Koulujen kemiantunneilla teroitettiin paria asiaa monen muun lisäksi: Kemikaaleja ei pidä mennä haistelemaan, eikä laboratoriohommiin ryhdyttyä saa juoda tai syödä mitän. Mutta minulla ei ole labraa vaan keittiö ja oissakin harvoissa tilanteissa vessa, jossa teen filminkehitystä. Paperikuviin tai -negatiiveihin en ole enää viitsinyt ryhtyä.
Kyseinen liuos on käyttökelpoista kuuden viikon tai 10 filmin verran. Filmejä tällä satsilla oli kehitetty kolme, mutta parasta ennen päivä oli jo lokakuun 22 päivä. Siitä päivästä oli kulunut jo toiset 6 viikkoa, kun nyt päätin testata onko kiinnitteellä vielä voimia yhden fimin kehitysprosessissa.
Olisi ollut: liikaakin. Filmi olisi mennyt kirkkaaks ja sille valottunut kuva kadonnut kun kiinnitteestä oli tullut happoa. Vanhentuessaan tarpeeksi kiinnitteen suolat kiteytyvät kiteiksi. Niin on minulla käynyt aiempien vanhaksi menneiden kiinnitteiden kanssa. Mutta tämä ei kiteytynyt, ilmeisesti siksi kun se oli suljettuna haitaripulloon jossa ei ollut ilmaa - yhtään.
Kiinnitteen kiinnitysajan voi testata, laittamalla siihen palan valottunutta filmiä. Kuten kuvassa tein. Kiinnitysaika on valmistajan ohjeessa 6 minuuuttia. Aikaa pidennetään puolella minuutilla/ filmi, kolmanen filmin jälkeen. Vanhimmillaan olen käyttänyt 7 minuutin aikaa.
Nyt testissä filmi kirkastui melkein alle minuutissa. Kuvattu filmi olii mennyt kuvineen kirkkaaksi tuossa 6 minuutissa.
No; ei se mitään. Vanha pois ja uusi satsi tekoon. Mutta tässä tuli kemian tunnit mieleen: Älkää haistako! Mutta minähän haistelin avaamaani haitaripulloa, kun terveen kiinnitteen tuoksut tiedän.
Olin mennä pers... selälleni. Oli kuin olisi haistanut ylilatautuneen auton akun happoja. Sellainen lemu vallitsi ammattikoulussa, akkujen hidaslataushuoneessa vuonna 1982 jolloin sellaisessakin paikassa olin. Kaadoin haitaripullosta kannuun ja edelleen suppilon kanssa tuohon kuvan erlaan. Ei tarvinnut erikseen haistella; haju oli voimakkaan suolahapon. Kuinka väkeväksi liuos olisi muuttunut jos sen olisi antanut olla vielä komannetkin 6 viiikkoa. Olisiko haitaripullo liuennut ja happo valunut kaappiin. En kokeile toista kertaa. Kiinnitejauhe josta kemia sekoitetaan on tämän kohdalla halvempaa kuin suola; ainakin black friday:na.
Mitä vajaaksi jääneeltä filmiltä löytyi. Fillmiltä jota lähdin toiveikkaana kaupungille täyttämään, kameralla josta kirjoitin edellisessä postauksessani.
Voin todeta että aika kultaa muistot. 11 kuvan joukosta yksi jonka otin vertaillakseni aiemmin samasta paikasta ottamaani. Tietenkin isomman negakooon filmille kuvattu on erottelultaan parempi kuin kino. Koristeeksi ja muistoesineeksi nyt päätyneellä pokkari-Topshotilla olisi ollut arvoa käytettävyydessä, mutta kaapistani löytyy useitakin sen peittoavia kameroita. Joissa ei ole ainuttakaan muovista osaa.
Aikansa kutakin.
Linja-autoilusta
Taiteelllinen vaikutus kuvaan, kun automaattipokkarin pisin valotusaika on 1/8 sekuntia ja painoin salaman pois käytöstä ettei kuski pelästy tai pahastu.
Bussissa ei ollut tuolla hetkellä muita matkustajia, kun oli ensimmäinen adventti ja sunnuntai- vähän ennen puoltapäivää.
Linja-autoiluasia tuli mieleeni kun viime päivinä on ollut sosiaalista mediakeskustelua siitä kun Porin joukkoliikenteen lippujen hintoja korotetaan tulevan vuoden alussa, arvonlisäverokannnan nousun perusteella. Kauilippuihin ja arvolippuihin tulee korotuksia. Rahalla tai puhelimen mobiililipulla maksettavat kertaliput eivät kallistu.
Matkakortilla, johon minäkin lataan saldoa, maksettava kertalippu maksaa vuodenvaihteen jälkeen 50 senttiä enemmän. Nousee 2,50 eurosta kolmeen euroon. Jos matkansa maksaa kuskille rahalla, tai käyttää puhelimen "appia", se maksaa jatkossakin 3,50 euroa.
Hinnankorotus on tietenkin törkeää ja pöyristyttävää, ja kaikki lakkaavat nyt käyttämästä porinlinjojen linjuriautoja kuluissaan. Näin reagoi somekansa. Tai määkijät.
Menin kysymään eräältä että kuinka paljon hänellä menee rahaa bussilla kulkemiseen, onka laskenut. Hänkin vastasi, ettei käytä bussia. Hän menee omalla autollaan. Mutta varmaan prismaan kun kaupungissa parkkimaksut ja parkkikiekko käsittämättömän mutkikas käyttää. Parkkitaloihin ei voi mennä, kun autot kolhitaan ja jopa pyöränakselinnivelet kuluvat kireissä kurveissa parkkitalojen rampeilla.
Täytyi ottaa kalenteri - excelillä luomani auki ja katsoa mitä tänä vuonna on tullut maksamaan linjuriautolla kulkeminen. Kun olen ja ollaan sen vakikäyttäjiä. Ja matkakortille ladatulla arvolla mennään.
Tänäänkin mennään taas, ja vuotta on jäljellä kolmisen viikkoa. Mutta ei se mitään: Saa tästä jonkinlaisen kuvan mitä kulkeminen on tullut maksamaan.
Rahaa on mennyt lippuostoihin 388 euroa / hlö.
Matkoja on tehty 68 kpl joista useimmiten ei ole ollut mahdollista käyttää vaihto-oikeutta vaan lippua on mennyt 2 kertaa / matka - kortilta noin 120 kertaa se 2,50 euroa: 300 euroa ja loput 88 jotenkin muulla tavalla. Joukssa on yksi kuukausilippu, mitä piti kokeilla. Mutta ei tarvitse kokeilla toista kertaa.
120 kertaa 2,50 euroa muuttuu ensi vuonna 120 kertaa kolmeksi euroksi. Rahaa tulee tuolla kaavalla menemään 60 euroa enemmän. Menköön. Kestän sen jotenkin kun eläkkeeni nousee ja veroprosentti laskee. Ja viivan alle jää ennen tasekorjauksia ainakin sen verran enemmän.
Olen joskus laskeskellut omalla autolla kulkemisen ja bussilla kulkemisen eroja. Rahallisesti tietysti.
Mukavuudesta täytyy maksaa. Mutta en pidä kovin mukavana maksaa siitä ilosta että saa kaivaa autoa hangesta skrabata ikkunoita, vaihtaa renkaita, pelätä katsastuksia, maksaa veroja, bensaa, huoltoja ja vaikka mitä. Kaksi henkeä taloloudessamme on kulkenut pian vuoden noin 700 eurolla.
En tiedä tarkalleen mitä esimerkiksi bensa maksaa. Eikä kyllä kiinnostakaan niin paljoa että laskisin kuinka paljon sitä olisi tuolla rahalla saanut, ja kuinka monta kertaa sillä olisi käynyt kaupassa tai yyterissä.
Suhteellista on sekin että rahan arvoa ei äkkiä tajua.
Kun näin että Viikkarissa on aika hieno talo omalla tontilla myynnissä. Totesin että ei niin paha hinta kuin voisi ajatella. 285 000 ja leimaveroa 3%, noin 8500 euroa siihen päälle Zelenskyin tukemiseen.
Mutta mitä se maksaa, kun täällä Väinölässä on mynnissä hyvinkin siisti kolmio, hintaan 34 000.
Viikkarista saa talon ylläpitokuluineen ja lumitöineen. Samalla hinnalla voi hommata lähiöstä kahdeksan kolmiota tai puolitoista tai kaksi rappua muunkokoista kämppää.
Tottakai vastikkeet ja pelko linjasaeerauksesta ja parveketupakoinnin kieltämisestä on alati olemassa, mutta kuitenkin.
On niin helppo tokasta että on halpaa!
Porissa 5.12.2024
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti