5.2.20

Ruuneperinpäivää - Porin pääposti ja hitler

.
.
.

Tänään on Runebergin päivä; kansallisrunoilija tai joku sellainen. Torttua syödään. Otin kännykällä kuvan auringon nousun aikoihin, kun oli aamuruskoa. Sen sanotaan enteilevän huonoa tai rumaa säätä päivän kuluessa iltaansa kohti. Sääennusteetkin povaavat niin tänään tapahtuvan.





Eilen oli vuoden ensimmäinen varsinainen pakkanen. Kylmimmillään aamun tunteina, auringon noustessa.
Iltaa kohden lauhtui pariin pakkasasteeseen, ja yöllä nollaan. Herätessäni klo 8, oli nollassa.





Arvokiinteistön tuulettuva alapohja - Pori, Eteläranta

Olen ilmastonmuutosdenialisti, siinä mielessä etten ymmärrä...  minusta on aivan perseestä vallalla oleva paskanjauhanta ilmastonmuutoksesta. Rahastetaan ja vouhotetaan mistä milloinkin ilmastonmuutoksen nimissä. Ilmasto, siis maapallon ilmasto: lämpötilat ja muut tulevat muuttumaan. muutos on ollut ja tulee olemaan. Jääkausia ja lämpimämpiä kausia. Nyt ollaan menossa lämpimämpää kohti. Lykkään koiranputkea jo kauan ennen kun ilmastonmuutoksen todelliset seuraukset alkavat olla päällä. Olen siinä mielessä itsekäs. Mutta ei siitä enempää: kyseessä on tämän ajan rahastus ja kusetus.








Postissa



Kävin toissapäivänä Porin "pääpostissa". Sitä ei enää ole, mutta asiaa ajamaan on avattu postin palvelupiste tavaratalo Sokokseen.
Minulla ei ollut postiasiaa. Menin uteliaisuuttani katsomaan, miten se on toteutettu.




Kävin kaupungilla kahden asian takia. Niiden välissä oli tunti tyhjää aikaa, jonka käytin dokumentoimiseen. Aiheena yllämainittu postiasia. Minulla ei ollut kameraa mukana, mutta kännykkä. Se pitää aina mainita, paskojen kuvien puolustukseksi. Vaikkeivät nämä ole.

Vessaan piti ennakointimielessä päästä. Vein auton naapuri-kauppakeskuksen parkkitasolle, ja toimitin siellä. Sokoksen vessa avautuu hädänalaisille asiakasomistajille katutasossa, heidän v*tun boonuskorteillaan. Minulla on antipatia kyseistä vihreää korttia kohtaan, edellisen elämäni traumojen tuottamana. En pääse niistä.
Jalankuljin kauppakeskuksen vessasta Sokokseen, Liisankadun yli ja pääovesta sisään. Kävin ensin apteekissa, joka on Sokoksessa. Ostin buranaa. Sitten liukuportaita kerros ylöspäin, ja opasteita noudattaen SmartPost lokerikoille. Ylläoleva kuva sieltä. Hieno kliininen käytävä joka johtaa parkkitasolta tavarataloon. Tämän tuntumaan pääsee siis autolla. Eikä parkkeeraaminen maksa mitään. Parkkikiekolla selviää; ei tarvitse boonuskorttia (joskus sitä on tarvittu parkkeeraamiseenkin)





Kulman takana avautuu näkymä tavarataloon: Lisää SmartPostin pakettiautomaattilokerikkorivistöä.
WC! Tääläkin. Kävin kurkkaamassa: Sinne pääsee ilman boonuskorttia. Ihan ilmaiseksi. Kusi haisi käytävälle asti, ovien läpi. Ei se mitään, minulla ei ollut enää sinne asiaa. Mutta: missä on se postitoimipaikka; pääpostin tiski? Jatkoin eteenpäin.





Toisessa päässä kakkoskerrosta, naisten alusvaate-rintaliiviosaston kulmalla on postin palvelutiski. Vuoronumeroautomaatti ja kaikki: pahvilaatikkojakin myydään. Eikä muuta. Pääpostissa, Yrjönkadulla oli pari vuotta sitten suuri ja mahtava valikoima vaikka mitä tavaraa joka liittyi enemmän tai vähemmän postitoimintaan. Kalentereitakin ostin sieltä useita. Mutta nyt posti keskittyy ydinliiketoimminta-alueeseensa, ja toimii rintaliiviosaston yhteydessä. Heräteostoksia jonotuksen lomassa?

Kuvaamiseni rajoittui tähän näkymään. Tai toinen kuva palvelutiskistä, toiselta puolen kuvattuna meni pieleen, tärähti. Kohtasin sitä ottaessani pari Sokos-orientoitunutta myyjää, joiden pääsyvaatimuksena työhönsä on ollut melko varmasti omata tiukka -melkein vihainen yleisnaamailme, jotta vaikuttavat tärkeiltä henkilöiltä jota ovat ajan tasalla ja trendikkäitä. Sen olen havainnut  joka kerta Sokoksessa asioidessani, tai asiattomana. Rintaliivien läheisyys korosti tilannetta. Olinko tirkistelemässä? Olin:  Postia.






Poistuttuani rakennuksesta, ehdin ennen seuraavaa tapaanistani käydä matkan varrella Aittaluodossa.
Siellä oli kauan sitten Hennalaksi kutsuttu Rosenlewin työläisten asuttama hieno kerrostalo. Se purettiin vanhentuneena ja rapistuneena, 1970 luvun alkupäivinä. Tilalle rakennettiin laatikkomaisia kerrostaloja. Halusin kuvan joka on otettu samoilta jalansijoilta kuin eräs postikortti joka esittää hennalan nurkkia silloin, kun se eli loistonsa aikoja. Silta ja patorakennelma ovat edelleen tallessa. Tein nykykuvasta mustavalkoisen, jotta se sointuu vanhan pariksi. Käyttämäni historia-kuva on peräisin finnasta. Postikortti on hakusessa.






Pari sanaa ja kuvaa tekniikasta




Laitoin toissapäivän kameran lämpömittarin eteen ständiin, ja kuvaamaan intervallia. Ensimmäinen kerta tuolla kameralla, jossa sisäänrakennettuna sekin mahdollisuus. Äärimmäisen tylsä time lapse- video tuli ladattua Youtubeen (linkki), mutta onpahan tallessa.




Apple-TV-boksi sijoittui viikko pari sitten, "suuren medialaitemuutoksen" yhteydessä työpöydälleni.
Kytkin sen hdmi-adaprerilla näyttöön, ja äänipuolen valokaapelilla minidiskiin. Vanhan ensimmäisen sukupolven laiteversiossa on aika vähän omaa sisältöä, mutta siihen voi peilata Applen iPadin sisällön sellaisenaan, äänineen kaikkineen.
Löysin ihan sattumalta, googlattuani piruuttani sanoilla "Apple-TV android", kännykkäsovelluksen jolla sain kuin sainkin peilattua android-puhelimeni näytön boksille ja edelleen ruudulle. Äänipuoli täytyy hoitaa kuulokeliitännästä, mutta ei se mitään. Puhelin kuumenee melkoisesti, joten tuo jäänee kokeiluksi.
Tilaan ja seuraan Jore Puusan Youtubekanavaa: "Vanha lehtikuvaaja", jota katsoin kun keksin napata kuvan. Yläreunassa näkyy, mitä videota olin katsomassa. Suosittelen, näinä metoo- aikoina. Antaa hieman perspektiiviä asioihin ja aikakausiin. Ja paljon muuhunkin.







Lopuksi:
Postimerkkien keräily-  ja muu arvo -  löysin hitlerin



Kun selaa postimerkki-filatelia-aiheisia someryhmiä, valtaosa viesteistä sisältää kyselyä merkkien arvosta. Mitä niistä saa rahana kun haluaa tienata sitä perinnöksi saamallaan tai jostain löytämällään postimerkkikokoelmalla tai laatikollisella leikettä.
Sata kertaa sama kysymys: "onko tällä / näillä arvoa?" Ja sata kertaa vastauksia joissa kerrotaan että 10 senttiä tai vähemmän kuin mahdollinen lähettämisen postimaksu.
Aivan varmasti paljon pettymyksiä: pappa puuhasteli merkkiensä parissa aivan "turhaan" ?! Ne eivät olekaan minkään arvoisia. Postimerkkiluetteloissa, kuten LaPe ja Norma, on määritelty merkeille hintoja: Postituoreen eli käyttämättömän, leimatun, ensipäiväkuoren jne erittelyin. Jos niihin vedotaan, saa kuraa: Niiden sanotaan olevan myynti- ei ostoarvoja, niin kuin varmaan ovatkin. Jos luettelossa on määritelty jonkin merkin arvoksi esimerkiksi 10 euroa, sen "todellinen" arvo lienee 2-3 euron nurkilla. Sikäli kun se täyttää jonkun pikkutakki-filatelistin luoman laatukriteeristön.

Jos kysyjälle sanoo että hänen löytämällään merkillä tai albumillisella merkkejä on keräilyarvoa, hän jää ihmettelemään ettei saanut oikeaa vastausta. Keräilyarvo on keräilijöille, ei huutokauppakeisaria katsoville perinnönsaajille. Huutokauppakeisari on toisaalta luonut realismia kaiken hintatasoon, toisaalta pilannut joidenkin markkinat. Lippalakit ja muut ikääntymässä olevat jonnet uskovat ja luulevat saavansa kaiken puoleen hintaan.
Arvokkaita postimerkkejä on hyvin vähän. Suomen ensimmäiset soikiomerkit ovat kallita. Kalleimmat niistä päätyneet keräilijöille  ja holveihin jo ajat sitten. Satunnaiset ullakkolöydöt joissa arvokohteita, ovat yhtä yleisiä kuin yli 10 miljoonan euron yhdelle osuneet lottovoitot.
Keräilijä- nimitys on oikeastaan aika typerä, mutta sitä käytetään.

Mutta keräilyarvoa sisältäviä, keräilijöille arvokkaita ja haluttuja kohteita on tapauksesta riippuen paljon saatavilla. Eivätkä maksa juuri "mitään". Kuten tämä juuri hankkimani "hitleri":



Merkkejä, jotka ostin netistä. Tulevat kun posti tuo. Kuvapari varastettu  myynti-ilmoituksesta.
Hinta tälle "setille" on kolmisen euroa, sisältäen postikulut.

Kävin myös stamps.fi -sivustolla ja meinasin ostaa sieltä yhden pennin leijonamerkin, mallia 1963. Sillä oli hintaa 0,60 euroa. Kokosin sen ja muutaman muun kiinnostavan merkin ostoskoriin, kunnes yhteishinta oli noin 5 euroa. Siirryin nettikaupan kassalle. Jouduin perääntymään, kun tuli ilmotus että ostoskorin minimiarvon pitää ola 20 euroa tai yli, jotta toimittavat. Palaan kauppaan, jos palaan; seuraavana tilipäivänä.




Porissa, runeberginpäivänä: 5.2.2020
....
...
..
.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jännitystä elämään

 On olut niin jännittävää aikaa ja ruuhkaa asioissa, että blogijulkaisemiseen ei ole ehinyt. Kevät alkaa olla pian lopuillaan ja kesä koitta...