maanantai 18. tammikuuta 2016

Paluu kahviblogiin - kesäkuulta 2012

Kirjoitin muutama vuosi sitten blogia maakuntalehden verkkosivuille. Kirjoitin ensin chilin kasvatuksesta, josta kulkeuduin kahviharrastuksen kautta kirjoittamaan teen haudutuksesta.
Tekstiä syntyi melkoinen määrä, ja kuviakin. Tai siinä järjestyksessä, että ensin tein asioita ja tallensin niitä valokuvien avulla itselleni, ja myöhemmin kirjoitin tekstit kuvien "ympärille".

Palaan tässä  blogissani nyt kahviaiheeseen, kopioiden vanhan tekstini melkein sellaisenaan tähän. Minulta pyydettiin reseptiä "frezzan" kotivalmistukseen.
Jos tätä selostusta voi kutsua reseptiksi, niin tässä se:


Näin kirjoitin ja kuvasin, kesäkuussa 2012


"Kun on kesä ja pian kuumakin, haluaa jotakin viileää ja virkistävää juomaa. Kahvinystävänä juomassa haluaisi ehkä hieman kahvinkin maistuvan, ja saa siitä kaupan päälle kofeiiniakin.

Myyvät valmistakin "jääkahvia", niin kuin jääteetäkin. Mutta haluan jotain "omaa". Ensin jokunen sana kylmäuutosta:

Laitetaan 12 tunniksi jääkaappiin umpinaiseen purkkiin 1,5 desilitraa vettä johon sekoitetaan neljäkymmentä (40) grammaa Lidlin Perfetto- kahvijauhetta. Sekoitetaan sotku hyvin. 12-15 tunnin tekeytymisen jälkeen suodatetaan syntynyt uutos kahvisuodattimen läpi, tarvittaessa pariin kertaan.





Tehdään syntyneestä vahvasta kahviuutteesta tuttua frezzan tai frappuccinon tapaista kahvijuomaa. Ensinmainittu on Pauligin, ja jälkimäinen Strarbucks:in tuotemerkki makeahkolle kahvijuomalle jota myydään 20 - 25 senttilitran pulloissa.





Kaadoin suodattamani alkuaineen 2,5 desin pulloon. Lisäsin pari teelusikallista sokeria, ja maitoa summittain niin että tuloksena noin kaksi desiä juomaa maistettavaksi. Maku on suklainen, niin kuin perfetossa kuuluukin, mutta makeudeltaan myös paljon "frezzaa" muistuttava. Siitä poiketen maku  ja olemus oli kuitenkin huomattavasti täyteläisempi ja pitkä -viinitermiä lainaten.

Sokeria pohjalle:
Menin ja ostin ensimmäisen, ja samalla varmaankin myös viimeisen frezza-mokka- putelin. En siksi viimeistä, ettäkö se olisi ollut "pahaa" tai muutoin kelvoton ostos. Ostin pullon referenssiksi; vertailukohdaksi omille sekoituksilleni, tietääkseni minkälaiselle "oikea" frezza (frappuccino, frappa, ja ties kuinka moni muun nimityksen saanut) maistuu ja minkä väristä "standardi" on.

Laitoin pari desiä kahvia kylmäuuttuman yön ajaksi jääkaappiin. Sopiva kahvijauheen ja veden suhde on jo löytynyt, mutta lopullisen juoman maito- ja sokerimäärä piti selvittää. Siispä kaupan "mallipullo" viereen ja sekoittamaan:


Kuvassa yllä:
Vasemmanpuoleisimman putelin varmaankin kaikki tunnistavat. Sen vieressä maidon määrää etsiessäni tekemäni pullollinen, mittalasissa jämät, sinikorkkisessa uutteen lirut, ja kannu jota käytin suodatuksessa.



Frezzan tuoteseloste
"DIY" on lyhenne englanninkielisestä sanonnasta Do it Yourself, kotosuomeksi- TeeSeItse

Frezza  on kaupallinen tanskalaisen kemiantehtaan valmiste on on väriltään houkuttelevampaa, kuin oma tuotokseni joka tässä kuvassa muistuttaa väriltään lähinnä kuravettä. Se saattaa johtua siitä että minulla ei ollut käytettävissä väriainetta E150c.  E150 on toiselta nimeltään sokerikulööri, sokerista valmistettava ruskea väriaine. Lisätieto-kirjain c numeron perässä kertoo että apuaine on valmistettu lämpökäsittelemällä karbohydraatteja ammoniakin kanssa.


En  keskittynyt ruskean värisävyn hakemiseen, vaan värin syvyyteen tai voimakkuuteen, joka kertoo oleellisemman asian ja jättää myynninedistämiseen tähtäävät huomioimatta. Sokerimäärä pitää hakea kohdalleen maistelemalla. Ja kaikilla on omat mieltymyksensä makeuden suhteen. En laita sokeria "oikeaan" kahviin, mutta tähän tavaraan se sopii melko olennaisena osana. Kaupan tuotteessa sokeria tai jotain aromeja oli sen verran, että maku muistutta likööriä. Omani muistuttaa kahvia.
Sokerina käytän suurikiteistä morttelissa hienonnettua kandisokeria.

Frezza ei ole kovin paha lisäinepommi. Väriaineen lisäksi siinä on E500- natriumkarbonaatti, eli tutummin ruokasooda. Sitä käytetään leivonnaisiin ja vaikka mihin; Se on melko hyvä kahvipannujen ja muiden harrastuksessa käytettävien välineiden puhdistusaine. Elintarvikkeissa käytettäviin lisäaineisiin voi tutustua vaikka e-koodi sivulla.

Frezzan maku on kaukana siitä mitä itse valmistin: se on äärimmäisen makeaa, siinä on 88% maitoa, ja 50 milligrammaa kofeiinia. Omassani on vähän enemmän %% kahvia ja kofeiinia. He joita kofeiinipitoisuus ja matematiikka "huvittaa"; voivat tutustua kahvin koostumukseen vaikkapa kahvinetin (lkatso, Google löytää) sivulla. En viitsi laittaa tähän analyysia kofeiini- tai maitopitoiseuudesta, koska ne ovat melko vertailukelvottomia asioita ja kyseessähän on harrastus.

Jatkoa seuraa: Juhannuksen kunniaksi kerron seuraavassa kirjoituksessa tämän kahvijuoman viihdekäyttöarvosta, valkovenäläisen pohjana."


Nyt, melkein neljä vuotta myöhemmin

Hain tämän kahvikirjoituksen arkistokovalevyltäni, ja samalla siihen kuuluneet valokuvat.
Noiden ylempänä näkyvien lisäksi löysin muutaman muunkin aiheeseen liittyvän kuvan.
Sokeri jota käytin, oli suurikiteistä kandisokeria.

Punnitsin sen tarkoin, ja jauhoin vanhassa perintömorttelissa. Liuotin kuumaan veteen, jonka sekoitin uuttopurkkiin. Nämä vaiheet eivät ole välttämättömiä, mutta harjoitin hieman hifistelyä.



Joku jäi miettimään kahvoblogikirjoitukseni loppun laittamaani mainintaa viihdekäyttöarvosta, johon lupasin palata myöhemmin. Jos aihepiiriin on kiinnostusta, niin voin aloittaa tuolloisen blogini uudelleenjulkaisun tässä nykyisessäni. Tekstejä on tallessa vielä 65 julkaisun verran, kun tämä yksi tuli nyt uudelleen laitettua.


vihjaamassani Viihdekäyttöversiossa on pari ainesosaa lisää. Sekä jokunen työvaihe enemmän, sekä yksi mielenkiintoinen apuväline jota harva lopulta tuntee.

Palaan asiaan.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Retrokuvaa ja kameramaniaa

Porin raviradalla oli helatorstaina ja sen aatto-iltana Satakunnan Mobilistien järjestämät helamarkkinat. Rompetori-  ja harrasteajoneuvota...