Laiskurin päiväkirja: Vuoden tapaus: sinivalas

Juhlallinen otsikko ?

Tämän blogikirjoituksen alkuosa käsittelee rautatieharrastukseeni liittyvää merkittävää tapahtuma. Tässä vuoden tapauksessa vetureiden ja junien valokuvaamisen lisäksi myös videokuvaa, Jonka toteuttamiseksi laitoin dronen (kamerakopterin /kopterikameran) taivaalle, melko matalalle.
Kirjoitelman loppupuolella on pari muutakin aihetta, ettei mene liian vakavaksi ja oudoksuttavaksi.
Samalla kun sain lintubongarien elämän pinnaksi nimittämän, itselleni aivan ennennäkemättömän veturin ja junakokonaisuuden ikuistettua, "tapaus" oli varmaankin pyörälyn osalta tämän vuoden päätös. Kilometrejä pyörän mittariin kertyi tänä vuonna yhteensä 2370. Erinumeroisten vetureiden kuvia on kertnyt noin 150, mutta 20 vuoden ajalta.

Laittauduin hyvissä ajoin kuvauspaikalle, ja pistin niin-ikään hyvissä ajoin dronen kuvausasemiin, kolmen metrin korkeudelle. Kuvassa taustalla ns. Hankkijan alueen taloja, ja kauempana Karjarannan. Rata tekee paikalla laajan kurvin. Kuvauspaikka on oivallinen, sama jossa kuvasin Joulupukin höyryä pari vuotta sitten; löytyy Youtubesta, klikkaamalla TÄSTÄ.

Selkäni takana kohoaa vesitorni. Penkan juurella kulkuneuvoni.

Kuvapari jonka kaappasin jälkeenpäin karttaohjelmasta. Sininen on jättämäni gps-jälki. Kun kuvan klikkaa isommaksi, tulevat näkyviin pysähdyksissä viettämäni ajat. Ylempi asemalta, ja alempi edellä kertomastani "kurvista".
Otin tämän esille kun ihmettelin kotiin päästyäni, miksi minulle tuli matkan lopulla niin järjetön vilu. Vaatetta oli asiallinen määrä, sää suunnilleen siedettävä; joku +4 ja tyyntä. Mutta kosteaa.
Olin kuitenkin reissun päällä kolmisen tuntia josta odottellua ja paikallaan seisoskelua kuvissa näkyvä, yhteensä noin tunti ja vartti. Kurvissa kolme varttia, josta suurin osa kädet paljaana. Kyllä siinä saattaa vilu tulla.

Asiaan! Sinivalas:

Veturi ja juna jota lähdin suunnitellusti (juliadatan aikataulut ja reaaliaikainen karttaseuranta) ikuistamaan, tuli hyvin aikataulun mukaan. Drone kuvasi videon, ja minä kameralla maan pinnalta.

Dronen tallentama, Youtubessa

Sähköistetyn radan ajolangat aiheuttivat ohjausnäytölle varoituksen signaalihäiriöstä. Gps toimi, eikä ongelmaa leijutuksessa ollut, joten annoin olla.

Enemmän huolta herätti akun riittäminen kuvauksen loppuun saakka. Riitti juuri ja juuri. Yleensä olen palauttanut dronen maahan, akkutason ollessa jossain 30% paikkeilla, mutta nyt täytyi vetää "loppuun" saakka. Koska en näin loppuun ole päästänyt, en tälläkään kertaa huomannut varmistaa lentoasetuksista sitä, mitä kone tekee kun akkutaso menee kriittiseksi. Onneksi ei tehnyt tässä tapauksessa mitään sopimatonta. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Talletin Youtubeen koneen tallentaman karttadatan, jonka voi katsoa tästä.

Edit / lisäys illemmalla:

Youtube oli saanut ilmeisesti joltain surkeelta ilmiannon, ja määritteli videon jonka linkkasin edellä (karttadata), ikärajoitetuksi. Se tarkoittaa sitä että videon voi katsoa vain googleen/ tubeen sisäänkirjautuneena, jolloin voidaan varmistua etteivät lapset ja tai tylsämieliset joudu ahdistuksen valtaan. Pari kertaa aiemmin olen tehnyt oikaisupyynnön, jotka ovat menneet läpi. Mutta tässä tapauksessa päätöksestä ei voi valittaa!

kuvakaappaukset tapahtuneesta:

_________

Asemalle - ja mikä onkaan sinivalas vetureitaan?

Saatuani videon purkkiin, pakkasin kamat ja pyöräilin asemalle. Kuvasin junasta ja veturista; siis tuosta Operaililin dr20:sta jota sinivalaaksi kutsutaan, potretti ym tylsää. Mutta kuvien joukossa tällaistakin

Kolmen tyypin veturit samassa kuvassa.

"Vuoden tapaus" oli siis tämä virolaisen Operail- nimisen logistiikkafirman operoiman veturin saaminen veturikuvieni joukkoon. Satojen tavanomaisten deeveri- ym kuvien joukossa tämä on mukava lisä.
Kun saisi vielä Fenniarail:in kalustoa, ja VR:ltä Vectronin....

Dataa ja faktaa "sinivalaasta", eli dr20 - veturista. Ja junasta jota tässä tapauksessa vetivät

Operail on VR Groupin jälkeen Suomen toiseksi suurin rautatierahdin kuljettaja. Kolmantena on kotimanen Fenniarail. Operaililla on Suomen-toimintojen alkamisen jälkeen vahvuudessaan hieman yli 70 veturia ja noin 3500 tavaravaunua. Vaunuista yli puolet on vuokrattu kansainvälisille asiakkaille.

Dr20- tyypin saanut veturi on yhdysvaltalainen kuusiakselinen Wabtec PowerHaul. Voimanlähteenä veturityypissä on 16-sylinterinen GE PowerHaul P616 -dieselmoottori, joka tuottaa 3700 hevosvoimaa. Tämä muutetaan vaihtovirraksi, joka pyörittää ratamoottoreita.
Veturin pituus on 21,7 metriä, korkeutta neljä metriä ja painoa 130 tonnia. Vetokyky liikkeelle lähtiessä 600 kilonewtonia, ja jatkuva 427 kN.

Tullessaan Suomen radoille, veturista tuli voimakkain dieselveturi mitä koskaan
on radoilla kulkenut. Siis _diesel_ .

Vertailun vuoksi; dieselvetrureiden tehovertailua, hevosvoimina:

Dr12 1900 hv (netto noin 1500 hv+) (deeveri)

Dr13 2800 hv (netto noin 2200 hv)

Dr16 2000 hv (netto noin 1600 hv), päämoottorin teho aiemmin 2270 hv,
myöhemmin rajoitettu 2000 hv:aan

Dr18 2100 hv (netto noin 1700 hv)

Dr20 3750 hv (netto noin 3000 hv) (tämä)

Kilowatteina, insinööreille:

Dv12 n.1000kW

Dr12 1400kW

Dr13 2080kW

Dr15 1950kW

Dr16 1677 kW rajoitettu n.1500kW

Dr18 1550kW

Dr19 1900kW

Dr20 2750kW

Sähköveturit ovat omassa luokassaan:

Sr1 4420 hv netto - 3280 kW

Sr2 8300 hv netto - 6100 kW (tuntiteho), jatkuva teho 5000 kW

Sr3 8700 hv netto - 6400kW .... Vectron, jota en vielä ole saanut kuviin

Junaa veti aiemmassa kuvassa esiintyvä dr20 - numero: 29008.
Ja junan perässä oli toinen, numero: 29010. Veturit oli tässä tapauksessa laitettu junan eteen ja perään, koska kyseessä oli kaksi päivää kestänyt testiajo Porin aseman ja Mäntyluodon välillä. Ajoja oli molempina päivinä viisi, molempiin suuntiin. Niin ollen juna ohitti tämänkin paikan kymmenen kertaa. Veturien sijoittelu junan molempiin päihin oli tarkoituksenmukaista, koska suunnan vaihdot kävivät ilman veturin siirtoja.
Testiajolla tutkitaan eri materiaaleista tehtyjen ratapölkkyjen vaikutusta raskaiden hiilijunien tuottaman tärinän ja melun syntyyn. Radan varressa olevat talot saattavat kärsiä tärinästä, ja asukkaat melustakin. Radalle on asetettu hiilijunille alhaisia nopeusrajoituksia. Mutta jotain on tehtävä jotta tärinää saadaan vähennettyä suuremmillakin nopeuksilla.

Testijuna Porin asemalla.
Junan pituus 530 metriä. 48 vok-vaunua ja kaksi veturia. Junan paino 4300 tonnia, siis 4 300 000 kiloa.
Venäläisten hiilivaunujen pituus puskimineen 14 metriä, vetoisuus 73 kuutiota,
ja kokonaispaino 69 tonnia. / vaunu.

Vertailun vuoksi: Puoliperävaunuyhdistelmän suurin sallittu pituus on 16,50 metriä ja suurin sallittu kokonaispaino on 48 tonnia kuudella akselilla (googlesta katsoin).
4300 tonnia /48 tonnia = pyöristettynä 90 puoliperävaunuyhdistelmää. 90 x 16,5 metriä = 1485 metriä puskurit puskureissa. Jos laitetaan turvaväliksi 50 metriä,, letkan pituudeksi tulee 89 x 50m + 1485m
niin letkan pituus: 6 kilometriä.
Olisi siinä audien hytit täynnä käsiä!

Nyt lupaamiini, kevyempiin asioihin

Pari vuotta sitten Porin puistojen risteyksessä, Itäpuiston alussa toimintansa lopettaneen kukkakioskin uudiskäyttöä. Taidekoulun toimesta. Kuva on valitettavan pimeä, koska oli pimeää. Katuvalot eivät olleet vielä syttyneet valoa tuottamaan, ja sen lisäksi valotin kuvan kolmisen aukkoa ali.

Kuva seitsemän vuoden takaa. Kukkakioskin toiminta loppui tai päättyi, koska sen yrittäjä pääsi eläkkeelle. Rakennus on Porin kaupungin omistama.

Koottava lentokone; pienoismalli jonka hankin marraskuun alussa, tuli valmiiksi 25. päivänä. Laitoin viimeisen osan paikalleen; tuon keulan kärjen neulan tai piikin-mikälie. Ikivanhan harrastukseni herättäminen hetkeksi henkiin nostalgiamielessä herätti epäuskoisia reaktioita. Olkaa huoleti; tuskin tuosta tapaa tulee. Ja vaikka tulisikin, niin mitä se kenenkään persettä kutittaa.

Yksi pienoismallitohuni fiilistelyistä oli vaiheiden kuvaaminen, ja joidenkin videoiminenkin. Aivan lopuksi laitoin kameran kuvaamaan mallia 25 sekunnin välein, ja loin niistä time lapse- videon Youtubeen. Muut kuvat ja sensellaiset saavat olla arkistoni uumenissa.

Postimerkkien keräilykin on minulle sopivaa hommaa, jota ei sentään kukaan vielä ole kommentoinut homojen hommaksi. Sellaisen mielipiteen sain perusporilaiselta elämänkoulun käyneeltä alfalta, kun yllätti minut kuvaamasta kaupungilla jotain talon nurkkaa.
Tässä yksi satsi merkkejä irtoamassa leikkeiltä, ja toinen kuivumassa akvarellipaperin päällä. Homma on loputon.

Kuvuttuaan päätyvät puristukseen. Sitten säiliökirjaan ja lopulta jossain aihejärjestyksessä "parempaan" kansioon.