Pimenevää vuodenaikaa

.


Marraskuuta mennään, päivät lyhenevät. Talvi- eli normaaliaikaan on siirrytty, mahdollisesti viimeisiä ellei viimeistä kertaa. Meinaavat lopettaa kellonaikojen keväiset ja syksyiset siirtelyt.
Sama se.
Blogikirjoitteluni vaikuttaa harventuneen entisestään, tahti on jo jonkin aikaa ollut verkkaista. Sanottavaa olisi ollut, ja muutaman aloituksen olen tehnytkin mutta jättänyt julkaisematta. Kun ei ole läheskään aina niin "ihqua" sanottavaa. Kuvien julkaisu on suuntautunut facebookin lisäksi myös instagramiin, jossa sivuni on osoitteessa: www.instagram.com/linkerque

Yksinkertainen jopa tylsäksi luokiteltava elämänmenoni pyörii edelleen paljon valokuvajuttujen parissa. Itse kuvaaminen on hiljalleen harventunut, kun valon määrä ja värien sävyt vähenevät. Kun tulee talviaika, kaamoksen tapainen, kuvausharrastukseni keskittyy enemmän laitteiden tutkimiseen ja testailuun erilaisilla päämäärillä ja tavoitteilla. Yritän välttää tavaran lisääntymistä, mutta silloin tällöin tulee vastaan kuvauslaite tai kamera jota ei oikein voi vastustaa. Siis esimerkiksi kirpputoreja kierrellessäni, vaikka se melko harvinaista on kun niillä on myynnissä lähinnä kaatopaikalle sopivaa roinaa.


Pari viikkoa sitten kuitenkin tärppäsi; Syöpäyhdistyksen kirpputorilla. Löysin hyllystään mukavan tuntuisen Yashican mittaetsinkameran, filmisellaisen. Hyvin vähän käytetyn oloisen ja siistin.
Kyseinen kirpputori ei hinnoittele tavaroitaan, vaan hinta selviää tapauskohtaisesti kysymällä. Heillä on myynnissä lahjoituksena saatua tavaraa, ja myynnistä kertynyt tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Hintataso on hyvin kohtuullinen, kuten kirpputorilla kuuluukin olla.
Otin ylläolevan kuvan puhelimella, heti ovesta ulos päästyäni; kamera on kuvassa auton katolla.

Olin löydöstäni, sen hinnasta ja saamastani kohtelusta jälleen kerran niin hyvillä mielin, että päätin viedä kaappiini ja hyllyyni kertyneet minulle ylimääräiset kamerat heille. Kuvassa on "satsi" jonka vein kuvaan merkitsemänäni päivämääränä, kuvaan merkitsemälleni kirpputorille. Olen ja olemme vieneet sinne melko paljon tavaraa, kun  olemme muuttaneet tai muutoin siivonneet paikkoja ylimääräisestä meille turhasta tavarasta.

Jostain huutonetistä tai "vaihtoringistä" niistä olisi tietysti saattanut saada jonkun euron. Kaiken maailman alustavien varausten ja kysyn-vaimolta- kommenttien ja älyttömien hintaehdotusten jälkeen. Luin juuri eilen nettikeskustelua, jossa joku totesi maksaneensa liikaa Smena- merkkisestä neuvostokamerasta. Kympin oli mennyt tyhmänä maksamaan. Oli varmaan katsonut kaikki huutokauppakeisarin jaksot ja gigantin mainokset ja sisäistänyt niiden sanoman perusteellisesti.
Tuossa kuvassa smenoja on kaksiensimmäinen ja kolmas oikealta. Jälkimäistä en koskaan käyttänyt, ja ensimmäisestä minulle jäi talteen toinen kappale. Kaahteen muuhun ei saa enää filmiä, ja kolmas on pelkästään hauska keräilyesine vaikka sillä kuvatakin voi.

Toisellakin kirpputorilla kahdesti

Samalla "reissulla", kun löysin edellä kuvaamani ja kertomani Yashican, kävin ensin toisella kirpputorilla kävelemässä looshirivistöt läpi. Marssein miehille tyypilliseen tapaan reipasta vauhtia käytävät läpi, vilkuillen ja analysoiden nopeasti molempiin suuntiin yhtä aikaa. Erään myyntiloosin kohdalla liiike lakkasi äkisti. Sen ylähyllyllä ei ollut enää montaa myyntiartikkelia jäljellä; pariton korkokenkä, joku päiväkirjan näköinen vihko, meikkilaukku, ja tuo!

Exakta oli koteloonsa suljettu. Kotelo lupaavan kokoinen ja muotoinen, ja päällä kameran merkki.
Otin sen hyllystä käsiini. Avasin, poistin kameran kotelostaan ja aloin kokeilemaan perusasioita. Virityskampi löi niinsanotusti tyhjää, joten luovutin heti alkuunsa kun ajattelin ettei sulkimen viritys toimi ollenkaan. Ennnen kuin laitoin kotelon kiinni, ja tavaran takaisin hyllyyn, asetin sen hyllylle selälleen ja nappasin kuvan puhelimella. Ikään kuin muistoksi, että kaikkea sitä.

Menin kotiin, siis toisen kirpparin kautta josta löysin yashican. Yashica oli toimiva ja on edelleen. Se siitä; jääköön odottelemaan aikoja valoisampia, ja filmiä sisäänsä. Mutta mielessäni oli jäänyt pyörimään Exaktan virityskammen toiminta. En ollut edes etsinyt kameran laukaisunappia, kun luovutin heti. Menin nettiin ja tutkin Exaktan taustatietoja, sen toimintaa ja käyttöä. Historiasta puhumattakaan.
En ollut vain osannut. Kuiluetsin pitää avata ennen kun kamera suostuu laukeamaan. Sen laukaisin on kameran etuseinässä. Sen peili nousee ylös, kun filminsiirtokammesta väännetään ja samalla suljin virittyy.

Nukuin yön yli

Tämä kuva Exaktasta on sitten jo omalta työpöydältäni. Fiilistelty steampunk-otos jonka tuuppasin instaan kuolattavaksi.
Olin nukkunut yön yli, tutkittuani edelläkertomani asiat kamerasta joka osoittautui ehkä ensimmäiseksi kameraksi jonka saatoin hankkia keräilyesineeksi, tai muuksi kaunistukseksi. Ryntäsin siis seuraavana aamuna takaisin kirpputorille jossa olin sitä väännellyt. Suoraan sille hyllylle, ja siellähän se oli edelleen. Suorin tein kassalle maksamaan, ja innoissani kassaa hoitavalle nuorehkolle naishenkilölle hypettämään että täytyi rientää uudelleen, hakemaan kamera pois.
Hänen ilmeensä ja reaktionsa jäi mieleeni. Kun sanoin että tämä on kamera, ja kamera on 70 vuotta vanha, hän katsoi kameraa tiskillä, hänen päänsä kallistui melkein 90° ja hän hymyili sille niin aidosti kuin ihminen hymyillä voi. ja hihkaisi itsekseen innoissaan. Tämä vain huomiona reaktiosta, jollaisia minulla on tapana kokeilla.

Kuvakaappaus nettisivulta, johon kulkeuduin etsiessäni tietoja Exaktasta ja sen objektiivista. Kerrankin kohdallle osui kamera, jonka aiempi omistaja ja käyttäjä on tiennyt asiastaan enemmän; muutakin kuin hinnan. Tuttavani; armoitettu kamerakeräilijä, totesi ensinäkemältä että linssi ei taida olla alkuperäinen. Ei mahdollisesti "kuulu" kameraan. Sen väri hämmentää, kun on musta. Yleensä noita Exaktoja on tottunut näkemään kuvissa krominvärisin linssein varustettuna.
Mutta: Tämä Biotar on samalta vuodelta kuin runkokin. Sen on voinut kameran uutena ostanut valokuvauksesta perillä ollut henkilö ostaa "kittilinssin" sijaan. Sijoittaa rahaa vähän enemmän, saadakseen ehkä parempia kuvia.
Kuten ylläolevassa lukee, tämä versio poikkeaa muista vastaavista muutaman asian verran. Asiat eivät näy nopealla vilkaisulla, mutta yksi kerrallaan tutkittuna löytyvät ostamastani.
Kyseessä on siis "very rare" versio, eli varsinkin hyväkuntoisena hyvinkin harvinainen. Ja löytämäni on, hyväkuntoinen.

Zeiss Biotar saa tänään peräänsä adapterin. Sovitteen jolla sen saa kiinni nyky-digikameraan ja aktiivikäyttöön tarkoituksessaan. Exaktan rungon rooli saattaa olla hyllynkoristeena toimiminen. Sen suljin on hidas hitailla ajoilla. Nopeammilla se toimii aivan miten tahtoo.
Ylläoleva kuva on kaappaus äänenkäsittelyohjelman ruudusta. Siinä näkyy käyränä ääni jonka tallensin Exaktan laukaisusta. Ajan asetus 1/2 sekuntia. Todellinen aika, kuten kuvassa näkyy; inan yli sekunti. Samoin 1 sekunnin asetuksella todellinen noin kaksinkertainen. Toisena päivänä tulos saattaa olla jokin muu. Eli kameran toimintaan ei ole luottamista käyttötilanteissa.
Mutta bulbbi toimii. Eli kameralla saattaa kokeilla pitkiä valotuksia. Kymmenien sekuntien, tai minuuttien valotuksia. Jääköön talteen.

Vanhojen kameroiden riesoja - osa 2

Palataanpa Yashicaan. Siinä on paristo joka ohjaa valotusmittarin toimintaa ja sen antaman tiedon myötä suljinaikaa. Aukko valitaan itse, ja mittari antaa sulkimelle ajan toimia. Näissä 70-luvun kameroissa käytettiin "mercury"- eli elohopeaparistoa, joita ei tietenkään ympäristöintoilijoiden ja muiden vastaavien päämäärien vuoksi enää nykypäivänä saa valmistaa. Tilalle ovat tulleet alkaalit ja litiumit, polymeerit ja muut hienot akkuteollisuuden innovaatiot.
Mutta nykyparistojen ja akkujen jännitteet ovat pyöristyneet arvoiltaan tasaisemmiksi. 6 volttinen on tämän päivän sana, kun se alkuperäisessä oli 5,6 volttia. Ellei fyysisiltä mitoiltaan sopivaa löydy, on kikkailtava useampi pienempi peräkkäin. Ebay:ssa ja joissakin kiinan firmoissa on myynnissä adaptereita joilla vanhaan kameraan saa pariston "rakennettua". Mutta kun minä en tunnetusti tilaa Kiinasta yhtään mitään, yritän löytää kotimaan motoneteista sopivan korvaajan, sitten kun sen aika on.

Mittasin pariston jännitteen: 5,6 on laskenut 5,38:aan. Ei siis aivan kuollut vielä, mutta vaikuttaa jo kameran toimintavarmuuteen. Tulen korvaamaan nykyisen pariston 6 volttisella, ja ottamaan sen ylijännitteen huomioon valotusmittarin toiminnassa, laittamalla iso-arvon siihen sopivalle tasolle. Toimenpide vaatinee testirullan kuvaamien eri arvoilla, jotta sopiva haarukka löytyy.

Pimeä vuodenaika tuottaa minulta "työpöytäkuvia", kuten tuo edellinen paristokuva. Samalla kun otin sen, otin puhelimella muistoksi kuvan valaistusasetelmasta jolla kuvan otin. Käytän harvoin heijastimia tai salamaa, mutta se on viime aikoina lisääntynyt kuvanotossani, tämäntapaisissa tilanteissa. Bloggerin kuvaselain on melko ärsyttävä ja rajoitettu tominnaltaan. Jos tämän kuvan haluaa katsoa isossa koossa, pitää ensin klikata kuvaa, ja sen jälkeen hiiren kakkosnapilla valita "näytä kuva". Mutta kun suuri osa lukijoita plaraa nykyisin nettiä kännykällä tai jollain mobiililla, he eivät hiirtä käytä....  suora linkki tuohon valaisuasetelmaan

Potretti Yashicasta, ja sen sisällä olleesta vanhasta filmistä, joka on ilmeisesti paria ruutua lukuunottamatta kuvaamaton. Kuvaan sen jossain vaiheessa täyteen, ja kehitän barbaarisesti mustavalkoiseksi. Mahdollisesti kahvikehitteellä, jonka materiaalit minulla on ollut hankittuna jo jonkin aikaa.

Loppukevennys:
Jouluradio aloitti lähetyksensä FM-taajuuksilla. Siitä on tullut minulle perinne.
Viritin radioni taajuudelle.

Porissa: 6.11.2018
.
..
...
..
.