Sinisiä hetkiä; lunta ja vettä

Maanantaihin vakiintunut blogipäivitykseni alkoi syntyä vaiheittain jo viime viikolla, mutta maanantaiksi se ei valmistunut julkaisukuntoon. Lykkäsin sitä loppuviikkoon, kun siihen oli tulossa jotenkin merkittävää sisältöä. Erityisen merkittävää, jotain uutta ei synttynyt pääaiheeksi. Mutta vanhojahan voi aina kaivella.
Havaintoja viikon varrelta ja viikonlopultakin. Somessa ärsyttänyttä, mitä voi taivastella. Vaikka voisi olla hiljaakin.

Kirjoituksen aloitus, tabletilla kokeillen: 24.11.2024  7:45 (am) 

 

On taas aika kun kaupungille alkaa ilmestyä jouluvaloja  ja  -kuusia. Torille ensin, raatihuoneelle vähän myöhemmin. Porikorttelien joulunavaus oli 23.11. Porikorttelit niminen joku instituutio hallinnoi kävelykadun tapahtumia ja toimintaa. Elävöittää ja elinvoimaistaa. 

22.11.2024
 

Torilavalle jolla myös Satakielilava-nimi on, on tuotu jouluinen somistus. Vai onko se jouluinen. Sillä on ehkä haettu jotain karhuun liittyvää, karhunpesää tai jotain sellaista. Onko sen luominen vielä kesken. Toivottavasti, kun  omaan silmääni se näyttä joltain ryteiköltä johon on paiskottu risua riipin raapin.

Aiempi kuusenkuva: 29.11.2019 - taustalla lava valoineen

Valkotasapainoa - sinisiä hetkinä

Torilla. Kello 13:53.  

Olen laittanut puhelimeni kameran  tallentamaan kuviinsa päivämäärä- ja aikaleiman. Tapanani on poistaa se kuvista, varsinkin "lopullisista". Niin tästäkin kun se menee varmuuskopioiksi. Mutta kuvan valkotasapaino verrattuna seuraavaan herätti kiinnostukseni tarkastella asioita ja laittaa vähän ylös tuota kuvan sävyä. Kun melkein hämmästyin seuraavaa kuvaa, kun sen ensimmäisen kerran avasin. 

Kotopihalla, puolisen tuntia myöhemmin. 

Tätä kirjoittaessani, lauantaina 24.11. Aurinko laskee klo 15:33. Huomenna kaksi minuuttia aikaisemmin. 

Kuvan ottopäivänä, toissapäivänä aurinko laski neljä minuuttia myöhemmin kuin tänään, eli 15:29. 

Kuva on niin ollen tuntia ennen auringonlaskua. Mutta milloin tulee sininen hetki? 

Rajaus edellisestä kuvasta. 

Sinisestä hetkestä, sen ajankohdasta tuli mieleeni blogikirjoitukseni kolme vuotta sitten Reposaaressa. Perehdyin silloin aiheeseen vähän perusteellisemmin ja julkaisu sai nimekseen: Porvarillinen hämärä. Siihen voi palata, sitä lukemaan jos auringonlaskun erikoispiirteet kiinnostavat. Tästä linkistä pääsee: https://jormalindqvist.blogspot.com/search?q=porvarillinen 

Valkotasapaino sinisine hetkineen herätti huomioni facebookissa, kun törmäsin jälleen kuvaan jota kehuttiin hienoksi, kun sitä ei oltu muokattu.  Kuvan jakajan kamera tai puhelimen kameran softa oli seonnut vielä pahemmin kuin edelläolevassa omassa esimerkissäni. Iltapäivä-kahden aikaan otettu kuva oli pelkkää sinistä. Mutta menepä sanomaan jotain rakentavaa, niin tulee jotain tuulettimeen.
Kell' onni on, ja niin pois päin. 

Muuta nähtyä

Porikorttelit joka hallinnoi kävelykadun ja eetunaukion tapahtumia, järkkäsi joulunavauksen. Pistäydyin nettiä selaillessani kaupungin verkkokamerasivulle, ja sieltä tällainen kaappauskuva talteen.

Laitoin omaan someeni ja jaon porilaiseen ryhmään. En minä jakamisistani kummempia odota, mutta ei kannatakaan. Vakiokommentteja tässäkin tapauksessa. Jaetaanko ämpäreitä; ei. Joulupukin mökkiin jonottivat. Aikuiset, joulupukki?  Ei tullut mieleen että joulupukin luo haluavat ovat iältään sellaisia joita vanhemmat saattelevat ja jonon edetessä jotkut rohkaisevatkin.
Torilla ei tietenkään ollut tarpeeksi ihmisiä, myyjistä puhumattakaan. Poistin julkaisun jaon, kun meni lopulta hulinaksi ja osin henkilökohtaisuuksiinkin. Ryhmän ylläpitäjänä minun on oltava ihmisiksi. Muuten antaisin kyllä takaisin ihan kunnolla.

Lumi tui ja meni

 

Jariksi nimetty myrsky toi varsinaisen ensilumen korkoineen.
Ennusteet ennakoiden, otin kuvan lumisesta maisemasta. Kun oli tiedossa että lumi lähtee kun sateet tulevat.

Sateet tulivat, ja runsaina tulivatkin. Uutisia tulvista riittää useaksi päiväksi. Lunta tuli melko paljon, ja vettä sen jälkeen myös paljon. Rannikon talvi ennen joulun välipäiviä ja uuttavuotta, palautui normaaliin muotoonsa.

Satasairaala, entinen Satakunnan keskussairaala aamuhämärässä sateisen yön jälkeen. Kuva puhelimella bussipysäkiltä. Lumi on valkoista. Sairaala keltainen. Valomainos sinivalkoinen, valkopainotteinen.

Tupakilla paikalla jolla ei saisi. Näky viehätti. Samoin valo ja varjot. Sävytkin.

Aiemmin viikolla tupakilla. Paikalla jolla se sopii.

Otin ja laitoin tämän, kun muutama viikkokin sitten oliin samalla paikalla ennen bussiin lähtöä. Siinä oli toinenkin kaltaiseni jöröhtävä ruma äijä savuttamassa. Tuli marimekko-orientoitunut muumimukien keräilijä-keski-ikäoletettu tupakoinninvastustaja (se kaikille suotakoon tietyin rajoituksin), ja nyrpisteli oikein huomiota herättävästi ja sanoi puolisolleen jotain tupakoinnin inhottavuudesta.
Pystyin hillittemään itteni, mutta siinä oli pitelemistä että pysyin pokkana kanssatupakoitsijani käyttäytymisestä.
Sanoihe jyrkin sanamuodoin, että tästä ei sovi kulkea eikä läänille tulla ollenkaan jos ei polta tupakkia. Tupakoimattomat ja varsinkin urputtajat kiertäkööt paikan kaukaa!
Paikalla on tupakointipakko!  Jotenkin pystyin olemaan nauramatta, marimekon ilmettä. Ja sanattomuuttaan. Mutta toinen tupakoitsija oli tosissaan.
Tupakki maksaa nykyään 13 euroa aski. Sellainen perhekokojoka ei lopu ennen aikojaan. Tupakkiaskit on paketoitu niin ettei meinaa enää ilman puukkoa tai saksia saada auki. Mikä muu sen hintainen tuote tai tavara on pakattu käyttötarkoitukseen sopimattomalla tai yliampuvalla tavalla niin vainoharhaisesti.
Koskenkorvapullo auennee edelleen niin kuin ennenkin. Yhden olen avannut, ja 1/4 osan siit saanut alas, mutta mitä se tähän kuuluu.

Nikotiinipussihoilotus käy kuumana. Kamalaa, ja pitää melkein kieltää  Nicoretteteollisuus kiittää. Nikotiinia siinäkin on, mikä on aivan hirveä myrkky. Mainostetaan televisiossa.

Black Friday, week or month. Even hole year or century

Musta perjantai, kuukausi, koko vuosi tai vuosisata. Niin lukee toisella kotimaisella tuolla pienotsikossa kursiivina.
Kun nyt tai viimeviikolla, tai ehkä vasta ensiviikolla on sellainen. Google tietää, mutta en välitä tarkemmin perehtyä. Mutta ostin filmiä ja kemikaaleja. Kun oli tarjouksessa oikein merkittävillä alennuksilla.
Tämä kuvan filmi tuli jo aiemmin. Parin muun mukana. Saalla kun tuli tuo kamera josta taisin jo edellisessä kirjoituksessani jotain sanoa. Katsokaa sieltä.
Nyt oli eilen aika ladata siihen ensimäinen filmi, ja ajattelin että nelisatasella olisi sopiva aloittaa. Mutta jouduin pistämään tuon foman takaisin pakettiinsa ja valkkaamaan vuodenaikaan huonommin sopivan, 125 ISO-lukisen filmin.

Kun tuossa fomanmokomassa ei ole DX-koodausta jonka kamera tunnistaa ja määrittelee toimensa valotuksen suhteen. Kun filmissä ei ole koodausta, kamera asettaa oletukseksi 100.
Silläkin voisi tietysti kuvata, mutta haluan aina kuvata filmit ns. boksinopeuksilla jotka on niihin kirjoitettu. Nelistanen nelisatasena ja niin edelleen.
Edellinen dx-koodia vaativa kamera jossa asetusta ei voinut käsin muuttaa, päätyi lahjoituksena  syöpäyhdistyksen kirpputorille. Se oli enemmän toivoton tapaus, kun 100 ISO:n oletuksen asemasta se asetti koodamattoman fimin herkkyydeksi iso 30:n. Se on jo liikaa.
Tätä en aio lahjoittaa, enkä myydäkään. Opin kyllä elämään sen kansa. Koodaamattomiin filmeihin saa  tarroja joissa on se koodaus. Tai sellaisia voi tehdä itsekin jos haluaa askarrella. Kameran filmitilassa olevat nastat jotka tunnistavat koodista herkkyyden ja muuta, voi oikosulkeakin, jos tietää mitä tekee. Ellei tiedä, voi kamera mennä yhtä sekaisin kuin puhelin sinisenä hetkenä.
Tai ei kai sentään; kun kuvaan filmikameroilla 99% mustavalkoista. Digeillä 0%.

Blaablaa blaa,  ja adventtina lisää

Porissa: 27.11.2024

...