Merkki vai kortti ?

Plarailin sadepäivän ratoksi kansioitani joissa on sekalaista täytettä; vanhoja valokuvia, postikortteja, joitain kortteihin ja valokuviin liittyviä lehtileikkeitä. Epämääräisessä järjestyksessä ensipäivän kuoria ja muuta vastaavaa filatelista sisältöä.

Vastaan tuli tämä joulukortti, vuodelta 1960. Ja ristiriita. 

Kyseessä on melko tavallinen ajan tyylin mukainen kuva-aihe. Kortin julkaisija Artho, numerolla 410/5. painettu Suomessa. Kuvassa signeeraus, jota en tunnista ja jonka jäljittäminen saattaa olla vaikeaa.
Nyppäsin kortin albumin taskusta, ja kääntöpuolelta löytyi merkki. Postimerkin vieressä hyväntekeväisyysmerkki jota myytiin tuberkuloosin vastustamisen hyväksi.  Postimerkki on ajanmukainen 10 markan merkki, leijona-yleismerkki mallia 1954.

Kokosin joulukuussa yhteen kaikki albumeissa olleet "tubimerkit", vanhin vuodelta 1950 ja viimeinen vuodelta 1986. Kokoelmani on hyvin vaatimaton ja vajavainen. Nähdessäni nyt "löytämäni"  vuoden 1960 merkin, ajattelin, että leikkaan kortin nurkan ja pistän likoamaan ja merkin aukon täytteeksi.

Suomessa Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys julkaisi ensimmäisen joulumerkin vuonna 1912 ja myöhemmin vuosittain vuodesta 1926 vuoteen 2001. Vuodesta 1927 alkaen joulumerkeissä oli tunnuksena punainen kaksoisristi, joka oli hyväksytty tuberkuloosin vastustamistyön yleismaailmal­liseksi tunnukseksi kansainvälisessä konferenssissa Berliinissä vuonna 1902. Joulumerkkejä piirsivät monet tunnetut taiteilijat, mm. Väinö Blomstedt, Martta Wendelin, Signe Hammarsten-Jansson ja Erik Bruun.
Ylläolevassa kuvassa on kolmannella rivillä toisena minulle erityisen mieleinen ja merkityksellinen merkki.  Sen on kuvannut edesmennyt akateemikko Matti A Pitkänen. Tonttuna esiintyy hänen lapsenlapsensa. Pitkäsen omaelämänkerrallinen kirja: Valokuvaajan päiväkirja, oli innoittajani kuvauksen alalla 80-luvun lopulla. Etsin sitä kirjastosta pari viikkoa sitten, mutta taisi olla lainassa kun en löytänyt. Se on ilman muuta yksi parhaita ellei paras "valokuvausopas" johon olen tutustunut.

Mutta se ristiriitaisuus:

kortti on leimattu 19.12.1960 Satalinnan postissa. Satalinnan sairaalassa toimi oma postitoimipaikkansa, joka on jo ajat sitten lopetettu. Kohde on täten filatelisesti arvokkaampi kokonaisena. Merkki täyttäisi albumissa aukon, mutta monitahoinen keräilykohde olisi menetetty.
Tuon tubimerkin voi ostaa nettikaupasta tai foorumeilta parilla eurolla.

On jotenkin ärsyttävää, kun erilaiset filateliset kohteet ovat hajallaan eri muodoissa. Merkkejä albumeissa, kuoria ja leimoja toisissa. Mutta tapani harrastaa "postimerkkeilyä" onkin oma tapani. En kerää pelkkää postituoretta leimaamatonta, liimaamatonta. Postimerkit ja niiden taustat ovat olleet ja ovat minulle tapa tutustua erilaisiin asioihin; maantietoon, historiaan, liikennevälineisiin, jopa urheiluun.

Saman suuntainen on suhtautumiseni geokätköilyyn tai / ja vaeltajaryhmien julkaisuihin. Niiden yhteydessä on saatavana monipuolista tietoa paikoista joissa käydä ja joita kokea. Retkeilyreiteistä, arkkitehtuurista ja monesta muusta.

Skannaamisesta

Käytän postimerkkien, korttien, yms kuvaamiseen tasoskanneria. Joskus harvoin kuvaan kameralla, jolla lähinnä väliaikaisia mustiinpanoja.
Skannaaminen on oma lajinsa. Siihen syntyy rutiineja, mutta usein löydän itseni testaamasta ja säätämästä. Käytän skanneria ikään kuin mikroskooppina (sellainenkin kyllä löytyy).
Tätä korttia skannatessani päädyin kokeilemaan äärimmäistä suurennusta, 1600 ppm tarkkuudella ja 1000% suurennusta. Ylläoleva kuva sillä säädöllä skannattuna tuotti kuvan jonka printtikoon pitkä sivu olisi ollut 42 metriä.
No, se siitä. Mutta katsoin vielä, näyttääkö skanneriohjelman "mittanauha" oikeaa lukemaa.
Kuvakaappauksessa yllä näkyy 100% eli 1:1 skannauksen rajaus jossa leveys on 1,67 senttiä. Eli 16,7 millimetriä. . .

. . . mittasin rajauksen  "luonnossa" työntömitalla: täsmää hyvinkin.
Hyvän joulun toivottajan nimi ....   olkoon.

lisäys / muokkaus: 2.2.2020: 

Tässä tapauksessa kävi lopulta näin; blogitäydennys / muokkaus seuraavana aamuna: Kortti kokonaisuutena katosi ja merkki menee kansioon, muiden vastaavien seuraksi. Leijonamerkki säiliökirjaan, muiden "tuplien" joukkoon. Tallensin kortista skannaamani kuvat muistoiksi tietokoneen kansioon digitaliseen talteen. Pitäisi luoda systeemi joka yhdistää eri muodoissa olevat kohteet hakemistoksi josta löytää tarvittaessa sen mitä etsii. Myös sen mitä ei ole.

Porissa 1.2.2020

....

...

..

.