Laiskurin päiväkirja: Lokakuun lopun kuvaryöppy

Vähän yli viikko kulunut edellisestä kirjoituksestani (23.10.2020), joten ajattelin laittaa lokakuun lopun kuvia tällä tavalla "muistiin", ja ihmeteltäväksi. Aiheet ja kohteet jatkuvat minulle ominaisissa melko totutuissa, mutta mukaan mahtuu nyt eräs uusikin asia. Tai paluu melko kaukaiseen menneisyyteen, jonka aihe ajankuluna tuntuu nyt nousevan esiin työpöydälläni ja ajatusmaailmassani. Siitä myöhemmin, mutta ensin näkymiä viikon varrelta.

Pistin aloituskuvaksi tällaisen näkymän syksyisestä Länsipuistosta. Olin 30.10. lyhyellä, parin korttelin kierroksen käsittävällä kävelyllä. Otin muutaman kuvan Google mapsiin, mutta tällainen "kiva" ruska- tai puistonpuulehtikuvakin täytyi napata talteen. Kuten tunnettua, kirjoituksen ensimmäisestä kuvasta tulee julkaisun ns kansikuva, joka tulee somessa esiin esikatselukuvana. Sen on hyvä olla tuollainen ärsyttämätön "neutraali", ajankohtainen kuva. Toisaalta se on monelle mitäänsanomaton räpsy, jonka ohittaa puolessa sekunnissa, varsinkin jos sitä pitää somen (FB) seinällä vain kuvana, eikä linkkinä eteenpäin, tässä tapauksessa tänne.

Jaarittelu sikseen, ja asioihin

Kirjurinluodon kukkapadat on viety pois ja lähteen pumppu sammutettu. Lintuhäkit tyhjennetty, alpakat ja vuohet (tai mitkälie pukit tai kilit) viety talvehtimaan.

Rauma-Repolan rakennusten purku Karjarannassa etenee. Tuo pyöreä rakennus jää.

Sopraanon ja Baritonin (tummanpuhuvat kerrostalot Karjarannassa) ja joen välissä olevan "bulevardin" kulkuväylät ovat tulleet valmiiksi. Talojen välissä näkyy edellisen kuvan "repolat"

Rauhanpuiston alussa, Karjarannantien tuntumassa
tehdään tasoristeystä uusiksi.

Kaikki liikenne, myös kevytsellainen on laitettu "kiinni". Mutta näitä räpsiessäni joku tai muutamakin kovapäinen urpo seikkaili työmaa-alueella pyörineen. Itse olen kai niin tyhmä, että noudatan ohjeita.
Eikä minulla ole tapana oikoa kulkemisissani, kun pyöräilyni ei ole hyötysellaista.

Niittäjänsiltaa ja muuta mukavaa

On aika laittaa laiturit ja kävelysillat "talviteloille". Aloittelivat homaa alajuoksulta alkaen.
Niittäjänsilta lähtee pian . . .
Tuollaista nostolaitetta sanotaa mobiilinosturiksi. Tai on sanottu. Nykyään ei kannata, koska joku luulee kitenkin että kyseessä on joku appi jolla voi nostaa jotain vaikkapa kännykän avulla.

. . . viisi päivää myöhemmin.

Tulevien kunnanllisvaalien ehdokashankintaa Eetunaukiolla. Otin kuvan kulkeissani, en kannanottona mihinkäänpuoluesuuntaan. Mairella pipo. Ja minulla pipo kireällä. Jääköön sanomatta.

Kellojen ajat siirrettiin taas kesäajasta normaaliaikaan. Tunti juhannuksen päin, on hyvä muistisääntö.
Meillä on pari seinäkelloa ja yksi keittiöradion kello, jotka.... joiden aika täytyy rukata käsin kohdalleen. Tietokoneet ja kännykät, ja muu älylaitteisto ottavat aikansa netistä joten niiden kanssa riittää että katsoo asian tapahtuneeksi.
Uudemmissa kameroissakin on wifit ja wlanit, mutta minulla on neljä joiden kellot täytyy asettaa aikaan itse. Monet ovat mieltä, ettei niiden kellonajoilla ole merkitystä tai pitävät ne koko ajan jossain ajassa; kesä- tai normaalissa sellaisessa, eivätkä lopulta muista kummassa.
Minä haluan tietää milloin ja mihin aikaan miäkin kuva on otettu. Ei siinä sen suurempaa dramatiikkaa.

Etsiessäni hyllystä jotain, tuli käsiini tämä "lintutorveksi" nimittämäni iso objektiivinrumilus. Mietin asiaa kolme minuuttia, ja päätin pistää sen myyntiin. Ajattelin että olen "lintuni kuvannut", ja joku saa tuosta vielä ihan hyvän tai käytännöllisen putken käyttöönsä.
Otin pari kuvaa siitä, lisäsin kauppaan mukaan täkyksi blackrapidin remmin. Pistin hinnaksi 320, ja jaoin sinne tänne. Oli sunnuntaiaamupäivä ja ajatteln että saattaa jollain olla aikaa plarata nettiä lepopäivänsä ratoksi.
Neljä tuntia myöhemmin tuli ostaja, latoi hinnan käteeni ja vaihdettiin 1000 sanaa kuvauksesta. Puhuttiin hänen kelloharrastuksestaankin, johon liittyvä hankinta oli saman matkansa varrella.
Tuolla tämän kirjoituksen lopulla on esillä kello, joka olisi saanut olla rauhassa jossain laatikon pohjalla, mutta motivoiduin senkin kuvaamaan ja arkistoimaan diginä.

Kolikkoa ja postimerkkiä

Yhdessä Englannin kolikossa on ärsyttävä "rantu" jota olen yrittänyt saada, ellen kokonaan pois, niin ainakin vähän vaaleammaksi. Kyseessä lienee sähkökemiallisen parin aikaansaama vihertymä pronssissa.

Vanha konsti: Kolikko ketsuppiin.

Vuorokauden muhittua, jotain on irronnut ja väriä tullut ketsuppiin

"hinkkausta" ja putsausta. Rantu vaaleni, samoin kuin raha muutenkin.
Tätä ei pidä tehdä, ellei kyseessä ole joku "joutava" raha, jolla ei ihmeenpää arvoa ole.

Pariksi päiväksi suolaveteen, saamaa hieman himmeyttä pintaan.
Stten takaisin muiden joukkoon.

Hääräsin pari päivää kanadalaisten merkkien parissa. Selvitin julkaisuajankohtia ja muuta. Tein kuvaa ja lopuksi hukkasin tekeleeni. Sellaistakin saattuu, mutta onneksi ei kovin usein. Muuta kuin tämä, ei jäänyt jäljelle. Victoria on 1800- luvun lopulta.

Leikkeiden liotusta, merkkien kuivaamista ja prässäystä. Joskus jonkinlaiseen järjestykseen.

Iso, vanha mies leikkii ?

Nyt kaikken tosikoiden ja jääkiekkofanien kannattaa hypätä johonkin. Muualle ja aivan muihin aiheisiin, jos tämä seuraavaksi tuleva aihepiiri aiheuttaa ahdistusta tai myötähäpeää.

. . .

Sain nimittäin haltuuni leluja: leegoukkoja ja jotain muutakin. Niiden parissa meni tovi, kun selvitin vähän niiden taustoja; sarjoja mihin ne ovat kuuluneet tai kuuluvat.

Tämä x-siipihävittäjä kiinnosti minua erityisesti. Se oli liikkeellepaneva "voima", kun näin netissä satsin leluja jonka joukossa se oli. Malli on ns. koottava. Revell:in tuotantoa ja liittyy Star Warsin uudempiin eokuviin, joista yhtäkään en ole suostunut näkemään. Olen alkuperäisen trilogian kasvatti ja kannattaja.
Uudempi tuotanto on pelkkää pa*kaa. Mutta olkoon nyt tämä "hävittäjä....

Puuhasin tavaroista kollaasin johon pinosin kuunkin taivaalta. Aika muovinen tekele, kuten kohteetkin.

Netistä löytyi tietoa hahmoista. Tämän voisi koota kasaan ...joskus.

Kasasin toisenkin kollaasin. Muistojen albumista skannaamalla. Kuvat ovat melko varmasti vuodelta 1973. Olin jälleen räpsinyt perheen kameran rullan täyteen, josta äitini tietysti tykkäsi kovin. Keskellä sen aikainen "selfieni", ja kahdessa muussa kuvassa "koottavia" Oikeanpuoleinen on melko varmasti
de Havilland DH 100 Vampire. Eroaa jonkin verran "siitä" vampiresta.
En ole aivan varma muistanko sen oikein, ja kuva on kehno. Mutta vasemmanpuoleisen valkoisen muistan varmasti. Se oli DC-10:n kilpailija: Lockheed Tristar, josta kuva alla.
Tristar-mallissani silloin, on siirtokuvat vinksin vonksin. Mutta ovat silti laitettuna siirtokuvina, eikä liimattuina papereineen kuten tuossa "vampiressa"

Kasasin 70-luvulla melko paljon pienoismalleja, joita silloin kutsuttiin koottaviksi. Enimmäkseen lentokoneita, mutta pari laivaakin muunmuassa tosi työläs sotapurjelaiva. Pari autoa, ja ainakin yksi panssarivaunu ja jotain sota-ajoneuvoja. Koottavien valikoima painottui toisen maailmansodan aikaisiin lentokoneisiin. Niiden nimet ja mallit osatttiinkin uskomattoman hyvin. Lisäoppia haettiin Korkeajännitys-lehdistä. Ikäluokkani tuntee edelleen eri "lentävät linnoitukset", Lancasterit, Bellheimit, mersut, spitit, mustangit ja vaikka mitkä. Saksalaisia nimiteltiin hunneiksi ja fritzeiksi, mutta ei kuitenkaan sillä n-alkuisella sanalla jota ei voi nettiin kirjoittaa.

Renesanssi:

Juuri nyt, samoihin aikoihin kun noita tutkin (tai muutamia päiviä myöhemmin - minä ehdin siis ensin enkä hurahtanut mediaan), ilmestyi paikalliseen maakuntalehteen juttu, että Porin Kalaholmassa on avattu Harrasteässä- niminen puoti joka myy pienoismalleja ja niiden tekemisessä tarvittavaa tavaraa; tarvikkeita. Selasin sivunsa läpi, tutkin tarjontaa ja Youtubesta kanavaansa. Ja päädyin vihjaamaan että olisi yksi joka kiinnostaisi, mutta osto sopisi vasta... tätä kirjoittaessani: huomenna.
Sain vastaukseksi, että voivat laittaa haluamani minua varten syrjään, ja voin hakea sen sitten... huomenna. Niin tehdään. Hienoa, palvelua.

Tämä ja pari samaan aikaan ottamaani kuvaa on "nakottanut" mielessäni silloin tällöin. Otin kuvan helmikuussa, siis tänä vuonna. Se on kirjastosta, jossa pienoismallikerho piti näyttelyä. Liimauduin tämän vitriinin ääreen, kun siinä oli näytillä eri variaatioita tuosta Lockheed F104 Starfighteristä. Se on mallina pirun hieno, siis lentokoneen mallina. Sillä on historiansa kylmän sodan ajalta. Mutta sillä on minullle myös koottava-historiallinen merkitys. Tein saman mallin, todella isossa mittakaavassa, joskus sen aikaisen harrastamiseni loppuvaiheessa.
Päädyin "tietenkin" samaan malliin nyt, kun näin sen olevan saatavilla. Ei kuitenkaan niin isona, vaan tuolllaisen 1:72 kokoisena, joka on kuvassa tumaisena USAF-merkein. Olo on kun jouluaatonaattona :DD

Palaan aiheeseen melko varmasti, kun "homma" etenee.

Takaisin tosielämään

Poikkesin pyöräillessäni lentokentällä. Hiljaista oli, kun korona. Mutta onhan siellä muutenkin ollut. Tämä tukiaislentokone lensi pari viikkoa sitten lintuparveen. Lennot keskeytyivät pariksi päiväksi, ja helsinkinn matkustavat 3 ja puoli tai 1 ja kolmeneljäsosaa henkilöä / lento, joutuivat ikävystymään junassa tai bussissa. Kuvasin koneen, ei sen kummempaa.