Jouluvaloa ja lippukauppaa

 Marraskuu on aikaa jolloin harrastustoimintani hiljenee, harvenee tai muuttaa muotoaan uuden luomisen sijasta enemmän vanhojen kaiveuksi. Niin tässäkin, mutta lopussa muutakin - tätä päivää.

 

Ei;  kuusi ei ole vielä tullut tämän vuoden adventtin merkiksi toria koristamaan. Tämän kuvan päivämäärä on kahden vuoden takaa: 23.11.2022.
Katsoin torin webbikamerakuvaa. Tämän vuoden kuusta ei vielä torilla näy, mutta ei oikeastaan pidäkään.
Mutta aiheeseen joka sai minut nyt selaamaan arkistoani parilta menneeltä marraskuulta, kun jälleen some herätti minut.

 

2022, samalla reissulla kun aloituskuvan kuusta kuvailin (ja paljon muutakin).
Taustalla näkyy epäterävänä Cafe Anton, ammoisen apteekin fasadin sisällä oleva anniskeluravintola.
Miksi tämä kuva?
Siinä ei ole vielä vuonna 2022 joulu / kausivaloja.

 

Vuosi myöhemmin; itsenäisyyspäivänä 2023 siinä on. Valot.

Joulunalusaikaan vuosi sitten pystyttivät Gallen kallelan kadulle "kuusimetsän". Elävöittämään ravintoloiden juomismyyntiä. Katu suljettiin ajoneuvoliikenteeltä samaan tapaan kuin jatsien ja areenan aikaan kesällä. Otin asiakseni palata anttonin valoista ottamiini kuviin, kun somessa heräsi keskustelua niistä ja tästä kuusikadusta jota ei ilmeisesti tänä vuonna pystytetä kaupungin elinvoimaisuutta lisäämään. On kuulemma käyty äänestys jonka johdosta valon poriksi kutsuttu kausivalaistus korvaa tai riittää. Mutta onko Anttonin valoilla mitään tekemistä valon pori- touhun kanssa. Samapa tuo.

 

Otin silloin, vuosi sitten: 2023  itsenäisyyspäivänä tämän. Vertailukuvaksi tai muistiinpanoksi filmikuvalle (joka seuraavana).

 

Sinänsä merkittävä kuvauskohde, kaikessa loistossaan. Mutta otin ja nappasin kuvaamiseen painottuvalle kaupungissa käynnille mukaani varmaankin laadultaan heikoimman filmikamerani ja siihen, niin ikään rouheimman "tavallisen" filmin. Monnen muun samantyylisen kuvan joukossa tämä jonka voisi korkeintaan vitsinä laittaa johonkin ryhmään kiusaksi, kaikkien lostokkaiden otosten vastapainoksi. Mutta täytyy koittaa olla ihmisiksi, eikä aiheuttaa hämäännystä tai hämmennystä.

Viime päivinä on ollut täysikuu, supersellainen kun kuu kulkee tavallista lähempänä maata ja on ikäänkuin super(iso). Pajonko tavanomaista lähempää, voi kukin tykönään selvittää. Itse laskeskelin, kuinka kauan kuluisi Apollo 11 vauhdilla kulkea Porista Helsinkiin.
Superkuu- ja revontulikuviin joita somessa näkyy, laittavat jotkut ensiarvoisen tärkeän kuvatekstisisällön. Kamerasta, linssistä, valovoimasta, valotusajasta- aukosta- isoasetuksesta, ja muusta tyyppimerkinnästä ja ties mistä joka kiinnostaa jossain kaupungin onnellisuuden kunniaksi pystytetyssä hyvänmielen ryhmässä kuin kilo paskaa. Valokuvaus- ja muissa välinekeskeisissä ryhmissä se on ymmärrettävää, mutta mikä tarkoitus sillä on näissä kiiltokuvaryhmissä? Kertoa että omistaa kameran joka on SUPER seven sexual superhyper, ja kalliskin vielä.
Jos haluaa v-ttuilla jollekin valokuvaajaksi itsensä kokevalle henkiilölle, menee ja kommentoi kuvaansa: että "on sinulla hyvä kamera". Ymmärrättehän pointin.

 Tähän päivään, tai taas menneeseen ajankohtaiseen viikkoon

Antti Airio Oy, Airionkulmassa torin nurkalla lopetti toimintansa. Sen tilalle tulee ravintola jonka nimi tulee olemaan Kalevi. No kalevi, mutta lisäksi Bar & Kitchen.  Kyllä minä englantia ymmärrän, ja senkin että kohderyhmä ymmärtää paremmin kun pistetään englantia: baari ja keittiö. Vaikka tuskin kukaan sinne keittiöön tulee menemään, eikä saakaan mennä baarin keittiöön ettei se kontaminoidu. Vai tarkoittaako se että viinan ja muun kaljan  (Bar) lisäksi sieltä voi ostaa myös ruokaa (Kitchen), kun siellä on keittiö.
No....  saivartelu sikseen, vaikka tuo Kalevi on mielestäni typerä nimi vaikka sillä on taustansa ja perusteensa. Airion neonvalokirjaimet pistivät huutokaupalla myyntiin. Saivat niistä 125 euroa. Ostajan kontolle jäi niiden irrottaminen ja pois kuskaus. Aika nopsaan lähtivät. Ja löytyvät tätä kirjoittaessa torista (piste fi), jos joku tai kuka haluaa ostaa suulinsa seinään palan historiaa. 70 euroa / kirjain.
24 kirjainta, anttiairio-oy kahteen kertaan. Jos koko satsin niin 1680 euroa. Tinkaamalla saattaa saada krottialennuksen.
Kuvaparissa toinen 15. tätäkuuta. Toinen vuosia sitten. Airio avaa piakkoin pienemmän myymälän Mikkolan Prismaan. Kertoo STT. Eikun SK.

Kun olin Airion kulmaakin iman neonvalojaan kuvaksi tallentamassa, olin samalla filmiäkin polttamassa. Todellakin polttamassa, kun erikoisen fimin valotusajat olivat kymmeniä sekunteja. Sen herkkyys oli ja on edelleen 5. Tavanomaiset filmit ovat 100 tai 400. Repikää siitä.
Sille kuvaaminen vaatii niillä ajoilla tietysti jalustan. Jalustaa on ikävä kuskata. Polkupyöräily taitaa olla tältä vuodelta ohi, mutta pääseehän linjuriautolla.

Kameralaikkua on ikävä kantaa olalla, kun olkapäät kipuilevat. Mutta onhan mummokärry keksitty.
Minä en sitä sano sillä nimellä, mutta ässäfanit olisivat kauhuissaan jos sellaista joku heille ehdottaisi kuljetusapuvälineeksi. Samaa jos rollaattoria jollekin nyrkkeilijälle ehdotettaisiin. Kun on ikänsä halveksinut ja ilkkunut jotain, on niin paha paikka omalle kohdalle ajateltuna että joku uhkasi mennä ennemmin jojoon. Maailmalta kuuluu että siellä nuoretkin ihmiset käyttävät kärryä. Järkikin sen sanoo että se on kätevä vehjes. Tuo kamera joka on tuossa kuvassa, on Yashica Lynx 5000 - jee!
Ja jalustan merkki on Sirui.

 

Kuvaushollilla. Eetunaukiota aidan, kaiteen raosta. Filmi täyttynee hissukseen perinteiseen tapaan. Mutta ei sentään joulua ja juhannusta samaan filmiin. Kohteet ovat harvassa, siksi.

Poikkesin samalla Kaupunkiolohuoneella. Siellä oli alastomuutta sisältävä valokuvanäyttely, josta varoitettiin asiaankuuluvalla tavalla.
Mitenkähän pian kuultavan Hoosiannan kanssa. Kun Messiasoratorion Hallelujakin on jotain....
Pistin yhden tuon näyttelyn kuvista johonkin facebookkiin, sensuroituani siitä ensin kaikki nännit ja karvakolmiot. Mutta ei auttanut. Ylätyin sitä nopeutta jolla facebookin robottisensori heitti sen mäkeen ja lähetti minulle 17 noottia, että hyi hyj. ja Zot tsot; ei saa pistää mokomia. Olkoon.
Tätä eivät sentään.

 

Investoin varainhoitajani myöntämän vuoden kolmannen vapaakuukauden mahdollistamana kameraan, jonka löysin järkevään hintaan. Tarkastetulle ja virheettömässä kunnossa olevalle myyntikohteelle myönnetään puolen vuoden takuukin.
Kamera on minulle merkityksellinen, koska se on samanlainen kuin ensimmäinen itselleni 1987 ostamani "topshotti". Se oli silloin melko kallis ja melko ihmeellinen. Eihän tässä mitään järkeä oikeastaan ole, mutta ehkä se siksi on niin mukavaa. Mahtuuhan noita vielä olemaan. Ja käyttöönhän tämäkin.
 

Silloin 1986 tai 7, kun ostin sen ensimmäisen Top Shottini (kamera on Canon Top Shot), sysäyksen sen hankkimiseen antoi Skimbaaja-lehti joka tuli oikein tilattuna. Paperisena. Siinä oli kompaktikameratesti laskettelukuvaamiseen. Harrastin silloiin skimbausta, joka myös slalomina tunnetaan.
Haluaisin nostalgiasyystä, ellen löytää itselleni sitä lehteä, päästä katsomaan artikkeli joka määräsi merkittävällä tavalla elämänkulkuani.
Kansallisarkistosta löytyy kyseinen numero. Mutta se on jo oma harrastuksensa matkustaa sinne, ja sitä ennen hommata kansalliskirjastokortti ja tilata aineisto erikoislukusaliin tai jotain vielä enemmän mutkikasta.
Divareissakaan ei tällä hetkellä ole tuota numeroa. Jos sellainen ihme tapahty että jollain sellainen on, niin kiinnostaa kovasti.


 

Raatihuoneen fasadin vaakunan karhu on menettänyt naamansa. Tässä se on paikallaan, kesällä filmille tallentuneena. Koristeita on tutkittu, ja ne ovat rapistuneet. Luultavasti raatihuone menee pussiin ja konservaattori jostain Ateneumista tulee sitä puoleksi vuodeksi hinkkaamaan. Maksaa pirusti mutta maksakoon. Jäähallikin tarttee pian uuden katon.

Menenkö  Kansalliskirjastoon, niin saan samalla ennennäkemätöntä kuvaa arkistooni. Kun siellä saa kuvata tietyin rajoituksin. Ehkä, ehkä en jaksa.
Oli tilaisuus päästä kuvaamaan juuri korjauksesta valmistunutta taidemuseota (Porin) tyhjänä. Kysyin oikein luvankin. Kun siellä oli tutustumiskierros viime viikolla. Sille myytiin lippuja Kaupungin lippukaupassa, jossa moneen tapahtumaan myydään pääsylippuja: Kummituskävelyjä ja muuta "marimekompaakin".
No minä verkkokauppaansa ostamaan lippua. 20.10. Ensimmäisenä lipunostajana. Tapahtuma oli 13.11.
Posti ei ole koskaan hukannut mitään mitä olen sen kautta hommannut tai saanut.
Nyt  olin huolestunut kun postia ei kuulunut. Se jaetaan vuoroviikkoina, toisena kahdesti ja toisena kolme kertaa. Pistin kyselyä someviestillä, johon vastasivat heti. Kehoittivat tiedustelemaan asiaa toisesta osoitteesta. Kysymykseeni, kelpaako kuvankaappaus tilaustapahtumastani lipuksi, en saanut vastausta. Oli jo myöhäistä alkaa kyselemään lipun perään jollain sähköpostilla.
En minä siinä tainnut mitään menettää, vaikken tyhjää museota mennyt pällistelemään. Päässyt ehkä olisin, mutta pitäkööt jatkossa tunkkinsa.
Joku voi menettää tullaisessa toilailussa enemäänkin, rahaakin.

Lisäys, täsmennys mainitsemastani varainhoitajastani. Hän on instituutio. Satakunnan ulosottolaitoksen ulosottotrkastaja. Apulaisvouti. Armollinen, asiallinen ja oikeuden mukaan toimiva jonka työstä minulla  ei ole huomautettavaa. 

Hyvää pian käsillä olevaa pikkujoulua ja atventinaikaa. 

 

 

Porissa: 18.11.2024

()_()

 

Tahatonta uudelleenkuvausta ja ennennäkemätöntä laattaa

Loppusyksyn hämärä ja pian alkava talvi painaa päälle. Joulua mainostetaan jo töllössä. Jonkinlainen motivaation puute on ollut päällä, eikä kummempaa uutta ole syntynyt. Mutta voihan kaivella vaikka vanhoja. Kuvia ja muistoja taustapenkomisineen.

Tuli harjoitettua uudelleenkuvausta viime viikolla. Tietämättäni tekeväni sellaista, kun ottamani kuvat Keskusaukolla olivat siinä tilanteessa lähinnä täytettä varsinaisille kohteille joita lähdin ehkä vuoden viimeisellä pyöräilylläni ottamaan talteen. Mutta parin muistolaatan tallennuksen lisäksi tulikin tekemistä, näiden seuraavassa esiintyvien kuvien aikaansaamiseksi.

Lähtökohtana:
Ihmisiä Keskusaukiolla heinäkuun loppupuolella, tänä vuonna.
Otin kuvanRolleiflexilla Washi K filmille, . Filmi 21/2024. Kehitin filmin rodinal standina.
Skannaus,  ja säädöt iPadissa lightroomilla. 

5.11.2024. Tallentui ihan oikean kameran muistiin tämä. Jonka otin samalla penkillä istuen kuin kesällä filmikameralla ottamani. Dokumenttimielessä kuvassa näkyy taustalla Keskusaukion parkkipaikalla tapahtuvan korjaustyön loppuvaihe. Siinä mielessä sen otinkin, mutta muistin kesäisen filmikuvan samalla.
Varustauduin kevyellä objektiivilla, jollaista järjestelmäkameran nimeen vannovat eivät arvosta alkuunkaan, ja harvemmin myöntävät sellaista käyttävänsä, jos käyttävät.



Sama näkymä puhelimellakin. Turha, mutta jäi talteen ja saattaahan tuota verrata järjestelmäkameran vastaavaan.

Järkkärikameran kuvasta rajattu, filmikuvaa jäljittelevä väridigi

Digikuvasta mustavalkoiseksi muunnettu.  Jälleen kerran tein tuollaista, vaikka sisimmässäni haukun mokomat tekeleet. Muunnos on värikuvasta ja kontrastikorjaitu. Ei siis mikään kameran mustavalkotoiminnolla tehty tai kuvattu.

Heinäkuinen ja nyt marraskuinen näkymä kollaasina.
Oliko tarpeeksi sekavaa.

Muita näkymiä okulaarin läpi, ja ne mitä olin hakemassa

Itsenäisyydenkatu. Keskusaukion bussipysäkki. Kaksi ihmistä, ei kun kolme. Puhelimia.

Usein tapana jättää oma varjoni kuvaan. Tässä tapauksessa tuli tahattomasti liikennemerkkikin jonka varjo kasvaa päästäni. Nykyään on hyvin helppo poistaa moiset varjot halutessaan kuvista, mutta olkoon nyt kun niin sopivasti osui.

Tämä Porin Pyrinnön muistolaatta Puuvillatehtaan seinällä, edellisen kuvan maisemassa, pisti minut  pyöräilemaan. Aukko kuvallisessa sivistyksessäni tukkeutui.

Puuvillan nurkalta Kaupungintalolle. Riian kaupungin onnittelulaatta, kaupungin 450 vuoden kunniaksi. Tämäkin jäänyt minulta huomaamatta, netissä ja muutenkin. Wikipedian luettelo Porin julkisista muistomerkeistä, johon minäkin olen osuuteni antanut, on päivittynyt muutamalla joista tämä yksi.
En enää viitsi sinne kuvia lisätä. Laittamani riittäkööt.
Laatasta tuli "pönötyskuvakin", mutta tämä miellyttää omaa silmääni enemmän.

Kolmas, ylimääräinen jota en ole ennen huomannut. Puuvillan seinällä tämäkin, Pro Patria.

Ohitin tämän, kaupungista pois päin polkiessani. Mutta käännyin takaisin.
Iso linnankatu joka ei tässä kohtaa ole enää tai vielä Isolinnankatua vaan keskusaukio- nimellä.  Nettikarttoja ja paperisiakin katsoessa löytää kadulle einakin kolme nimeä. Mutta olkoot.
Tuo aavistuksen verran erilleen mennyt kadunnimi isosta linnasta on jotenkin hauska. Mutta täytyy joskus mennä katu päästä päähän, vanhalta linjuriasemalta isolle kirkolle, ja katsoa muutkin katuviitat.
Vähästä linnankadusta puhumattakaan. Ensi kesänä tai keväällä sitten. Jos hengissä ollaan.

Porissa: 10.11.2024 - isänpäiväkin

...

Aamuvirkku joutomies

Naakat eivät katso kelloa. Ne kokoontuvat pihakuuseen, aamupalaveriinsa joka aamu samaan aikaan. Näin myöhäissyksystä alkaen 

Tänään on taas se päivä kun monet noituvat päivä-  ja nukkumarytminsä pilaamista. Kun EU tai joku Suomen hallitus tai muu muu ei olekaan vielä lopettanut kellonaikojen rukkaamista tai rukkauttamista keväin-syksyin tunnilla juhannuksen suuntaan. Kelloja ei tarvitse siirtää, mutta aikaa täytyy muuttaa.
Monissa tapauksissa ne tekevät sen itse, automaattisesti.
Olen kirjoittanut aiheesta varmaan jo moneen kertaan. Aihe on kulunut, mutta joka kerta toistuva kun on sosiaaliset mediat, uutislähetykset, ja lööppilehdistö joka kirkuu joka vuosi kahteen kertaan nukkumisen häiriytymisestä ja muusta sellaisesta mikä voi liittyä ajan muutokseen tunnilla suuntaan jos toiseenkin.

Sen ymmärtää jos on sairautta tai muuta mihin se vaikuttaa konkreettisesti. Sekin on joskus ottanut aivoon, kun vuorotyöelämässä sattui usein kohdalle yövuoro näin normaaliaikaan siirryttäessa ja kello olikin aamuyöllä uudelleen suden hetki. Koiravahti kahteen kertaan. aamuneljän kahvitaukokin kahteen kertaan.
En muista kenenkään koskaan tulleen tuntia etuajassa töihin, mutta poikkeuksetta joku tai useampikin tuli keväällä päästämään yövuorosta tuntia myöhemmin pois. Jos sellainen ihme sattui että oli yövuorossa kesäaikaan siirryttäessä. Se oli harvinaista. Yleensä vuorolistassa luki siinä tapauksessa A.

 

Vuonna 2020, kesäkuun esnimmäisenä päivänä minusta tuli joutomies. Joutava, tuottamaton.
Sen jälkeen ei ole tarvinnut murehtia kellon ajasta, kun on ollut aika laittaa se kesä- tai normaaliaikaan jota talviajaksikin sanotaan.
Vakiintunut käytäntöni ja tapani on laittaa kellot jotka eivät automimaattisesti sitä tee, uuteen aikaan joskus ajansiirtopäivän loppupuolella jos silloinkaan. Mutta jos seuraavana päivänä on meno maitokauppaan ja mennään bussilla, täytyy seinäkellokin liipata kohdalleen.
Kun olen 90% aamuvirkku ihminen, otin tänä aamuna tämän kuvan. Etualan turkoosinsininen osittaisella älyllä varustettu kello on laukannut aamuyöllä itse oikeaan aikaan. Taaempi Suunto ei osaa, ja elää vielä kesäajassa.

Havahtuessani hereille, yöpöydällä näkyi punaiset numerot 5:00. Mitään ajattelematta nousin ylös ja kahvinlaittoon, vaikka kello oli "oikeasti vasta "  4.
Illalla saattaa vähän ihmetellä, kun olisi sänkyyn valmis jo vaikka kello on 21:22. Odotellako siinä sitten tunti, että menee oikeaan aikaan nukkumaan, vai mennäkö heti. Ja jatkaa aamuneljältä heräämistä.
Joutomiehet ja muut eläkeläiset tapaavat olla aamuvirkkuja. Vaikka työelämäaikanaan ovat olleet silmät kourassa vielä 3 tuntia myöhemmin. Kukin olkoon oma itsensä. Aamuhetki kullan kallis. Eikä illanvirkkuus ja aamuntorkkuus tapana taloa hävitä. Niin kuin on lausuttu.

 

 

 Mitä on näkynyt taas menneellä viikolla - mitä pähkäillyt

 

Kulttuuritalo rakentuu Eteläpuiston ja Mikonkadun kulmassa. SKiB- yhdistyksen ja säätiön toimesta. Olen kuvaillut sitä puistosta käsin aika monta kertaa, mutta en tästä vastakkaisesta; mikon- ja otavankadun kulmasta puistoon päin.
Jonkin verran arvostamani säätiön johkaantuminen Pori Jatsin perusteilla olevan osakeyhtiön osakkaaksi minua hiukan ihmetyttää, mutta heillä on siinä varmaankin jokin intressi. Se saattaa liittyä tulevan kulttuuritalon johonkn tilaankin. Mene ja tiedä, jos pysyn tolpillani ja näen senkin ajan.
Osuuuskauppakin menee tulevan yhtiön osakkaaksi, ja joku Korsisäätiö jonka taustoja tai tarkoitusta en ole viitsinyt itselleni selvittää. Kas kun ei jääkiekkoyhdistyskin, myymään nakkimukeja ja kaljaa.

 

Olin liikkeellä oikeastaan tubettajien suosiman kameran kanssa. Se osaa ottaa panoraamoja automaattisesti. 9 kuvaa sinne sun tänne gimbaaliaan pyöritellen, ja yhdistää ne itse yhdeksi kuvaksi joka saattaa olla mikä sattuu tulemaan. Ja yleensä tulee mitä sattuu. Kuvakoko on liian pieniresoluutioinen, ollakseen käyttökelpoinen.
Ensimmäinen kuva otavankadun kulmasta on otettu ilman panorointia. Tämä toinen lähinnä vitsiä tavoitellen ja huvin vuoksi. Seuraava kuva on yksi yhdeksästä, jossa paljastuu tämän autopanoraaman tempaus. Kun tätä toista katsoo tarkemmin.

 

Menin reissuni aluksi katsomaan ja ikuistamaan Ainonpuiston valmistunutta maisemaremonttia. Ainonpuisto on Sampolassa, ja siinä on Sampolan monumentti joka pystytettiin ennen ensimmäistäkään kerrostaloa. Joskus 70-luvulla.
Kameran automaatio toimi tässä tapauksessa paremmin. Mutta koksin panoraaman sen ottamista täysresoluutioisista yksittäiskuvista . Tekoälysudilla olisi voinut pyyhkäsitä tuon varjoni pois. Mutta sopii se tuohon jotenkin, joten annoin olla. Päivämäärä näillä kuvilla on 24.10.2024

29. elokuuta ottamassani filmikuvassa puiston restaurointi on vielä kesken.

Pyöräilin Sampolasta Uudellekoivistolle, jotta sain tilanteen koulunsa pihalla tapahtuvasta rakennustyöstä. Siihen tulee iso päiväkoti, jos oikein muistan. Tontilla on isomman koulurakennuksen lisäksi vanhempi "puukouluna", Uudenkoiviston kansakouluna tunnettu rakennus. Se jää kuvassa tuon toisen harmaan puurakennuksen taakse. Muutama vuosi sitten heräsi aika laaja muistelo porilaisessa someryhmässä. Siinä kerrottiin tuossa etualan harmaassa toimineen neuvola, ja sen yläkerrassa kirjasto.

Kävelyllä, ulkoilemassa Väinölän ja Koivistonluodon välillä. Huomio kiinnittyi rivitalon erikoiseen "pattiin". Ja tuuliviiriin jossa rakennusvuosiluku. 1992 siellä lukee. Talossa on kerhotila, jonka katto on korkealla. Tuon patin verran. Jos talo on YH-asuntojen vuokrataloja. En varmistanut asiaa osoitteen perusteella. Mutta saattaa niin olla.

Kuvasin - ikuistin tälläkin kertaa; moneen kertaan erilaisissa ajankohtaisissa somisteissa kuvaamani puhelinkopin. Sen somistus on ollut jo hetken aikaa tuollainen. Tarkoitan kopin sisustusta, en skuuttia. Ensi viikolla on Halloween. Pitääkö tuota käydä katsomassa, oteteaanko se siinä huomioon. Melkein toivoisin ettei.
Halloween on lokakuun viimeinen päivä. Pian alkavan viikon torstai. Sitä vietetään varsinkin "jenkeissä". Mutta kauppiaat  ovat Suomessa älynneet sen.  Somessa joku intoili viettävänsä sitä koko lokakuun. Joku sekoittaa sen suomalaiseen pyhäinpäivään joka on marraskuussa ensimmäisenä viikonloppuna. Kun se on jenkeissä pyhäinpäivän aatto. Pyhäinmiesten päivästä ei enää pidä puhua. Se on menneen ajan puhekieltä joka ei enää ole ollenkaan korrektia.
En pidä halloweeniin liittyvästä rekvisiitasta jollaista näin netissä. Joku oli tehnyt nurmikolle ikään kuin haudan, josta luuranko nousi maan pinnalle. Miettikööt kukin miltä se tuntuu jos on menettänyt omaisensa, tuttunsa tai jonkun muun läheisen. Tai on itse lähestymässä niitä aikoja kun päätyy mullan alle tai tuhkana johonkin.

Taidetta ja kulinaaria

Digitaalisen sanomalehteni tilaus laajeni hurjasti, kun tartuin 7  euron lisähinnalla laajaan pakettiin jossa on liikaakin lukemista. Ainakin päivittäiseksi. Mutta erään tilaukseen sisältyvän teemalehden numerosta löytyi minulle uutta tietoa tykkäämästäni AKG:n maalauksesta. Sen alkuperäinen nimi onkin Probleemi. Vaikka Symposion tai symposiumi on tunnetumpi. Sibelius, Kajanus, Merikanto, ja AKG taustalla.
Olen oppinut ja tottunut pitämään tätä teoksen luonnoksena.
Juttu on mikä on. Lehdestä pöllitty kuvakaappaus.

Postikorttikokoelmassani on pari korttia symposiumista. Tämä on se lopullisena versiona pitämäni. On olemassa kolmaskin versio, mutta en ihan heti löytänyt siitä kuvaa.
Pitää mennä varastoon, ja penkoa korttikansiota. Se on ollut siellä kaupunkiin muutostani saakka.

Pöhinää pönttöön, tai pöntössä

Laukkamakkaraa. Se on kausituote. Myynnissä enimmäkseen talviaikana. Perunamakkaraksikin kutsuttu.
Pistettiin kokeeksi "pöhöttimeen" (Airfryer). 20 minuuttia 200°. Ei esilämmitystä. Reikiä makkaraan ettei räjähdä. Ei räjähtänyt, eikä kaivannut tavanomaisia lisukkeita tai maustamista kuten uunissa valmistaessa. Älkää laittako vettä fryeriin!

Laukkamakkara on kohtuuhintaista. Samoin toinen herkku; porsaan kielet.
Mutta makrilli!  Savusellainen kokonainen. Osuuskaupan palvelutiskissä bongasin. 25 euroa kilo!
Ei se konkurssiin johda, kun harva sitä koko kiloa ostaa.  Mutta on se älytön hinta.
Ja enemmän saisi sitä olla tarjolla. Mutta syödään vaan norjankassilohta. Hyvää sekin on. Graavi.

 

Porissa: 27.10.2024 -  6:40 normaaliaikaa

....

Kaupunkikuva ja -kuvia

Kuvia ja tunnelmia menneeltä viikolta. Viime viikolta. Epämääräisessä järjestyksessä,  kuvateksteillä selventäen.

 

 

Mediassa ei ole vielä kerrottu tämän taustoja tai tarkoitusta. Saattaisi olla hyvä jos ei kerrottaisikaan. Se sai minut liikkeelle. Pyöräilyt alkavat olla tältä vuodelta pyöräilty, ellei erityisen lämmintä säätä ja sopivaa "keliä" jatku.

 

 

 

Kaupunkikuvia piti laittaa ja laitankin, mutta kirjoitusohjelmaan koneelta kuvia ladatessa tähän alkuun pomppasi  kameratekninen muistiinpano.  Contaflexiin löytyi vastavalosuoja joka on sen tapauksessa tarpeellinenkin.

Torin ärkioskin edustalla saa vielä polttaa tupakkaa.

Naamabaarin syksy. Porinpäivien popupkahvilaa lukuunotamatta se on ollut autiona.

Kaupunkiolohuoneella oli valokuvanäyttely

 

Sukkula-suihkulähde on tyhjennetty. Vedet viety talvikorjuun

kirkkoa pitää ikuistaa kuviin. Stäkkäsin kahdesta pystykuvasta.

Venelaitureita nostettiin, tai muutoin poistettiin. Tämä vierasvenelaituri lähtee varmaankin viimeisenä.
Jokasyksyinen ilmiö on, että pari venettä viipyy laitureissa vaikka niiden poistosta on imoitettu moneen kertaan.

Isosannanpuistokadulla on tupa.

 

 

Että muistaisin mikä kamera minulla oli matkassa Puuvillan "KOP-reissussa"

Marraskuunkaktuksen kukinta on tänä vuonna erityisen runsas.

Kala-ja sadonkorjuumarkkinat oli torilla ja kävelykadulla.

Kahvila Linda. Pohjoiskauppatorilla vanhan Sarpin tiloissa. Tätä voi kyllä suositella. Tarjonta hyvää, hintataso mukava. Hiukan pieni, mutta oikeaan aikaan kun menee niin mahtuu joukkoon.

Bussia odotellessa.   Nike.

FM-radiovastaanotin jossa muitakin aaltoalueita. Taajuudet ulalla ovat jonkin verran vaihtuneet, kun pitkästä aikaa niitä selailin.

Pari videopätkää YouTubeen

 

Aukeavat isompina kun klikkaa YouTuben logoa niissä. Nopeutettuja ja kokeellisia muutenkin. Toinen rajattu isosta kuvasta. Ei siitä isosta jota jossain politiikassa jauhetaan. 

Porissa: 21.10.2024

.