Tahatonta uudelleenkuvausta ja ennennäkemätöntä laattaa

Loppusyksyn hämärä ja pian alkava talvi painaa päälle. Joulua mainostetaan jo töllössä. Jonkinlainen motivaation puute on ollut päällä, eikä kummempaa uutta ole syntynyt. Mutta voihan kaivella vaikka vanhoja. Kuvia ja muistoja taustapenkomisineen.

Tuli harjoitettua uudelleenkuvausta viime viikolla. Tietämättäni tekeväni sellaista, kun ottamani kuvat Keskusaukolla olivat siinä tilanteessa lähinnä täytettä varsinaisille kohteille joita lähdin ehkä vuoden viimeisellä pyöräilylläni ottamaan talteen. Mutta parin muistolaatan tallennuksen lisäksi tulikin tekemistä, näiden seuraavassa esiintyvien kuvien aikaansaamiseksi.

Lähtökohtana:
Ihmisiä Keskusaukiolla heinäkuun loppupuolella, tänä vuonna.
Otin kuvanRolleiflexilla Washi K filmille, . Filmi 21/2024. Kehitin filmin rodinal standina.
Skannaus,  ja säädöt iPadissa lightroomilla. 

5.11.2024. Tallentui ihan oikean kameran muistiin tämä. Jonka otin samalla penkillä istuen kuin kesällä filmikameralla ottamani. Dokumenttimielessä kuvassa näkyy taustalla Keskusaukion parkkipaikalla tapahtuvan korjaustyön loppuvaihe. Siinä mielessä sen otinkin, mutta muistin kesäisen filmikuvan samalla.
Varustauduin kevyellä objektiivilla, jollaista järjestelmäkameran nimeen vannovat eivät arvosta alkuunkaan, ja harvemmin myöntävät sellaista käyttävänsä, jos käyttävät.



Sama näkymä puhelimellakin. Turha, mutta jäi talteen ja saattaahan tuota verrata järjestelmäkameran vastaavaan.

Järkkärikameran kuvasta rajattu, filmikuvaa jäljittelevä väridigi

Digikuvasta mustavalkoiseksi muunnettu.  Jälleen kerran tein tuollaista, vaikka sisimmässäni haukun mokomat tekeleet. Muunnos on värikuvasta ja kontrastikorjaitu. Ei siis mikään kameran mustavalkotoiminnolla tehty tai kuvattu.

Heinäkuinen ja nyt marraskuinen näkymä kollaasina.
Oliko tarpeeksi sekavaa.

Muita näkymiä okulaarin läpi, ja ne mitä olin hakemassa

Itsenäisyydenkatu. Keskusaukion bussipysäkki. Kaksi ihmistä, ei kun kolme. Puhelimia.

Usein tapana jättää oma varjoni kuvaan. Tässä tapauksessa tuli tahattomasti liikennemerkkikin jonka varjo kasvaa päästäni. Nykyään on hyvin helppo poistaa moiset varjot halutessaan kuvista, mutta olkoon nyt kun niin sopivasti osui.

Tämä Porin Pyrinnön muistolaatta Puuvillatehtaan seinällä, edellisen kuvan maisemassa, pisti minut  pyöräilemaan. Aukko kuvallisessa sivistyksessäni tukkeutui.

Puuvillan nurkalta Kaupungintalolle. Riian kaupungin onnittelulaatta, kaupungin 450 vuoden kunniaksi. Tämäkin jäänyt minulta huomaamatta, netissä ja muutenkin. Wikipedian luettelo Porin julkisista muistomerkeistä, johon minäkin olen osuuteni antanut, on päivittynyt muutamalla joista tämä yksi.
En enää viitsi sinne kuvia lisätä. Laittamani riittäkööt.
Laatasta tuli "pönötyskuvakin", mutta tämä miellyttää omaa silmääni enemmän.

Kolmas, ylimääräinen jota en ole ennen huomannut. Puuvillan seinällä tämäkin, Pro Patria.

Ohitin tämän, kaupungista pois päin polkiessani. Mutta käännyin takaisin.
Iso linnankatu joka ei tässä kohtaa ole enää tai vielä Isolinnankatua vaan keskusaukio- nimellä.  Nettikarttoja ja paperisiakin katsoessa löytää kadulle einakin kolme nimeä. Mutta olkoot.
Tuo aavistuksen verran erilleen mennyt kadunnimi isosta linnasta on jotenkin hauska. Mutta täytyy joskus mennä katu päästä päähän, vanhalta linjuriasemalta isolle kirkolle, ja katsoa muutkin katuviitat.
Vähästä linnankadusta puhumattakaan. Ensi kesänä tai keväällä sitten. Jos hengissä ollaan.

Porissa: 10.11.2024 - isänpäiväkin

...