Muodikkaasti englanniksi laittamani otsikko tänä käänteentekevänä aamuna ei tarkoita että tykkäisin käyttää inglismejä kirjoituksissani saatikka puheessani. Pois se.
Otsikko on suomeksi: Tapaus suljettu. Keissi on selvitetty; keissi - voi sentään mikä sana sekin.
Niin kuin fokuksessa olo, lokaatiosta puhumattakaan. On kuin kuuntelisi arvoisan tasavaltamme presidentin sössötystä televisiossa, kun tämä puhuu kansalle kuin joillekin alakoululaisille. En viitsi enempää henkilöön mennä, kun sillä voisi olla jopa seuraamuksia. Mutta en taida katsoa tulevana perjantaina lähetettävää kättelyohjelmaa töllöstä. En etkoja ennkä jatkojakaan. Perinne katkeaa.
Poliisisarjoissa, varsinkin amerikkalaisissa, lopussa todetaan että case closed, ja murhatutkimuksen pahvilaatikko viedään arkiston uumeniin. X-files: salatut kansiot- kulttisarja avasi niitä uudelleen, ufojen toivossa.
Miksi jaarittelen mokomasta?
Yksi asia josta tämän kirjoitelman lopussa, ja hyvä aikomus josta siitäkin jossain välissä herätti tuon otsikoinnin valintaan. Mutta kevennykseksi pari ajankohtaistakin aihetta tähän.
Käytiin Kaupunginsairaalassa vierailulla. Minä joka paikassa puhelimen kanssa huseeraamassa, kuvia räpsimässä, niin sielläkin. Kun en ole ennen sen kerroksissa käynyt. Kuva on kolmannesta kerroksesta. Maantiekatu meneee, ja parkkipaikalla... autoja. Horisontissa 400-vuotiskodin torni ja toinen korkea kerrostalo. Oosinselän tuulivoimalatkin, mutta eivät taida kuvassa erottua.
Tämä ei herättänyt someryhmässä tyypillistä huomiota, että missä ihmiset.
Kuvatekniikasta: kasattu neljästä otoksesta. Tynnyrivääristymää korjattu.
Vähän paska reissu
Adventtisunnuntai sattui joulukuun ensimmäiseksi päiväksi. Hoosianna!
Hyppäsin bussiin ja ajautin itseni kaupunkiin, filmikameran kanssa pitkästä aikaa.
Bussissa oli mennen tullen muitakin. Se ei ajanut tyhjänä.
Tuo piti huomioida, kun someryhmään laittamani peloteuutinen Reposaareen ja Mäntyluotoon menevien viikonloppuvuorojen lakkauttamisesta herätti keskustelua ja tyypillistä paskanjauhantaa linja-autoilusta yleensäkin.
Uskomattomia yksisilmäisiä näkemyksiä asiasta josta kyseisillä henklöillä ei välttämättä ole mitään kokemusta. Kunhan määkivät, kuten joka paikassa ja mistä asiasta tahansa.
Reissusta teki vähän paskan se, ettei filmikuvaaminen luonnannut. Hommaamani nostalginen kamera päätti tehdä lakon, parin ruudun jälkeen. Se on hallussani edelleen. En menyt etelärantaan ja heittänyt sitä Kokemäejokeen, kuten tein eräälle samoin käyttäytyneelle. Kun se maksoi kuitenkin vähän enemmän, ja mieleeni tuli että sillehän annettiin puolen vuoden takuu.
Teljäntorin läpi Antinkadulle pysäkille. Normaalisti olisin mennyt kaikessa rauhassa torille ja tuntia myöhemmällä autolla pois.
Säästin 2,50 euroa, kun tunnin vaihto. Siinä minuutin, korkeintaan kaksi - seistessäni näin liikennemerkit parkkitalon kongissa. Moottoripyörällä ja mopolla ajaminen kielletään. Mutta polkupyörällä saa ajaa Teljäntorin katolle. En muista, onko sillä ajamiselle kieltoa liikennemerkin muodossa.
Mutta olkoon tai ei; olen kerran polkaissut tuosta ylös. Polkupyörällä kerran, autolla lukemattomia kertoja. Se on pitkä ja yllättävä jyrkkäkin ramppi. Autolla ei niin huomaa, mutta fillarin ketjuja käy sääliksi. Sähköavusteinen polkupyörä. Hirvitti että kestääkö se. En mene enää, ehken mene.
BePopin sisäänkäynnin pilarit ovat saaneet jouluvaloa pinnoilleen. Ei erotu kovin hyvin pienessä kuvassa mutta isoksi suurennetussa kyllä.
Pistin kuvan someseinälleni, jossa se on edelleen kuvavirtaan hukkumassa. Jaoin sekin ryhmään kun oin niin onnelline. Ylläpidän sitä ryhmää kun olen vähä onnelline. Ylläpito jatkuu ja olen ihmisiksi kun täytyy siinä asemassa olla, ja ryhmäsääntökin sitä edellyttää.
Mutta toisen ylläpitäjän tapaan, ainakin yritän olla jakmatta tällaisia järkyttäviä kuvia sinne. Ryhmä järkyttyy, kun EI OLE IHMISIÄ. Mihin kaikki ihmiset ovat menneet - sanoi äitini, edesmennyt, laittavansa muistelmiensa nimeksi. Kertoi miksi: Oli kuurannut sairaalan käytävää, kun joku valkotakkilääkäri oli tullut siihen ja ääneen kysynyt seiniltä / todennut että mihin kaikki ihmiset ovat menneet. Sairaalahierarkia on edelleen voimissaan.
Mutta se että tässä kuvassa EI OLE IHMISIÄ, johtuu siitä että BePop on sunnnuntaisin suljettu - minkä laitoin tiedoksikin. Odotin tovin että sain kuvan jossa ei ole ihmisiä, eikä autoja. Kuvasin rakennusta. EN IHMISIÄ.Yliopiston apteekissa johon menin tuosta, oli ihmisiä. Asiakkaitakin. Jouduin jonottamaan, mutta ehdin bussiin.
Someporissa näkyy kuvia joissa ei ole ihmisiä, mukä aina muistetaan toitottaa kommenteissa. Kuvia joita on otettu jonain marraskuisena iltapäivänä räntäsateessa. Kun ihmiset ovat palanneet töistään tai kouluistaan kaupan kautta kotiin ja kadut ovat hiljaisia. Mtä he siellä tekisivät??
Saarna päättyy tähän. Seuraavaksi mieltäni piristänyttä asiaa. Kaikesta huolimatta
Pistin sen tuohon, jo aiemmin hankkimani "kotkansilmän" viereen. Kun ovat kuin kaksi marjaa - samalta aikakudelta ja pitkälti samaa laadultaankin. Sormeni painaa toisen laukaisijaa, jotta sain senkin linssisuojan auki kuvaa varten. Toisessa se avataan napista joka kytkee samalla virran. Tuossa se avautuu vasta kun kameran laukaisee.
Lähdin siis hyvässä uskossa ja pahaa aavistamatta kaupunkiin tuon oikeanpuoleisen kanssa. Ottamaan filmiä täyteen. Ensimmäiset 4-5 ruutua olin ottanut pari päivää aiemmin.
Mutta kuten edellä jo sanoin, ei luonnannut. Kamera alkoi jumittaa. Filminsiirto ei virittänyt suljinta seuraavaa ruutua varten. Virtanapilla härnäämällä se pari kertaa onnistui, mutta sitten kamera vaikeni.
Yashica (kotkansilmä) on notkistunut. Sille oli käydä samoin kun tälle nyt jumittaneelle.
Hemmetin sähköhärpäkkeet! Niitä en enää lisää haikaile.
Tutkein eilen kun case oli jo closed- hajonneen kameran osalta, sitä ja kotkansilmää. Tässä kotkansilmän filmintakaisinkelausakseli. Ehjä sellainen. Yashicassa filmi on filmitilan oikeassa laidassa.
Otin ja tutkein tuon asian vasta sitten kun olin saanut yllättävän nopeasti vastauksen takuuasiassa, kameran myyneeltä Kameratorilta. Ennen sitä en ajatellut koko asiaa ja ajattelin jo aivan muita asioita.
Laitoin ohjeistuksen mukaan sähköpostilla selvityksen tapahtuneesta ja jäin odottamaan vastausta ja ratkaisua, miten toimia jatkossa: Lähetysohjeita ja muuta. Oletin jo etukäteen etten tule mitään takuuhyvitystä saamaan, kun kuitenkin meinaavat että itte se on sen rikkonut tai ronklannut jotain.
Mutta ihmeitä tapahtuu; tai osasin kuvailla tapahtuneen riittävän vakuuttavasti, perusteellisesti, ja vähän tunteellisestikin hampurilaismallilla.
Sähköpostiini tuli vastaus nopeasti. Pahoittelivat tapahtunutta ja totesivat että näinkin voi käydä ja vika ei ole näkynyt heidän tavaran tarkastuksessaan ja sertifioinnissaan. Niin: se ei näy ennnen kun kameralla kuvaa - filmin kanssa.
Takuumenettelyssään on vaihtoehtoina korjaus, hyvitys lahjakortilla tai rahat takaisin. Mutta sähköposti sanoi yks'kantaan että maksamani raha kamerasta palautuu tililleni, eikä kameraa tarvitse lähettää heille. Saan siis pitää "romun".
Siitä riemastuneena otin ja aloin ronklata kameraa. Testata tyhjänä, ja filmillä josta olin ottanut kuvatun osan kehitykseen ja jumiin jääneen lopun annoin valottua. Kamera toimii tietyin ehdoin ja rajoituksin. Välillä ja välillä taas ei. Laitoin sen lopulta sängynaluslaatikkoon, muden kameroiden joukkoon. Jääköön muistoksi. Ei se paljoa tilaa vie -vaikka mieli tekisi heittää se niin kauas kuin jaksaa.
Tapaus on suljettu
Porissa: 3.12.2024
_____
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti