Asemavierailu, iHome ja muuta mukavaa

Asemavierailulla

20.11.2020

Valitsin aloituskuvaksi kahdellakin tavalla tavallisesta poikkeavan kuvan. Esiinnyn kuvassa kameran "väärällä" puolella, mutta olkoon nyt tämän kerran. Vastuu on katsojalla. Toiseksi; kuva ei ole itse ottamani, mutta pyysin luvan sen käyttämiseen blogijulkaisussa ottajalta, jonka luona pääsin käymään asemavierailulla. 
OH1EDK on radioamatööriaseman tunnus (en tiedä onko nimitykseni oikea). Tunnuksen - aseman omistava Markku Koivisto lahjoitti minulle QSL-korttien kirjekuoria postimerkkeineen, joita hänelle oli tai on kertynyt maailmalta vuosien varrelta suuri määrä. Samalla kun noudin ne, sain tutustua aseman laitteisiin ja paljon muuhunkin. Juttua riitti; pari tuntia kului huomaamatta. Ollaan saman aikakauden "kasvatteja", ja monet harrastuksetkin ovat aikojen kuluessa olleet paljon saman suuntaisia. Erakoitunut meikäläinenkin herää välillä - hyvin positiivisesti. 

Saamiani merkkejä: Pieni "raapaisu":
Skannasin nämä leikkeet juuri. Saamassani satsissa on merkkejä (kuoria) ympäri maailman. Suurin osa menee liotettuina kirjoihin ja kansiin, mutta joitakin tallennan leimoineen näin.
Vuorossa tänään on Norja ja Hollanti, mutta jokunen muunmaalainen Cept-merkkikin löytyi. 
Tuossa vasemmanpuoleisessa ei ole maan ilmaisevaa tekstiä, mutta uskon että kuvassa esiintyy tanskan kuningatar Margareta. Leimasta varmistuu, kun googlaa. Photarin leveli tappiin, niin paikan nimen alkukin avautuu näkyviin. Islanti on eksoottinen, vaikkakaan ei harvinainen keräilymaana. Keräilyni ei ole harvinaisuuksiin painottuva, vaan muuhun kiinnostukseen.

Englannin ns. käytösarja; machihit, ellunpäät; ovat aina olleet pääasiallinen keräily- ja tarkastelukohteeni. Nyt saamissani kuorissa oli niitä(kin) oikein mukava määrä. "Reijänpaikkaajia" eli puuttuvia arvojakin muutama. Liotin kaikki talteen, enkä heitä tuplia pois.  

Yksi 2 pencen merkeistä kolmen rivissä uv-lampun valossa. Paperi ja painoerot tulevat näin näkyviin. Tavallisessa valossa nuo kolme merkkiä näyttävät väreiltään identtisiltä. Tämä se on filatelian osa-alueen suola, kuten eräs tavaran hinnat pilannut huutokauppakeisari pruukaa jutuistaan sanoa. 

iHome

tänään: 25.11.2020

Edellinen blogikirjoitukseni  päivityshelvetistä oli purkaus ja mielenilmaus olotilasta jonka tämäkin, melko  harvinainen Apple-statuksen omaava laite kohtasi muutama päivä sitten. Keittiöradion virkaa toimittanut kelloradio- ja monella muullakin ominaisuudella siunattu iPhonesta äänensä saanut laite vaikeni iPhonen tultua päivitettävyydltään tiensä päähän. 
Radiot (piste-fi) niminen aplikaatio lakkasi toimimasta. Eikä päässyt edes toteamaan ettei sen uusi versio toimi digitalisesti ikivanhassa käyttöjärjestelmässä. Eikä digitalisesti ikivanhaan puhellimeen saa eikä voi saada käyttöjärjestelmää koska Applen markkinointiosaston toimintastrategia edellyttää uuden puhelimen hankintaa. Uudempien puhelinmallien perseissä on erilainen liitäntäpistorasia, joka ei telakoidu tähän "kelloradioon". 

Puhelimesta tuli SER-jätettä, mutta vaimoni laittoi sen muistojen joukkoon, muiden vanhentuneiden puhelimien laatikkoon, tai johonkin jemmaan. Olin melkein heittämässä tämän sekajätteeseen, protestina ja pois tilaa viemästä. Mutta hoksasin sen takalevyssä line in- liitännän. Se sai elämälleen jatkoa digitalisesti vanhentuneen iBookin, siis Applen läppärin äänentoistimena. Tietokoneet ovat mobiililaitteisiin verrttuna siitä mukavammpia vehkeitä, että niitä voi käyttää muuhunkin kuin facen ja instan ihQujen kuvien peukuttamiseen. Kuvien joista ei saa muuta selvää kuin sen että niiden värilämpötilat ja resoluutiot ovat perseestä. Päädyimme asemavierailuni isännän kanssa lopputuleemaan että niin on. 
Tässä iHome:ssa on melko erinomainen äänenlaatu, kun sen laittaa tietokoneeseen ja kuuntelee. Siinä on jokin äänenavarrinkin: virtuaalistereokuva. Hämmästyin. Olkoon siis tuossa. 

Muuhun mukavaan:
Jouluvaloja kaupungilla.  Kritiikistä tai näköalattomasta typeryydestä nokkiini ottaneena

Menin 17.11. torille, kun sinne oli pystytetty perinteinen joulukuusi valoineen. Päivä oli juuri hämärtynyt. Kuvasin kuusta ja muutakin kaupungin valoa ensin jalustalla, ja sitten isolla ISO-arvolla vapaalla kädellä. Järjestelmäkameralla pitkästä aikaa, kun siinä on pikseleiltään vähän isompi kenno. Siis ne pikselit ovat suurempia; niiden määrällä eli mekapikseleillä ei niiin ole väliä. 

Kiersin pari korttelia. Porin taidekoululaiset olivat panneet ikkunoihinsa väriä ja valoa. Ja teoksiaan. Kuva on Gallen-kallelan kadun ja pohjoispuiston kulmasta. 

Raatihuoneen puistossa oli kaamosvaloja. Kuvasin niitäkin "varastoon". Mutta tykästyin tähän sen verran että tein mustavalkoisen. Aika jyrkän sellaisen. Mutta sopii tunnelmaan. Hahmon ja liikennemerkin varjot olivat photariin tarttumisen ratkaisevia elementtejä. Samoin kadun märkä pinta. 
Haahuilin puiston käytävällä, mitään lähelläni havaitsematta. Hän oli törmätä minuun. Hänellä ei ollut koronamaskia, kuten ei minullakaan. Hän ei mennyt paniiikkiin, vaikka turvaetäisyys alittui metrillä ja ohitus tapahtui puolen metrin etäisyydeltä. Ihanaa; sano Mertaranta. 

Pistin hämärässä ottamiani kuvia "faceen", erääseen onnellista porilaisuutta käsittelevään ryhmään. Eräs vaivautunut vaivautui henkilökohtaisesti minun julkaisuuni kommentoimaan, että eikö näille pimeäkuville voisi perustaa ihan oma ryhmä. Myöhemmin sama henkilö teki asiasta toisen numeron yleisellä tasolla, ja julkaisi omana avauksenaan saman asian, kritisoiden pimeyden lisäksi aiheita jotka toistuvat aina vaan uudelleen. 
Olen yleensäkin huono kestämään kritiikkiä, koska lääkäri totesi persoonallisuushäiriööni josta olen eläkkeellä, sisältyvän narsistisiakin piirteitä. En siis ole varsinaisesti narsisti mutta melkein, kuten melkein hullukin. En kuitenkaan vartti-

Hyvitin seuraavana päivänä pimeäkuvaustekoani, poistettuani pimeät kuvat ryhmästä, ja pahoiteltuani asiaa niistä mielensä mahdollisesti pahoittaneelle henkilölle. Kommentoin hänen henkilökohtaisesti minulle antamaansa palautetta, lupaamalla parantaa tapojani pimeiden kuvien julkaisemisen suhteen. Hän painoi tykkää-nappia, eli peukutti lupaustani. Ei hyvänen aika: Touché!!
Tämä on tämän vuotinen Satakieli-lavan jouluinen lau out. Lunta tai räntää satoi, mutta taukosi hetkeksi, niin sain kuvia.

Räntäsade oli ajoitain sakeaakin. Kesällä pyöränkorjauspalveluja tarjoava pyöräpajan pitäjä jatkaa edelleen. Vaikka syys on pitkällä ja melkein talvi jo. 

Pyöräilyä, vaikka on marraskuu

Tilastoin excelillä pyöräilyjäni, ja paljon muutakin. Kilomertitkin tallentuvat. En tavoittele niitä, vaan tilaston tehtävä on toimia muistiona siitä missä olen kulkenut ja mitä tehnyt kulkiessani.
Marrskuu on tänä vuonna ollut sellainen, että pyörä on edelleen lähtövalmiina, eikä varastossa kevättä odottamassa kuten vuosi sitten oli ollut jo kuukauden verran. 

Joku päivä oli sateesta tauko. Lämpötilakin melko siedettävä. Eikä liukastakaan. Tein kierroksen vakiopaikoillani, paikoissa joita tallennan kameralla. Muuten lähtisi useamminkin liikkeelle, mutta tähän aikaan vuodesta joutuu pukeutumaan. Se on kynnys lähtemiselle. Muutenkin sähköavusteisella liikkeelle lähteminen ei käy aivan kuin tavallisella; että ottaa pyörän seinustalta ja lähtee vaan "meneen". 

Yksi viime aikojen tai pitkänkin ajan vakiopaikoistani, jota olen seurannut, on Repolan, sittemmin Metson teollisuusrakennusten purkutyömaa Karjarannassa. Kuvia on kertynyt paljon. Tässä kollaasi yhdeltä reissultani jlloin kvasin dronella. 
Käydessäni eilen: 24.11. paikalla, siellä kuvasi eräs toinen dronellaan. Lennäti korkealla ja laajalti. Toisella tyylillä kuin minä. Kukin tyylillään, mutta minulla ei ole tarvetta tai halua lennättää ja kuvata korkealta. 

Yksi tallentamistani muuttuvista maisemista: Entinen meijeri. Tämä kuva eilisestä näkymästä, joka kokee huomenna, 26.11.2020 merkittävän muutoksen. Meijerin piippu räjäytetään kumoon iltapäivällä. Klo 16 on nähtävissä suora lähetys maakuntalehden esittämänä. Voisihan tuota mennä paikan päällekin katsomaan, mutta siihen aikaan on jo melko hämy. Katsotaan nyt.... 

Suuntasin meijeriltä Etelärantaan, parin muun paikan kautta. Taavi-silta; kävelysilta rannasta Kirjurinluotoon oli juuri käännetty pois paikaltaan. Viimeisenkin veneen häivyttyä sen poijuista. Kuvassa ei ole kyseessä uusi uimahyppytaso Kokemäenjokeen, vaikka sellaisen kuvan äkkipäätä saattaa saadakin. 

Taavi rannassa, odottamassa siirtoa talvehtimispaikkaansa Pihlavanlahden rantaan. Oli nätti päivä. 

Lopuksi

Kuun alussa hommaamani "koottava" lentokone alkaa olla melkein valmis. Pari pikkuosaa vielä, ja loppuhiontoja ja paikkailua, ehkä joku siirtokuvakin, mutta historiallista rakentelusuuntausta tämä ei tule edustamaan. Harkinnassa on, hankinko toisen mallin tehtäväksi. Fouga magister vähän kiinnostaisi, mutta mihin niitä sitten sijoittaa kun hyllyt ovat täynnä ja pölyä kertyy muutenkin. Tämä oli nostalginen tapaus, josta ei välttämättä tule tapa. 
Malleja ja tarvikkeita myy Porissa Harrasteässä, jota suosittelen ja suosin

Kuvassa on muotoutumassa video, johonka voi tutustua Youtubessa, tässä linkissä joka johtaa ääniraitansa takia ei-julkiseen pätkään. 

kevennykseksi kuva jonka tein teemalla "meni hermot".
Nortamonpuisto Valtakadun ja Porin teatterin välissä. 

... no ei se nyt niin vaikea ollut, että hermonsa menettäisi. Vaikka perspektiivi vähän hommia vaatikin

rattoisaa loppuviikkoa

Porissa: 25.11.2020

____

___

__

_

-

.