Talven ihmemaa

 

Rannikon tuntumassa tulee talvi valkoisessa muodossaan usimpina vuosina vasta joulun jälkeen, uudenvuoden pakkasineen. Tämä joulunalusaika taitaa poiketa tyypiilisestä. Ainakin nyt vaikuttaa lupaavalta, jos pitää talvisesta säästä ja maisemasta. Ensilumi tuli, ja saattaa olla pysyväkin.
Tätä kirjoittaessani sääennusteet näyttävät 10 asteen pakkaslukemia tälle viikolle. Myrsky on nousemassa jossainpäin sääkarttaa ja pyryllä pelottelevat autoilijoita.
Inhoan talvea, sen kaikissa muodoissaan. Pakkasta, viimaa, loskaa ja muuta sellaista. Mutta en valita enempää, kun olen varannut oikeuden valittaa kesähelteistä joita ei pääse pakoon.

Mutta maisema on kaunis, kun on satanut lunta eikä tuuli ole vienyt sitä mukanaan. Puut ovat valkoisenaan ja maa hohtaa valoa. Katselen lähiömaisemaa parvekkeelta, kun harjoitan pahettani.
Harvemmin tulee otettua siitä kuvaa, mutta kun oli niin kaunista niin otin pariin otteeseen puhelimen mukaan parvekkeelle ja jokunen räpsy talteen.
Ties kuinka monennen kerran päädyin ottamaan kuvat sekä tavallisesti käyttämälläni muodolla, että puhelimen kameran tarjoamalla esiasetuksella.
Tässä pari versiota.  Puhelinkuvausteoriaa ja käytäntöä. Loppupuolella muutakin.

 

Yökuvaus-toiminnolla, mutta  photoshopilla vähän varjoa ja valoa balanssiin. Samoin värikylläisyyttä. Hieman "platku" lopputulos, mutta menköön.

 

Muokkaamaton yökuva, vertailun vuoksi. Tämän sävyisiä ja luonteisia kuvia näkee paljon sosiaalisessa mediassa. Hiukan niitä vieroksun, mutta kukin tavallaan ja näkemuksellään. Onpa sitä tai ei.

 

Täysreso, valotus minimiin vedettynä. Asetus jota melkein aina käytän puhelimella näkymiä tallentaessani. Ilman valotussäätöä huippuvalot palavat puhki ja pimeä näkymä on epätodellisen kirkas. Puhelmenkin voisi laittaa jalustalle, jotta kuvasta tulisi hiukan terävämpi. Mutta siinä tapauksessa hakisi jalustan nokkaan jo oikean kameran.
 

 

Päivällä kaikki on toisin. Valotus menee melko kohdalleen, mutta värilämpötila karkaa lumen vuoksi sinisen suuntaan. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan kovin pahasti. En tehnyt kuvalle "mitään".

Eiköhän tässä riittävästi valokuvan tekniikkaa tälle kerralle.

 

 

 "Huoltokäynti" saaressa

 On tullut oltua poisssa saaresta jo melko pitkä aika. Marraskuu meni, ja lokakuussakin taisin käydä vain pikaisesti poikkeamassa; hakemassa talvivaatetta ja muuta sellaista.
Flunssaa ja muuta estettä vuoron perään, eikä siellä tähän aikaan vuodesta tekemistä tai nähtävää ole useaksi päiväksi. Yksi hyvä puoli; ruokakauppa toisella puolella katua, on talviaikaan loistojuttu, mutta muutoin melko synkkää ja ikävää.

Vilkaisu parvekkeen ovelta, ja "sääkuva" talteen. Lunta on nimeksi tai oli. Pakkasta viitisen astetta.
Lämpöpatterit jäivät lokakuussa "nollille", ja siitä huolestuneena menin saareen. Huoli oli kuitenkin turha. Lämpömittari näyttti sisälämmöksi 18 astetta, ja minimikin oli samaa luokkaa.
Toinen asia jonka vuoksi menin, ovat keittiön ja vessan lavuaarien hajulukot. Ja vessanpytyn. Ne kuivuvat ajan kuluessa, ja viemäri alkaa haista koko huushollissa. Niin nytkin. Tuuletin hajut pois, ja päästin hajulukot täyteen.
Yksi hajunlähde oli pesukoneen viemäriiitäntä, jonka teippasin umpeen.

Täytyy tunnustaa, että saarielämäni hiipuu ja melko varmasti päättyy kun kevät tulee. Muutto kaupunkiin on odotettavissa viimeistään kesällä. Alan hiljalleen karsia tavaraa jota en ole tarvinnut enää pitkään aikaan. Entisen elämäni tavaroista on ensimmäisenä lähdössä satsi äänityslaitteita; mikrofonia, mikseriä, äänikorttia, kaapelia ja muuta asiaankuuluvaa melkoinen  kasa. Kaupat on sovittu, ja seuraava saaressa käyntini onkin sen loppuun vieminen.
Tulen luopumaan paljosta tavaraa; keräilyyn ja muuhun ohimeneeseen tekemiseen liittyvästä. Siitä sitten aikanaan.
 

 

Tahkoluodon vomalan piippu tupruttaa höyryjään tyynelle taivaalle. Voimala on käynnistynyt, kaikkien tietämän huoltovarmuuden vuoksi. Tuottamaan sähköä, vaikka se oi muutama kuukausi kamala saasteen lähde. Hyvä näin, ja hyvä ettei sitä purettu. Kuva Kirkkokadulta, kivikoulun kulmalta. Mennessäni pysäkille, palatakseni kaupunkiin.

 

 

Toripavilijongin ympärillä on hienot valaisimet, kiveykseen upotettuina. Torilta jatkoyhteyttä odotellessani, kiersin rakennuksen sillä silmällä katsoen. Kuva ei anna oikeutta. Katsokaa kaupungin webbikameroista, kuinka ne on aseteltu hienosti.
Rakenuksen katto- tai räystäsmuotokin on hieno tuossa valossa.

 

 

Kahvilla, linja-auton lähtöä odotellessa. Viiden tunnin lippu, tällä kertaa kuljettajalta paperisena ostettuna. Yleensä käytän kyyti likel- puhelinappia, mutta nyt oli sopivasti tasaraha antaa ja matkasin yksin.
Yleensä kahvittelen / kahvittelemme R-kioskilla, mutta ajankohdan takia päädyin Hesburgeriin. "Ärrä" oli ruuhkautunut nuorisosta, mutta "hesessä" vähän tilaa istahtaa hetkeksi. Teiniä parveili sielläkin, notkuen kännyköineen pöydissä, ostamatta mitään. Itse en pysty siihen vaan vuokraan kahvikupin hinnalla ikkunapaikan jossa odotella bussin lähtöä.
mennessäni ensin ärrän suuntaan, katsahdin sen ikkunasta. Sieltä lähti heti pari tummahkoa jonnea ulos ja luokseni. Olisivat halunneet että haen heille kaupasta röökiä tai jopa jotain muutakin. Sanoin etten minä. Toinen anelu; olisin saanut puolet....  en edelleenkään suostunut. Yllättävän helposti luovuttivat, eivätkä haistatelleet tai muuta vastaavaa. Ehkä habitukseni oli uskottava.

 Joulukin alkaa viikon uluttua painaa päälle ihan kunnolla. Mutta vielä ehtii...   niin mitä?
Se selviää ehkä viikon kuluttua.

 

 

 

 

Oikolukematta - Porissa 12.12.2022
____
___
__
_
-
.

_____________