Kuvatulvaa ja jumitusta

Vuoden pimeät ajat alkavat olla aivan kynnyksellä. Lokakuun viimeinen viikko alkaa. Kesäaika päättyy, ja kellonaikaa siirretään tunti taakse päin; normaaliaikaan. Puhutaan talviajasta. Paskat siitä vaikka aamut hämärtyvät heti, mutta illat vasta pari viikkoa myöhemmin. Meikäläiselle asia ja ajan kulku on aivan yhdentekevää, kun en ole työelämässä eikä tarvitse omien menojen vuoksi kelloa tuijottaa.

 Myöhäissyksy ja alkava pimeä vuodenaika on tunnetusti vaikeaa aikaa kuvien oton suhteen. Valitus kuuluu, ettei ole valoa kuviin. Edellisen kirjoitukseni jälkeen tietokoneeni kovalevylle on jäänyt muistoksi 216 kuvaa, 16. ja 21. lokakuuta väliseltä ajalta. Somepäivityksiin on päätynyt pari kuvaa päivässä. Parina päivänä enemmänkin. Pääasiassa Face Book:iin, mutta Instagramkin on saanut osansa. Olen pyrkinyt ulkoilemaan (liikkumaan) joka päivä vähän. Kävellyt poistoissa ja kaupungilla. Meren rantaan en ole viitsinyt lähteä, kun se on enimmäkseen paikallaan pällistelyä ja ainoa mikä saa rasitusta osakseen on perse auton penkissä.
Kameran voi jättää kotiinkin, mutta mukana kulkee aina puhelin, jonka kameran tuotokset ovat nekin nykyään melko siedettäviä laadultaan.

Pidän arkkitehtuurikuvauksesta, tavanomaisemmin sanottuna rakennusten kuvaamisesta. Enimmäkseen ulkokuvia ja dokumenttia siitä sun tästä.
Someen jaettuna ne herättävät aina keskustelua. Itse en rakennusteknillisiin trendeihin tai ratkaisuihin kantaa oikeastaan ota. Kunhan kuvaan ja tallennan.

 Kadun ylitys. Kaksi samalla kertaa.

 Kuvan muokkausta

Minulla on tapana ottaa kuvia paikoissa joissa ei tavallisesti pääse käymään, mutta joskus samalla kun käyn jostain syystä jossakin selllaisessa, otan kuvan. Tässä tapauksessa en päässyt lähelle ikkunaa josta avautui näkymä Porin kattojen ylle. 

Mutta kun otin huomioon kuvan jälkikäsittelyn jo kuvan_otto_vaiheessa, sain näkymän kuntoon.

Ilmailuradiosta kuuluu lentokentän tapahtumia, vaikka ilmailuhallituksen tietojen mukaan tornin pitäisi olla suljettu. 

 Koska siellä hutelvat holtittomasti, menin kuvaamaan holtittomasti. Eli ilman lupaa mutta järjen kanssa. Varsinaista matalalentoa, jota ei voi ilmakuvaukseksi kutsua. Kuvakulma kuitenkin tavallisesta poikkeava.

 Karhukortteli rakentuu ja laajenee.

Kirjurinluodon lähde on tyrehdyttty.
Kuvaparin ylempi viime viikolta.

Kahvilassa on asiakkaista hiljainen hetki

Vuoden luontokuva on taas valittu.
Piiri pieni pyörii ja jury juryttaa. Ihminen ja luonto- sarja ei pettänyt tänäkään vuonna. Kuva joka sen sarjan voitti, on hieno ja kuvana valokuva.
Pääpalkinnon "voitti" kiva kuva kissankellosta. Samanlaista puuhastelua kuin moni muukin kuva, sen muutaman vuoden takaisen ensimmäisen abstraktion voiton jälkeen. 


-

-