Taianomaisuus

Välipäiviä alkamassa. Taianomaisuus on haihtunut. Uutta vuotta odotellaan. Tuo otsikoksikin yltänyt sana; taianomaisuus, toistui lukemattomia kertoja joulun alla televisiossa. Mainoksissa ja puheohjalmissa. Taisi uutisankkurin puheeseenkin yltyä. En muista, mutta tuntuu että se on tai oli tämän joulunalusajan uusia sanoja ja käsitteitä.
Ehkä en ole aiemmin huomannut tai kiinnittänyt huomiota. Sanoihin takertuminen on pääni sisäinen tapahtuma ja vika. Jotkut sanat jotenkin ärsyttävät, ainakin kun ne toistuvat riittävän usein ja moneen kertaan.
Kun kaikki tai joku on täydellistä, siis puheessa, niskavillani nousevat pystyyn. Taianomaisuuskin pakkaa aiheuttamaan saman reaktion. On monta muutakin sanaa tai ilmaisua, muta olkoot nyt. Srömsöössä noita ei viljellä. Sitä on mukava katsella. Suomen kaunein koti, joulukoti, oli televisiossa auki. Sen juontaja toisti sanaa ihana 102 + n kertaa. Olin hajota siihen ihanuuteen. Itsensäkidutamiseen suosittelen myös remppa vai muutto- ohjelmaa, jonka sisällöstä merkittävä os on juontajien räkätystä.
Kyllä nauraa saa, mutta yliräkätys on kamalaa.

 

Pari taianomaista kuvaa menneestä joulusta

 

Aaton aattona paistui kinkku. Kun se tuli uunista ulos, hetki oli taianomainen. Kinkkumme oli ja on  sopivan - riittävän kokoinen jottei sitä tarvitse uutenavuotena, siis vuodenvaihteessa syödä. Netissä, somessa sanovat että kinkun jämät ovat täydellisiä pizzassa tai / hernekeitossa. Olen eri mieltä. Kinkku kinkkuna ja muu muu muuna. Maakuntalehtemme uutispälikön kolumni joulunalla pääsi peräti Twitteriin ihmeteltäväksi ja haukuttavaksi. Hän kirjoitti kinkun puolesta, ja kinkun syömisen puolesta. Sehän nosti hesulin ituhipstereiden karvat pystyyn. Niiden vegaanien. Ja muiden metroseksualien. 

(kuva varastettu internetistä)
Julistivat seitan-kinkun olevan yhtä hyvää ellei parempaa. Jonkun kasvis-vegaanisen version kinkusta. Miksi siinä mainitaan kinkku. Lihansyöjä-ilmastontuhoajien käännyttämiseksikö ?
Samapa tuo, en syö. Ei tulisi mieleenkään.
Kuvass olevia seitanpakkauksia kuvittaa joulupukkiversio parrakkaasta äijästä. Tuo partatyyli ja hiustyyli on pistänyt silmääni. Sama toistuu monessa. Vegaanien mössöpakettien kyljissä, mutta muuallakin. Lienee jookin muoti-ilmiöparta ja olemus. Muistuttaa sellaiselta mitä ei pidä ääneen sanoa tai juki kirjoittaa, leimautumatta rasistiksi tai persuksi.
Ei tuosta tämän enempää. 

 

ai niin:  kuinka kinkkumme paistui.
Plarasin nettiä pitkin poikin, ja kokosin yhteenvedon useamman sisällöntuottajan sivulta ohjeeksi ja aikatauluksi. Kinkkuyksilö oli 3 kiloinen.
Somessa vittuilivat neuvoa kysyville, että kinkku paistetaan niin ja näin. Yli yön, saunassa, leivinuunissa tai takan pesässä. Vaikka missä. Miksi siihen mitään ohjetta tai aikataulutusta tarvitaan; kaikkihan sen osaavat muutenkin. Se tulee selkärangasta.
Kun paistaa kinkkua kerran vuodessa, ja joku vuosi saattaa jostain syystä jäädä väliinkin (ei välistä!), ainakin minun taytyy asia katsoa uudelleen. Kinkun paistoproseduuri lienee viimeisiä asioita, joita koen tarpeelliseksi opetella ulkoa. Kertotaulun osaan vaikka unissani.

 

Mietein aaton aaton aaton ostostarpeita. Kinkku oli hommattu alkuviikosta, mutta kalat uupuivat. Olivat vielä hankittavina. Tutkein kauppojen kalatarjontaa, en ollut tyytyväinen. Hoksasin että torille!
Takavuosina ostin kalat hallista. Porin kauppahallista. Mutta kun siellä ei enää, niin torillehan.
Facebookissa kyseltiin että mistä parhaat kalat. Järvestä, merestä, savustuspöntöstä, ja niin edelleen. Pistin oman kommenttini, oivallettuani että torilta. Seurasi jatkokeskustelua, että keneltä kauppiaalta sieltä. Päädyin kuvan myyntipaikalle, kun sitä eniten kehuttiin. Varmaan pari muutakin torikauppaa harjoittavaa olisi olut ihan hyviä. Mutta näin nyt. Kalaliike Ruohonen; kalastaja Merikarvialta.

Ostin kirjolohifileen, olikohan c-leikattua. Nahka mukana. Savusiian, savustetun siian. Ja heräteostoksena mukaan purkki suutarinlohta. Hinta oli mielestäni ihan kohtuullinen. Kilpailukykyinen isojen markettien vastaaviin.
Citymarket mainosti savukalansa savustetun heillä paikan päällä. Omassa kaupassa. Asia tarkentui nesteellä, siis jollain savuaromiliemellä savustamiseksi, kun liiketilossa ei voi eikä saa paloturvallisuuden vuksi haloillasavustaa. Siis savustaa. Paskaa paperipussissa, sanoisin. Mutta kalat jotka hommasin, olivat erinomaisia. Tämän kirjoituajankohtana jo melkein syöty. Kuten aiemmin kertomani kinkkukin.
 

Ajan kulutukseni torireissulla, kun aikaa oli peri tuntia ennen kotiinpaluuta. Päädyin jälleen pubiin; Rattikseen, keskusaukiolla. Aiemminkin vastaavilla reissuillani päätynyt sinne "yhdelle". Kahviakin myyvät, kuulemani mukaan oikein hyvää sellaista. Mutta olen paheellinen, ja nautin siinä ympäristössä mielluusti siihenkuuluvaa juotavaa. Paikan voisi tietenkin vuokrata kahvikupilisellakin.
Rttiksen interiöörissä on porirockin aikaisia tauluja, joissa bändien jäsenten; Yön, dingon, ja monen muun nimikirjoituksia. Kun tällä kertaa oli melko hiljaista, tohdein napsia muutamasta kuvan talteen.
 

Uuden vuoden vastaanotto lähestyy. Aattona klo 18 alkaen on lupa ampua raketteja. Joillakin alueilla niitä ei saa ampua, mutta täällä Väinölässä saa. Parvekkelta on näkymäsuunta Joukahaisenpuistoon, jonka kerrottiin olevan suosittu paikka siihen toimintaan.
Jos sää on otollinen, niin voisi ilotulittamista ikuistaa, tallentaa videolle. Pystyttää tuo pienoinen kamera jalustalla parvekkeelle, ja tehdä jonkinlainen videoteos siitä. Kamera joka on kesäisessä kuvassa kiinnitettynä pyörään rakentamaani telineeseen, on Dji Pocket 2. Sitä ei suositella käytettäväksi noin, kun se ei ole action-kamera, ja gimbaali saattaa kärsiä tärinästä. Varovasti käyttäen se on kuitenkin selvinnyt parista sessiosta tuossakin.
Kameralla voi kuvata monenaista tyyiä: hyperlapsea, slow motionia, kuvaa ja videota. Saa nähdä mihin päädyn, mutta videoon joka tapauksessa.

Laitoin muistikortin jo valmiiksi, ja akku on ok. Niitä laittaessani totesin jälleen itsekseni, että kameroiden käyttäminen kuvaamiseen on tosi vähäistä tähän aikaan vuodesta. Puhelin suoriutuu dokumentoinnista oikein hyvin. Valotuksetkin menevät melkein aina kohdalleen. Kesällä taas oikeilla "vehkeillä", jotain poikkeusta lukuunottamatta. On hyvin vapauttavaa, kun ei tarvitse olla tosissaan. Kuvaamisen kanssa.

Kurjuus kuitenkin

 

 

Alkutalven kestopuheenaihe on katujen kunnossapito, joka on se mikä on.
Mentiin kaupunkiin. Linjuriin nousu oli vähän kankeaa tuon auravallin yli. Mutta hyvin silti päästiin.
Pysäkki sijaitsee erkanevalla kevyenliikenteenväylän pätkällä, sen päässä. Auraus oli jäänyt vaiheeseen, mutta ei se mitään. Vallin koko ei tue kuvassa niin esiin kuin todellisuudessa.

 

Torille ja finaali-joulukauppaan lähtiessämme, pysäkille johtava pätkä oli aurattu, ja bussi pääsi pysäkilleen hyvin. Mutta peilijäässä. Jalkojeni motoriikka on huonontunut, heikentynyt ennen aikojaan. Olen ylivarovainen. Mutta selvittiin tuostakin. Pysäkki on valittavissa kahdesta. Toiselta autoon noustessa pääsee kiertoajelulle Koivistonluotoon, kunnes se lähtee kaupungin suuntaan tämän kautta. Sillä sitten taas joskus.

Facebook on pyhäkoulu, verrattuna Twitteriin. Aiheet ja asiat ovat niissä erilaiset ja tyyli twitterissä tulkinnanvaraisempi. Siellä ei kannata mennä valittamaan katujen auraamisista tai auraamattomuuksista. Paska lentää vaikka sanoisi mitä. Siinä oppii käyttäytymään. Suosittelen.
 

 Hyvää uuttavuotta, vuodenvaihdetta. Palaan asiaan kun se on tapahtunut.

 

 

 

Oikolukematta, kun en viitsi - Porissa: 27.12.2022
________________


()  ()
.
__