Kuvauskohteiden perässä

Nyt kun on vielä pari kuukautta horrosta jäljellä ja talvi melkein pahimmillaan, pysyttelen suurimman osan valveillaoloajastani sisätiloissa, siis kotona. Pitäisihän liikkua liikunnan vuoksi, ettei kangistuisi tietokoneen ääreen, menettäisi fyysistä kuntoaan ja terveyttään. Mutta ei vaan pysty, ei kykene lähtemään.

Aloituskuva: "kattojen yllä" esittää Porin Puuvillaa, tai lähinnä sen yläosia. Sain idean kuvauspaikasta, kun sosiaalisen median pop-up-mainos pomppasi ruudulleni. Siinä jokin firma mainosti itseään. Mainos kertoi että käynti toimitilaan jota mainostettiin, tapahtuu talonsa Valtakadun puoleiselta sivulta.
Painoin asian mieleeni ja eilen kun oli kaunista säätilaa sopivaan vuorokauden aikaan, menin osoitteeseen kamerani kanssa. Hissillä ylimpään kerrokseen ja muutamaylemmäs. Kello oli sen verran, että ylimmässä kerroksessa sijaitsevan kauppakamarin työntekijöiden työpäivä oli päätöksessään ja lähtivät rakennuksesta. Yksi totesi minulle, että ikkunat ovat hieman likaiset, että miten mnahtavat kuvat onnistua. Linnun paskaa olikin, mutta annoin sille vähän photoshoppia. Niin totesin hänellekin.

Pitihän tuo loppuunkuvattu kirkkokin ikuistaa kuvaksi, kun ihan mukavassa valossa ja kuvakulmassa kameran eteen sattui. Huomioni kiinnnittyi sitä enemmän kerrostalojen ylimpien kerrosten yläpuolilla oleviin rakenteisiin, joita ei muutoin näe. Niin tässäkin kuvassa.

Palattuani maan pinnalle, nappasin pari otosta Google Mapsiin laitettavaksi. Yrjönkadun ja Valtakadun kulmaan on avautunut uusi ravintola: Ihme ja kumma  -nimeltään.

Posti on muuttanut postitalosta Sokokseen. Sen entinen sisäänkäynti on saanut uudet mainokset. Tämäkin kuva Googleen, ja samalla heille korjauspyyntö postin suhteen.

Muuta viime päivinä nähtyä, koettua ja tallennettua

Pendolino alkoi liikennöidä  vuoden alussa parilla vuorolla Poriin. En rynnännyt heti "bongaamaan". Odotin päivien pidentymistä, kun en välitä "yökuvista" vaan haluan dokumenttia. En ole vielä perehtynyt pendojen numerointisysteemiin. Ne ovat junia, eivät niinkään vetureita kuten taustalla näkyvä Sr1 -numero 3012. Olen kerran matkustanut pendolinojunalla Helsingistä Tampereelle. Se saattoi jäädä myös toiseksi, viimeiseksi kerraksi. Jos matkustan junalla, menen mieluummin jollain muulla. En tykännyt.

Porin kirjaston näyttelytilassa oli, ja taitaa olla edelleen vielä muutaman päivän Porin seudun pienoismallikerhon näyttely. Näin asiasta lehtiartikkelin jota minun ei olisi pitänyt tai kuulunut nähdä, koska en ole lehden tilaaja enkä enää juuri lukijakaan. Mutta kun näin, menin viivana katsomaan. Huomioni kiinnittyi kotona tätä katsellessani kuvan yläreunassa näkyvän lasin takana olevaan maalukseen. Se pitää seuraavalla kerralla kirjastossa käydessäni katsoa tarkemmin.
Tuohon näyttelytilaan olen haaveillut joskus saavani laittaa näyttelyn.

Niin kuin moni, olen minäkin nuorena kasannut "koottavia". 70-luvulla oli lelulauppoja ja kemikaalioita joiden yhteydessä lelun myyntiä. Porissa toimi legendaarinen Laurilan liike, joka oli nimenomaan koottaviin pienoismalleihin vihkiytynyt kauppa.
Näyttelyn vitriineissä oli hienoja malleja. Huomioni kiinnittyi Starfighteriin, jollaisen itsekin kasaasin aikoinaan. Niitä oli näytillä neljä, eri mittakaavoissa ja väreissä. Tässä kaksi pienintä. Näyttelynjärjestäjän kanssa syntyikin mukava keskustelu mallista ja sen esikuvasta. Ja harrastuksesta yleensäkin.
Minua huvittaa, kun kaikelle mahdolliselle touhulle on olemassa kerho. Valokuvaus- postimerkki- lintu- ja tämäkin kerho. En liity; en enään yhtään  mihinkään fucking-kerhoon. Tässä tapauksessa hyvin positiivista oli, ettei minulle ehdotettu kerhoon liittymistä. Monessa muussa tapauksessa niin on käynyt, ja olen jotenkin turhautunut tai kiusaantunut. Ei siinä voi innokkaalle ehdottelijalle sanoa että "ei-v**tu-voi-vähempää-kiinnostaa"; minä vain katselen, enkä sovi mihinkään sosiaaliseen pikkutakkiporukkaan! Ymmärrän kyllä sen, että monet kerhot ukkoutuvat. Nuoria tai nuorempia potentiaalisia talkoolaisia ei kiinnosta. He kuten minäkin, harrastavat jos harrastavat omissa oloissaan itsekseen. Syynsä kullakin.

Samalla kun kirjastossa kameran kanssa olin, otin kuvan seinämaalauksesta johon en aiemmin ole kiinnittänyt huomiota. Otin jotta sain laitettua Wikipedian luetteloon Porin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä, johon olen jo monta muutakin laittanut. Kohteet alkavat käydä siellä vähiin, siis koteet jotka vielä laittamatta. Muutama on, mutta ovat hieman hankalissa paikoissa. Edellyttävät kuvaamisen sopimista; päiväkotien, uimahallin yms. yhteyksissä olevat. No; ehkä kesällä sitten.

Filateliaakin edelleen - taas

Ajattelin joskus rajata postimerkki- ja leimaharrastukseni Suomen osalta sen itsenäisyyden- ja markka-ajan kohteisiin. Mutta kun kohdalle osui hyvin edullinen erä merkkejä joiden mukana oli autonomian ajan merkkejäkin, laitoin tietysti nekin järjestykseen. Nämä "nelilukuiset" ovat nyt kokoelmani vanhimmat suomalaiset tai Suomen merkit. Niitä edeltävien ns isohampaisten merkkien hinnat ovat ulottumattomissani, vaikkakaan eivät aivan mahdottomia hankkia. Nämä sensijaan, varsinkin leimattuna massatavarana ovat hinnaltaan parinkymmenen sentin luokkaa / merkki, jos sitäkään satsina hankittuna muiden joukossa.

Kansioon kertyy uudempiakin, euromääräisiä tarramerkkejä. Useimmiten kuorissa joissa harrastajat lähettävät merkkejä. Kikkailin kuvan kanssa: muunsin mustavalkoiseksi, jonka jälkeen photoshopin "historiasiveltimellä" palautin värit osaan jonka halusin erottuvan kuvasta.

Porissa: 27.2.2020

....

...

..

.

_