1.9.24

Kesän loppuessa

Syyskuuta. Tämä vielä elokuun puolelta kuten muutkin kirjoitelmani kuvat. Venetsialaiset päättävät kesän mökki- ja veneilykauden. Sen kunniaksi tai varjolla järjestetään tapahtumia. Festivaalinpoikanen Porissakin. Minun ei pdä, ei tarvitse ottaa noihin telttakokouksiin enempää kantaa kun en niihin osallistu. Tai ne eivät minua häiritse. Eivät häirinneet ilotulitteetkaan, joita ampuivat kesän päättymisen juhlistamiseksi. Porin venetsialaiset järjesti myös ilotulituksen, tapahtuman molempina iltoina. Säävarauksella, jonka vaikutuksesta en tiedä, kun en ole vielä uutista nähnyt.

Aiheita joista en kuvia lähde ottamaan, ovat revontulet ja ilotulitukset. Ilotulitusta olen kuvaillut kaksi kertaa, joista toinen oli venetsialainen sellainen jota katsoin ihmeissäni okulaarin läpi Etelärannassa. Olisikohan ollut joskus 10 vuotta sitten. Revontulia en ole kuvannut koskaan. Ja tuskin tulen kuvaamaankaan.
 
Auringonkukkapellosta sensijaan otan mielelläni kuvan, ku sellaisen ohi satun kulkemaan. Niin nytkin, toissapäivänä jos oikein muistan. Pyöräiltiin kauppaan, ja sen varrella pysähdyin. Laitoin someryhmäänkin tuon kukkapellon, mutta otin kommentoinnin pois päältä. Kun en halunnut kommentteja siihen. Kysymyksiä missä ja milloin, ja saako vai eikö saa noukkia. Jossain missä ei olisi saanut, oli joku silti noukkinut. Kieltäjä haukuttiin, noukkija haukuttiin, kaikki haukuttiin. Kukatkin.


Mutta katsotaan jotain muuta viikon, 10 päivän varrelta

 

Vanhojen kuvien parissa. Kuva Talinnasta päivänä joka näkyy Kongressin kilvessä. Paikka oli Eestin konserttitalo, ja uudelleenitsenäistymisensä aikaan.


Jos tohtisi niin menisi ja kysyisi sopiiko, voiko ottaa kuvia. Yritin kauempaa, mutta tarkentui puuhun. Sopiiko kuvan nimeksi "puun takaa". 






Jaakko Heikkilä; valokuvaaja 2006 tehdyssä dokumentissa: Jokiemme helmet, Tornionjoki.
Mutta tuo kamera!  Noblex. Pyörähtävällä objektiivilla. Googlasin ja totesin että saavuttamaton. Kallis. Mutta hieno.
Kuvakaappaus yleareenasta. Kuvavarkaus. Mutta joka tapauksessa, kuten muutamassa muussakin tapauksessa. Pakollinen muistiinpano. 


Itäkeskuksen, Mikkolan alueella uutta.




Pareja


Filmikuvausryhmässä tai jossain vastaavassa keskustelun aiheena oli, sopiiko puhelin filmien "skannaamiseen". Täytyisi olla tonnin i-puhelin, jotta voisi ottaa osaa keskusteluun. Mutta kokeilin silti. S-merkkisellä puhelimella. Tämä siitä


Ja tämä skannerilla. I-puhelin kuulemma peittoaa monet skannerit. Siinä on niin paljon mekapikseleitä. Skannrissa vaan 5000 pikseliä.
Ja paskan marjat. On on pikseleitä ja pisteitä tuumalla. Mutta on muutakin, mikä tekee filmikuvasta filmikuvan.  Kuvapari Isolinnankadulta. Filmi kehitetty pikakahvimenetelmällä.



Uusi oikeustalo alkaa olla hahmossaan. Rakennuksen takana on edelleen vanha, joka puretaan pois sitten kun uusi otetaan käyttöön.
Uusi on tietenkin ruma ja muutenkin varmasti ihan huono. Vanha oli kaunis ja miksi kaikki kaunis puretaan. .....  Huomatkaa sarkasmini


Vanha oikeustalo. Uuden ensimmäisten paalujen junttauksen aikaan.

 

 

SKiB  kampuksen nimellä tunnettava rakennustyömaa. Filmikuvana


Ennen "mustikan talona" tunnetun purkua ja rakennustöiden aloitusta. Hp5 tarkoittaa filmiä jota käytin.
Muuhun yhteyteen leimaamani, kun oli puhetta eri filmien raerakenteista.

 

Mikkolasta Metallinkylän suuntaan. Pellolle on noussut teollisuushalli.


Sama viime vuonna. Kun teollisuushallin kohdalla oli kaunis metsä joka tuhottiin teollisuuden tieltä poies. Voi kamala sentään. Taas kaikki kaunis pilataan.


 

Lopuksi sahalle

 

Harjavallan Höyrysaha Oy. Vinnarin tai vinnareen saha.
Muistoja / kuvia ryhmässä kysyi olisiko jollain kuvaa. Minulla on muistoja mutta kuvaa ei. Pistin kirjastoon varauksen ja riensin noutamaan kirjan. Meinasin skannata, mutta tyydyin i-tabletilla ottamaan pari kuvaa muistoksi. Vaikka se on taas epäilyttävää varastamista. Ei kerrota kenellekään.



Kirjan johdantosivulla on kuva kuvaajasta kameransa kanssa. Kodak?
Ei ole, mutta ei se mitään. Mitä saivartelemaan lopulta yhdentekevästä asiasta, kun tämä ei ole valokuvaajan neuvola- ryhmä.
Sulo Friis; kuvaaja jonka kuvista Tauno Judin toimitti kuvakirjan, ovat minulle henkilökohtaisesti merkittäviä henkilöitä. Isän vastineitakin kun minulla ei sellaista ollut 7 vuotta kauempaa.
Vastineet eivät saaneet tulosta aikaan. Minusta tuli laiskuri.
Ja tästä blogista nimenomainen.

Kohti syksyä, repaleista lokakuuta. Mutta onhan siihen vielä kuukausi. Ja mitä siitä ja sitten.
Katsotaan.

 

Porissa: 1.9.2024

 

(   ()  ()   ) 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sinisiä hetkiä; lunta ja vettä

Maanantaihin vakiintunut blogipäivitykseni alkoi syntyä vaiheittain jo viime viikolla, mutta maanantaiksi se ei valmistunut julkaisukuntoon....