröötin verkon kanssa, joka tarttui... 
Puuksprööti on nimitys kokkapuulle. 

Selvillä vesillä, melkein. Tiesin mennä katsomaan vesillelaskua, saatuani kommenttia somessa kun itse kommentoin 4.5. ottamallani kuvalla. Olin jo jotenkin unohtanut koko jutun, muta oli hienoa kun aiheeseen palattiin ja sain tiedon alajnkohdasta jolloin Ihana lähtee telakalta. 
Tapasin vesillelaskun jälkeen kaksihenkisen miehistön. Kipparina toiminut henkilö tuli "jutulle" ja tiedusteli, olisiko mahdollista saada sähköpostitse kuvia perinnelaivayhdistyksen arkistoon. 
Se tietenkin minulle sopi, ja tein kuvista koosteen  Flickr-albumiksi, (<-linkki sinne)  jonka linkitin sähköpostilla. 

Ensimmäinen ottamani kuva Ihanasta, on maaliskuulta 2007. Kuvassa sahataan Laitakarissa kenttäsirkelillä laivan lautoja. Vuosien varrella on kertynyt aiheesta muutamia muitakin kuvia, mutta nämä "ääripäät" riittäkööt nyt tässä yhteydessä. 
Pari linkkiä kuitenkin:
- Kaljaasi Ihanan kotisivu 
- laivan esittely 
- webkamerakuvaa perinnevenesatamasta, Luvian Laitakarista. 
- Ihanan fasepookki 

Eilen (12.5.) telakalla oli seuraava asiakas laitettavana. Ohimennen vilkaisin, mutta ei tuosta enempää. 

Luveenia katsomassa

Lähdin ensimmäiselle pidemmälle pyöräilyretkelle, pois saaresta ja Kalloon. Matkaa kertyi 33 kilometriä, siis yhteensä. Päämääräni oli pengertien alussa, Kallonlahden sataman pohjukkaan entisöity ja sijoitettu "Luveeni" joka sai paikkansa ryssäntornin vierestä. 
Ryssäntornilla käynnistäni on oma juttunsa tässä blogissani vuosi sitten: Sitä voi katsoa tästä. 

Tähän päivään, tai tätä kirjoittaessani toissapäivään: 11.5.2021.
Satakunnan Kansa- lehti kertoo nosturista:
"Satamanosturi Luveeni sai nimensä ensimmäisen Lovén-nimisen hoitajansa mukaan. Käsikäyttöinen jäykkäpuominosturi valmistui 1898 ja otettiin käyttöön Porin satamassa 1901. Nostovoimaa Luveenilla riitti väkivahvojen miesten käyttämänä 25 tonniin, nopealla vaihteella 15 tonniin. Nosturi sähköistettiin vuonna 1961 ja se jäi pois satamakäytöstä vasta vuonna 1985." Kyseessä on Suomen vanhin satamanosturi. 

Paikalle oli tullut opastetaulu. Sen edustalla ...  en tiedä mitä ovat, mutta varmaankin johonkin muualle meneviä taulun perustuksia tai vastaavia. Ruumisarkuiksikin nimitettiin.
Oli luojan lykky, että Satakunnan kanasan lukijan kuvassa pääasiaksi nousseet trukkilavat oli viety pois!
Kaikkea kanssa!

Kertausta ryssäntornista:
Ryssäntorni on Porin Mäntyluodon satamassa sijainnut jugendtyylinen puinen satamaloisto, joka sijaitsi vuonna 1901 valmistuneen pitkän kivilaiturin päässä. Vuonna 1903 valmistunut Ryssäntorni ei ollut varsinainen majakka, vaan lähinnä merkinantotorni, josta käsin pidettiin yhteyttä redillä olleisiin ja satamaan saapuviin laivoihin vetämällä tornin huipulla olevaan lipputankoon lippuja tai mustia ja valkoisia merkkipalloja tietyssä järjestyksessä sekä pimeään aikaan näyttämällä lyhdyllä valomerkkejä. Tornin piirustukset tehtiin professori Gustav Nyströmin luonnosten perusteella.

Kuvassa vasemmanpuoleinen ei kuulu joukkoon; kuului kommentti tähän kuvaan, kun sen someen pistin. Se oli odotettua, mutta halusin sen mukaan tähän kuvaan uusimpana vanhimman viereen. Liebher on pyörillä kulkeva satamanosturi joka oli käymässä Luveenin vierellä, hakemassa tuulivoimalan osia siirrettäväksi edelleen muualle kuljetettavaksi. 
Tyyppiä LHM 550 olevat nosturit nostavat tandem-nostona tarvittaessa aina 250 tn saakka. Se on kymmenen luveenin nostokyky. 

Tuulivoimalan siipiä, ja taustalla niitä kansilastinaan Kallonlahdelle tuonut laiva. 

Drone ilmaan

Ensimmäinen oikein lämin ja kesäinen päivä vei minut Porin seurakuntien leirikeskus Junnilaan, ja sen mielenkiintoiselle monumentille, joka tunnetaan vieraskirjana. Olen kuvannut sitä moneta kantilta ennenkin, mutta halusin myös tällaisen näkymän. 
Kun oli tyyni keli, vaikka foreca uhkaili 7 m/s keskituulilla, otin dronen mukaan ja sain kuvat. 

Kun valon suunta oli mukava, nappasin pari kuvaa itse Junnilastakin. Alkuperäinen huvila tuhopoltettiin, mutta tilalle rakennettiin uudet rakennukset, jonkin verran esikuvansa tyyliin. 
Junnilasta lisää esimerkiksi tästä linkistä. 

Kevään etenemistä kesän vehreydeksi, Junnilan lammen rannalta. Dronella tämäkin. 

Takarannan kallioilla murtajalta Siikarantaan saakka, on paljon merimiesten ja muiden tekemiä kaiverruksia 1800-luvun puolivälistä näihin päiviin saakka. Niin Junnilan rannassakin jossa näin tämän, mielestäni hyvinkin mielenkiintoisen "Sigfridin". Tuo "OC", joka on saanut oohonsa siivet, lienee myöhäisempää tuotantoa. Vaikka voihan kansainvälinen symbolisimi ola vanhaakin perua. 

Olen varmaan ennenkin todennut dronekuvauksesta, että kun sitä harrastaa vähän pidemmän aikaa, alkavat korkeudet laskea. Aloitteleva droneharrastaja vetäisee kameran korkealle taivaalle, sataan metriin tai korkeammallekin. Mutta ainakin omalla kohdallani sellainen on jo melko harvinaista. 
Alussa se on tietenkin hienoa kun saa kuvaa korkealta, ja onhan niilläkin dokumenttiarvonsa. 
Mutta olen siirtynyt nyt neljännen laitteen kanssa paljon alemmas. Se toimii enimmäkseen korkeana kamerajalustana. En lennätä sitä varsinkaan kauas lähtöpisteestä, mutta harvoin yli 30 metrin korkeuteenkaan. Edellä olevat junnilan kuvat ovat noin 10 metristä. Tämä viimeinen noin puolestatoista. Saahan tuosta kaiverruksesta kuvan vaikka kännykällä, mutta otin kun oli hollilla; nyt näin. 

Loppukevennykseksi

pokkarikuvia kaukaa zoomaten, aamunkajossa ja illan hämärässä. Päivälläkin (viimeinen)

Varhainen jänis

Myöhäisillan kaurispukki

Sisäsiisti, eikä karkaa kotipihaltaan 

Helatorstaita, mitä se kullekin merkitseekään!

Reposaaressa: 13.5.2021

____

___

__

_

-

.