Aprillipäivän jälkeen

 Eilen oli huhtikuun ensimmäinen;  aprillipäivänä vietettävä, jota pidän  kevään ensimmäisenä päivänä.
Tästä alkaa mieleisini aika vuodesta. Kaikki hieno on edessäpäin.

 

Varmana kevään merkkinä pidetään jokirantaan ilmestyviä taavisillan osia, jotka hinataan Pihlavanlahdelta siihen. Jostain oli eilen hinattu myös laitureiden osia.

Oltiin kävelyllä, ulkoilemassa Etelärannassa, ja nappasin tuostakin kuvan talteen.
Vaikka aiemmin aamulla kirosin että lopetan kuvien ottamisen kokonaan, kun olin turhautunut "rästiin jääneiden" kuvien järjestelemiseen ja tallentamiseen. Ehkä tai varmaankin jatkan jatkossakin. Pannaan tupakoinnin lopettamisen tiliin mokomat kiukuttelut. Siitä on tänään kulunut kaksi viikkoa. Siis siitä kun vedin toivottavasti viimeset sauhuni.

Mitä tuohon laiturikuvaan tulee, niin pistin sen ja pari muuta kuvaa lenkkimme varrelta someen, porilaiseen ryhmään. Eräs kysyi tuosta, että onkotai miksi uuteen hienoon rantaan on tuollaisia tehty. 
Vastasin pahaa aavistamatta, etteivät ne siihen jää. Sain jatkokysymyksen: miksi ne on siihen tuotu.
Vaikenin.

Porilainen / Satakunnan Kansa uutisoi eilen lehdessään tai sen nettisivuilla, että elokuussa tulee Etelärantaan maailmanpyörä. Siis elokuussa. Mutta uutinen tuli ulos ja nähtäville eilen; huhtikuun ensimmäisenä päivänä.
Tekivätkö sen tarkoituksella. Mutta olisi sen voinut julkaista vasta tänäänkin. Jossain muualla asiasta on ollut jo aiemminkin. Kun se oli lehdessä eilen, olivat kommentit 98% että se on aprillia. Pari ankeuttajaa tietysti ilmoitti maailmanpyörän olevan turha, eikä sellaista Porissa tarvita.
Kuva on heinäkuulta 2015, siis kymmenen vuoden takaa kun oli Jatsit käynnissä ja kesä kauniina.
Se ei ole aprillia. Silloin ei ollut vielä tekoälyäkään kuvia pilaamassa.

Kuvauslenkillä joku päivä

 
Minulla on puutelista jossa luki PSYL ja signelinna. Luki siinä  jotain muutakin, mutta vähät niistä.
Nämä kaksi nyt kuitenkin sai pyyhkiä listalta pois. Kumma kyllä, ettei mniulla ole olut noita aiemmin "kunnollista" kuvaa. Psylli on arkistossani muilta kanteilta mutta tuo puuttui.

Porin lukioksi nimetty funkkisrakennus josta minulla ei ollut kuvaa tästä kulmasta.
Se on ollut Porin suomalainen yhteislyseo, tutummin PSYL. Ja joidenkin on somessa aivan pakko muistuttaa sen vanhasta lempinimestä: Vellilä. Vai oliko se haukkumanimi. Inhoan sitä sanaa joka tapauksessa.

Signelinna. Keskiporin kirkkoa vastapäätä, Hallituskadun ja Isolinnankadun kulmassa. On Porin tunnetuimpia taloja. Kun sen arkkitehti oli Euroopan, ja ilmeisesti maailmankin ensimmäinen nais-arkkitehti. Hänen mukaansa se on saanut tuon kutsumanimensä.

Googlaamalla "signelinna", pääsee tiedon lähteille. Muunmuassa Satakunnan Kansan laajaan ja hyväänkin artikkeliin. Se on "tilaajille" - maksumuurin takana.
Ellei sen kaltaisia juttuja olisi lehdessä, en tilaisi mokomaa tai makssaisi lukuoikeuksista, jota digitilaukseksikin sanotaan.

Kuvia on kertynyt mutta olkoot. Jää julkaistavaa toisellekin kerralle.

Mutta yksi merkittävä täytyy vielä....

Taidemuseossa on esillä Circle- niminen teos, johon sisältyy tunnin mittainen äänimaailma.
Menin ja maksoin eläkeläishintaisen pääsylipun, jotta sain siitä ja muustakin muutaman kuvan.
Mustavalkoisen filmikuvan, kun muuta mustavalkoista kuvaa en oikein sulata.
Kuvasin 6x6 filmikokoon 120,  Rolleiflexilla.
Kehitin caffenolilla, eli pikakahvin, pesusoodan, c-vitamiinin ja pansuolan sekoituksella.
Kuvasta tuli juuri sellainen kuin halusinkin. Sävyala ja syvyysvaikutelma digin saavuttamattomissa.

Porissa: 2.4.2025

.

Viikko ilman tupakkaa

Saatan nyt kirjoittaa asiasta, kun eilen tuli kuluneeksi viikko siitä kun vedin viimeksi sauhut. Voisi kai sanoa että viimeiset, kun tarkotus on se lopettaa. Ajattelin olla aiheesta hiljaa, kun suhtautuminen jonkun tupakoinnin lopettamiseen vaihtelee melko lailla. En ole harrastanut tupakkalakkoja, lopetusyrityksiä. Tämä on minulla lajissaan ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen.
Olen polttanut melkein 45 vuotta. Ollut kerran parin viikon verran ilman, kun jouduin sairaalaan. Silloin olisi voinut lopettaa, mutta sytytin heti ulos päästyäni ja pidin jostain tolpasta kiinni, etten kaatunut.

Ei se helppoa ole. Mutta ei niin vaikeaakaan kuin voisi luulla. Suurimmaksi osaksi tapa. Nikotiiniriippuvuutta loput. Aika ajoin vituttaa valtavasti. Mutta vielä enemmän vituttaisi jos antaisi periksi ja menisi ostamaan piippuun claania; 35 euroa toppa. Siitä ei voi syyttää kuin itseään. Kun kaikki on lopulta itsestä kiinni. Päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin.
Lässyn lässyn!  Kirjoituksen lopulla on eräs perustelu tupakin lopettamiselle. Itselle perusteltu. 

Mutta ensin pari kuvaa viime päiviltä

Kerroksia; tasoja ja syvyyttä kuvassa. Promenaditunneli - rautatie - Samkin kampusta pala. Samoin kiinanmuuria ja keskuskartanoa. Aittaluodon piippukin. Kameralla kuvattua, puhelimelle mahdoton tehtävä. Kokeilkaa itse saada tuollainensillä phöönillänne.

Kävin taidemuseossa. Circle on tuon teoksen nimi. Siihen sisältyy tunnnin pituinen äänimaailma.
Oli pari muutakin näyttelyteemaa. Maksoin 6 euroa. Eläkeläiskorttia näytin.

Hesburgerilla. Ties kuinka pitkästä aikaa hampurilaista ja ranskanperunoita. Colaa.
Hyvää. Mäkkäriä ja vaikka mitä blondburgeria ja kingiä on tullut kaupunkiin, mutta haluttiin nimenomaan heseä. Serviettiä tai mitä lie lautasliinaa kului edelleen paljon. Majoneesia sen verran reippaasti hesen mätöissä.

Kirjastossa. Muutoksia sitten edellisen käyntini. Avartunutta sisäänkäynnissä.

Koska tyttärelläni on vielä tämän ja huomisen (28.3.2025) päivän  kirjaston näyttelytilassa hänen ensimmäinen oma näyttelynsä. Menimme kirjastoon, sitä  katsomaan.
Tupakoimnin lopettamiseni helpotti kirjastoon menemistä. Vaikka olisi sinne ilman sitäkin päässyt.

Puuvillatehtaan nurkan kongissa, Yliopistokeskuksen sisäänkäynnin vieressä on tällainen. En vielä tiedä sen taustoja, mutta selvitän asiaa.

Semaforinhan kaikki rautatieharrastajat ja muut aiheesta kiinnostuneet tietävät.
Laatan TUTA on kuulemma tuotantotalouden opintolinja. PKK on täyttänyt 10 vuotta: KK...  korkeakouluko.

Kaksi parkkikiekkoa samalla lasilla tuottavat kuulemani mukaan pysäköintivirhemaksun pyyhkimen alle. Älkää siis käyttäkö molempia samaan aikaan, vaikka oikean ajan molemmissa näkisittekin.




Arvoitus:

Että miksi tuo kuva parkkikiekoista ?

Automaattinen parkkikiekko tai saapumisajanilmoituslaite oli auton lasissa. Auton joka tuli talouteemme 21.3.32025. Kaksi päivää sen jälkeen kun olin sammuttanut viimeisen savukkeeni, vai oliko se piippu joka sammui viimeisenaä. Oli.

Taloyhtiön parkkipaikalla häivähdys purppuraa. Jotkut antavat autoilleen nimiä. Varsinkin pikkuautoille. Näin netissä jonkun antaneen samanlaiselle nimen Prunella. Sopiihan se, vaikken ole autoja nimennyt. Paskarottelo on ehkä joskus ollut.
Hommat sujuivat sujuvasti. Auto toimitettiin veloituksetta Vantaalta pihaamme. Auton tilaus kävi netissä. Auto on yksityisleasing, ja mainos josta ei ole maksettu; beely.com

Sanovat ettei ole niitä rahoja missään näkynyt jotka ovat jääneet kun on tupakinpolton lopettanut. Tein etukäteissuunnitelman, laskelman siitä mitä voi tehdä sillä rahalla jonka olen polttanut. Ikään kuin pakotin itseni lopettamaan.
Rahalla joka jää käyttöön sai ja saa tuollaisen helpotuksen ja ilon elämäänsä. Samalla ehkä makuaistia ja hajuaistia lisää. Jotkut kertovat että 10-20 kiloa painoakin lisää.

Tupakkani on maksanut tämän päivän hinnoilla 13 euroa / päivä.
Se on 390 euroa kuukaudessa. 4750 euroa vuodessa. Auton kuukausikulut ovat bensoineen, vakuutuksineen kaikkineen samaa luokkaa. Ehkä joku kymppi jää kahviinkin. Liisingiin kuuluu huollot ja katsastukset. Eikä jää autoa riesaksi kun sopimuksen loppu koittaa.

Pyöräilläkin saa ja täytyy. Kun autolla ei edelleenkään pääse kaikkiin haluamiini paikkoihin. Ainakaan sujuvasti.

Porissa: 27.3.2025

 

_____

Yyrerissä (ja Kallossa)

Palasin eilen Yyteriin, vierailukeskukseen katsomaan sen ikkunoihin toteutettuja vanhoja valokuvia.
Kirjoitin helmikuussa tähän blogiini samasta aiheesta, kun kävin ensimmäisen kerran. Kävin silloin ensimmäisen kerran katsomassa uutta rakennusta, mutta huomioni kiinnittyi silloinkin ikkunassa olleeseen vanhaan kuvaan.
Selvitin siihen kuvaan liittyvät taustat ja kulkeuduin muuhunkin historiaan. Otsikoin kirjoitukseni helmikuussa: "Hiihtoretkellä Yyterissä"

 Muita kuvia ikkunoissa

Näitä ei helmikuussa näkynyt, tai en huomannut. Hiihtäjien kuva on siirretty toisaalle, ja ajankohtaisempia tullut esille. 
Nämäkin kuvat olisi mukava löytää alkuperäisessä muodossaan. Finnasta löytynee. Pitää penkoa ja ehkä kysyä asiasta tietäviltä tahoilta.

Pyöräilemässä

Syksyllä 2019. Koiviston silta on valmistunut 1961. Se ylittää Kokemäenjoen, valtatien 11 alussa.

19.3.2025 oli päivä jona otin tänä vuonna ensimmäisen kerran polkupyörän varastosta ja suuntasin sillanrakennustyömaata ikuistamaan.
Päivämäärä on toiselta kantiltakin minulle merkittävä. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin.

Kallo

 

Kun Yyterissä käytiin (eilen)  niin tapani mukaan ajoin ensin Kalloon, josta Uniluotoon ja vasta sitten Yyteriin, Kaanaan läpi.
Edellisen kerran olen käynyt Kallossa joskus keväällä 2021. Polkupyörällä Reposaaresta käsin. Olen kyllä ajatellut etten mene sinne enää ikinä. Mutta ajatukset muuttuvat. Ja saavatkin muuttua.

 

 

Pyöräilin Reposaaresta Kalloon huhti-toukokuussa 2021. Tai olin jättää kallon kokematta ja keskittyä vain näihin muistomerkkeihin joita silloin lähdin katsomaan.
Tämä kuva on eiliseltä, kuten edellinen merimaisemakin.
Mutta nyt en pyöräillyt reposaaresta kalloon. Enkä mennyt linja-autolla Yyteriin. Autoilimme Väinölästä Kallon kautta Yyteriin, ja edelleen sinne & tänne ja takaisin. 

Matkailu avartaa. Siitäkin ehkä jatkossa lisää

 

 

 

 

Porissa: 23.3.2025

 

 

.. 

 

 

kuvapäiväkirjaa

 Kuvia joita otin kaupungilla 13.3.2025.
Ja pari vanhempaa vertailuun vuoksi.
En jaa tätä bloggausta Someen.
Jätä sana tai pari.
Olisi mukava nähdä jos joku näki kommentiksi asti.
Kiitos.

 

        30.11.2020



 

27.2.2025 Loppuunmyynti lopuillaan

13.3.2025 Loppuunmyynti päättynyt

 

 

        1.9.2023 Rullaportaat BePopissa

 

 

                    13.3.2025

 

Päivä avajaisiin. Airionkulmana jatkossakin

Social club

Nikotiinipusseja myyvät

Rumpali

Satakieli

SKiB kulttuuritalo Fiini

Taito Shop

Kiinteistönvälitys



 

Askeleet

 

 

Videomuodossa Youtubessa.

 

 

                                                                    Gift

 

 

 Porissa: 17.3.2025

 

..

 

Sibeliuksen vävy ja bitcoinlouhos

 
70 vuotta sitten oli vuosi 1955. Silloin tapahtui kaksi asiaa joista toinen herätti minut katsomaan ja kuvaamaan Porissa vähän tunnettua arkkitehtoonista kohdetta. Toinen tapaus herättää porilaisissa kaupunkikuva- ja onnelisuusfoorumeissa, nykyään facebookryhmissä suuria tunteita. Ensimmäinen ei tule herättämään muuta kuin ihmetystä että miksi joku siis minä tuollaisista innostun.

Enemmän tunteita herättävä on torinvarresta tuona vuonna purettu Vaasan Pankin talo. Ja toinen johon sain aiheen tämän blogin kirjoittamiseen on Blomstedtinkujalla sijaitseva ketjutaloksi nimetty rivitalo. Niitä on kaksi. Kuja on saanut nimensä ketjutalojen arkkitehdista, Aulis Blomstedtilta.

Mutta kävin kaupungissakin. Kaksikin kertaa viime päivinä, kamerankin kanssa. BePop-asiantuntijakeskukseen (se ei ole enää nimeltään kauppakeksus) on valmistuneet portaat. Paikkaan jossa oli alunperin Otiksen valmistamat rullaportaat. Ne täytyi purkaa pois ja rakentaa tilalle tavalliset. Kun rullaportaisiin ei enää saanut varaosia ja ne olivat kuluneessa kunnossa.

Jaoin tuon porraskuvan someen. Kahteen ryhmäänkin, joista toisessa laitoin kommentoinnin pois päältä. Näin vähän vaivaa, kun poistin sen toisesta sinänsä asiallisesta ryhmästä ja samalla poistin kaikki sinne lataamani kuvat. Sen jälkeen poistuin vähin äänin siitä asiallisesta ryhmästä. Vaikka sen sisältö on ollut asiallista ja asiaaankuuluvaa, oli sinnekin pesiytynyt kommentoijia joita minun ei tarvitse enää jaksaa. Toisessa opleilen jatkossakin, jotta pysyn ajan tasalla. Käy se henkisestä masokismistakin ja voi kirota itsekseen näkemäänsä.

Blomstedtinkujalle

Kuja sijaitsee Satasairaalan tuntumassa. Sillä on kaksi Aulis Blomstedtin suunnittelemaa rivitaloa joita kutsutaan ketjutaloiksi. Yksi asunto on tätä kirjoittaessani myynnissä. Asunnot ovat kolmikerroksisia, saunallisia ja niissä on takka. Tai ainakin takkavaraus.

Tämä kuva on kujan suulta. Otin ja tein sen puhelinkuvista minulle uudella tavalla. Kaksi kuvaa yhdistämällä. Tein ensin yhden aiemmin tällaisiin käyttämälläni metodilla, mutta sitten hoksasin että Lightroomissakin on photomerge- toiminnallisuus. Eikö olekin ärsyttäviä sanoja: metodi, toiminnallisuus. Kas kuin ei funktio jota voi käyttää lokaatioon. Sitä voi sanoa tekoälyksi, jota siinä on mukana. Mutta lopputulos riippuu käyttäjän tekemistä silmäänsä sopivista valinnoista. Kuvasta tuli geometrisesti kuitenkin hyvä. 

Filmille

 

Lähtiessäni katsomaan ja kuvaamaan ketjutaloja, pääosaa esitti filmikamera. Niiden saaminen filmille.
Tämä ja seuraavat vuoden neljänneltä filmiltä.

Samoilta jalansijoilta kuin värillinen kuva edellä. Mutta yksittäisenä kuvana, 35 millin polttovälillä.

Blomstedtinkujalta toiselle puolelle sairaalaa. Kuvassa esiintyy Kastehelmi niminen teos. Ja nurkkaan upotin kuvan kamerasta jolla olin reissussani. Siinä oli aiemmin vähän vaivaa filminsiirrossa, mutta nyt toimi niin kuin pitääkin.
Jotkut kuten tuo, ei pidä itse ladatuista filmeistä. Kun niistä pakkaa tulemaan vähän kireitä sähköiselle filminsiirrolle. Oppiipahan olemaan.

Sibeliuksen vävystä

Ketjutalojen arkkitehti oli Sibeliuksen vävy. Naimisissa Sibeliuksen nuorimman tyttären, Heidi os. Sibeliuksen kanssa.

Aulis ja Heidi Blomstedt Tapiolan kotinsa kuistilla. Kirjasta: Rationalismi ja runollisuus, Aulis Blomstedt ja suhteiden taide.Kuvasta vastaa Aaltoylipoiston arkisto. Kuvalähde Finna.fi

Arkkitehdista museosssa, sen sivulla:
https://www.mfa.fi/kokoelmat/arkkitehdit/aulis-blomstedt/

Mistä minulle tuli mieleen vetää Sibeliuksen vävynä oleminentähän, otsikoksikin asti?
Olen muutama vuosi sitten kirjoittanut blogiini Sibeliuksen kälystä. Siksi vedin tuon vävyasian melkein pääosaan.
Kälyjuttuun pääsee tästä:
https://jormalindqvist.blogspot.com/2019/12/postikorttitaidetta-ja-sibeliuksen-kaly.html

Blomstedtista tuli luettua paljonkin, mutta etsikää itse jos asia ja aihepiiri kiinnostaa.
Sukuhaarat Sibeliukseen liittyen yleneviin ja alenevaan polveen ovat mielenkiintoiset, kuinka lopulta suppeista piireistä on ollut kyse. Luokkayhteiskuntaa ja kartanoelämää unohtamatta.

Louhos ??

Noin kuukausi pari  sitten uutisoitiin että mikkolaan, kummun ja Ulvilantien väliselle pellolle kaavailevat suurta datakeskusta ja siihen voimalaitostakin.

Näin joskus ohi mennessämme että siellä oli maaperäntutkimuslaite työssään. Sellainen poran tai pienenpienen paalujuntan näköinen.
Olen sitä peltoa käynyt filmillekin kuvailemassa, lähinnä pyöröpaalien perässä, mutta näkyy parissa kuvassa pieni muutoskin.  Tonen kuvista on melko kuraa, mutta toinen vähän siedettävämpi

Sr7 delta 400. Elokuu 2023

Eos5 fomapan 400, caffenol. Elokuu 2024. 

Tuleeko tuohon mitään datakeskusta koskaan, kun hallitus ehdottaa että perutaan makeisveron korotus, ja laitetaan datakeskusten saama sähköverohelpotus pois.
Yleisönosasto kirkuu että siitä tulee bitcoinien louhintaan keskittyvä datakeskus. Kamalaa. Vanhusten hoito peruuntuu.
Niinhän niissä louhitaan. Minäkin testasin kuinka paljon kotikoneella saisi aikaan. 24 tuntia kotikoneen teholla olisi tuottanut rahaa 0,00000087 euroa. Koneilta vaaditaan laskentatehoa. Datakeskusten konesaleissa sitä on.
Googlatkaa. Aihe on loputa aika mielenkiintoinen.

Mutta mitä tulee tuohon verojuttuun, niin voi olla että karkki on muutaman kymmenen senttiä halvempaa, mutta datakeskuksen tuottama verohyöty vaikkapa potkupallostadionin katsomon vuokraamiseen jää saamatta. Ja taas vanhusten hoito heikkenee.
Kuvia on kertynyt viikon aikana monta, mutta jätän ne seuraavaan kertaan. 70  vuotta sitten meni Vaasan Pankki matalaksi ja syntyi ketjutalot Tiilimäelle.   Siitä 10 vuotta myöhemmin, tänä maaliskuisena päivänä  synnyin itse. Tiilimäellä minäkin. Luulin kyllä etten tätä päivää näe.
En juhli sitä. Olen matkoilla.

Porissa: 15.3.2025

 

_____

 

Oikeustaloilla retinan kanssa

 

Suuntasin kulkuni oikeustaloille. Kun niitä on vielä kaksi; vanha edelleen toiminnassa, ja uusi sen eteen noussut pian valmistuva. Rakennustyön kohteita on tullut kuvattua, mutta tätä vähän harvemmin, kun se ei ole säännöllisemmin kulkemieni reittien varrella. Sitä kuten rakentumassa olevaa kulttuurikeskusta tai -taloa pitää näin talviaikaan mennä erikseen katsomaan. Pyörällä tulee kierreltyä enemmän. Talvi on ollut melkein lumeton mutta  ei aivan jäätön. Mutta otan polkupyörän esiin ja käyttöön vasta sitten kun lämpömittarin lukemat päiväsaikaan alkavat olla kaksinumeroisia. En viitsi palella.

 

Menin paikalle filmikameran kanssa, mutta puhelimella muistiinpanot missä kuljin ja mitä kuvasin matkallani. Tämän kuvan tein panoraamaksi neljästä puhelinotoksesta. Samalla tutustuin pilvi-photoshopin perspektiivityökaluihin. On se kehittynyt niidenkin osalta melkoisesti, verrattuna tähän asti käyttämääni vanhaan romppuphotariin.

 

Filmi joka toimi ensimmäisenä, juuri hankkimassani kamerassa, on tai oli Fomapan 400:aa. Rakeista ja sävyiltään jyrkkää. Jyrkkää on kehitysmetodinikn, ja skannauksessakin voi tulla jyrkkää jälkeä. Kuvien sävy- ja valaistusalaa kutsutaan jyrkäksi, loivaksi, tai joksikin niiden välillä. Filmikuvauksessa ja vielä jos kuvat vedostaa paperille, on monta vaihetta joissa voi tai pitää vaikuttaa tuohon. Kuvaushetken sää ja päivänvalokin vaikuttavat lopputulokseen.

Laitoin someryhmään ja pariinkin digikuvan oikeustalosta. Palaute tai kommentit olivat niin kuin odotinkin. Talon ilmiasu ja väri ovat tietenkin kauhistuttavaa. Pilaa kaupungin kauneutta ja pitäisi olla värikkäämpi ja arkkitehtoonisesti aivan mikä tahansa muu kuin tuo mikä on.
En tullut mokomaa ajatelleeksi. Mutta kun puheeksi tuli, niin minun silmääni tuo sopii ihan hyvin. Tai en välitä. Se ei ole missään torinvarren tai raatihuoneenpuiston kulttuurimaisemassa. Se on kaupunkimaantieteellisesti syrjässä. Sinne pitää mennä jos haluaa sen nähdä. Älkää, älkää menkö!

 

Kamerasta

 FIlmi oli ensimmäinen ja tavallaan testifilmi, että saako hankkimallani kameralla kuvia. Kun se on vuosimallia 1956, eli ensi vuonna 70 vuotias. Ulkoisesti hyvin siisti, jokseenkin uuden veroinen. Mutta ajan kuluessa muutama osa saatta mennä ja meneekin jumiin. Käyttämättömänä varsinkin. Kamera tykkää siitä että sillä kuvataan.

 

Oma erikoisuutensa kamerassa on sen objektiivi joka vetäytyy sisään, luukun alle. Laukku, kotelo tai mikälie  (N)everready on nätti mutta hieman tökerö, kun virityskammen liike on mahdoton ellei väännä kameraa ylös kotelossaan sillä laidalla. Jalustakierre ja samalla koteloon kiinnittävä ruuvi on onneksi kameran pohjan toisessa laidassa, eikä keskellä jossa tapauksessa kameran viritys ja filminsiirto olisi mahdotonta ellei ottaisi sitä pois laukustaan.

 

 

Siinähän tuo malli näkyy. Retina IIc. Kodak. Valotussäädöt objektiivissa.

 

 

Tarkennus tapahtuu onneksi luistimaisella liipasulla, eikä linssin osaa kiertämällä. Muutoin se olisi voinut olla juuttunut johonkin asentoon. Tällä voi edelleen tarkentaa, mutta etsin on melko sumea.

 

 

Kodakin mainoslause: "painakaa nappia - me hoidamme loput" pätee johonkin laatikkokameraan, mutta ei tähän jossa on erikoisuuksia useammassakin asiassa. Mutta hienoja oivalluksia sen suunnittelijalta.
Kuvan ylempi nappi on laukaisin.
Kuvalaskurin alapuolella on laskurin vapautusnappula jota pitää painaa vain toiselta laidaltaan kynnellä, kun se on toislta laidaltaan kauluksen ympäröimä. Tarkkaan katsovat näkevät filmipakkauksen action-tekstin yläpuolella ohuen kuvajaisen kamerassa. Siinä on nappi jota painelemalla asetetaan kuvalaskuriin filmin pituus; ruutumäärä. Olen tuossa laittanut filmin kameraan, laukonut alkutyhjät ja asettanut laskurin niin että seuraavan kerran virittäessäni kameran, laskuri siirtyy lukemaan 36. Filmi on siis 36 kuvainen kaupallisesti kasetoitu fomapan. Itse bulkkifilmistä ladattavia ei suositella tämän kanssa. Ne pakkaavat olemaan "piukkoja" ja kameran filminsiirron rattaat saattavat repiä filmien perforoinnit. Kylmän varustekengän alapuolella näkyy sarjanumero. Niitä on objektiivissa ja muuallakin, mutta tuo on se varsinainen.

 

 

Kuvasin filmin tuohon lukemaan: jäljellä parikymmentä ruutua.

 

 

En kuvannut rullaa täyteen. Avasin kameran pimiöpussissa, leikkasin filmin poikki. Painoin virityskammen alla olevaa vapautusnappia, vedin kuvatun filminosan pois ja pujotin sen kuvassa näkyvään rapidkasettiin (spiraalin vieressä tuo jossa häntä näkyy). Kuvaan lopun filmin joskus jollain.
FIlmin poisto on toteutettu nerokkaasti. Kun filmin kelaa tavalliseen tapaan takaisin kasettiinsa kamerassa, vapautusnappi pyörii. Se lakkaa pyörimästä kun filmin alkupää irtoaa vetopuolalta. Kun kelaamisen lopetttaa siihen, niin filmin pää jää kasetista näkyviin, eikä kasettia tarvitse avata pullonkorkin avaajalla sipiraalille laittaakseen.

Virityskampi on kameran pohjassa, mikä on esin vähän outoa kun ne ovat yleensä kameran päällä. Mutta siihen tottuu heti, eikä se tunnu ollenkaan huonolta paikalta. Filmikannen avauspainike on piilossa, eikä sitä voi vahingossa painaa. Jalustakierteen yhteydessä on "kiekko" jota kiertämällä tulee esiin filmiluukun avaava nappi.

 Kamerahistoriasta ja tästä mallista lisää: linkkejä nettisivuille ja toiseen blogiin on tämän kirjoitelman lopussa.

 Kuvan tekoa ja pari kuvaa

Sääsin skannausasetuksia tavallista enemmän. Ennakoiden lopputulosta, skannaten loivemmaksi. Jotta säätövaraa jäi. Kone jota käytän skannerin kanssa, enkä enää muuhun, täyttää tänä vuonna 20 vuotta.
Nykymittapuun mukaan jotkut pitävät 3-5 vuotta vanhoja koneita vanhoina, joilla ei "tee mitään".

 

 

Yksi kuvista rajautui katukuvagenreen sopivaksi. Hallitornin seinällä Antti Suomisen valokuvat.
Yhtymäkohta varsinkin keskimäiseen.

 

 

Sama puhelinmuistiinpanona

 

 

Porin levykaupassa on loppuunmyynti. Harmi, mutta ymmärrettävää.
Vieressä Parhaat Ruat

 

 

Liikekulman kattotyömaa tuolla korkealla. Etenee pussin suojissa.

 

Lisää edellä esittelemästäni kamerasta, ja polkuja muualle netin syövereihin

  Filmikuvausryhmästä saatua:
"Retina IIc. tyyppi 020. S/N.584543 Lähti Stuttgartin tehtaalta kevättalvella 1956, eli aika myöhäinen kamera. Tulomaa oli todennäköisesti Ruotsi jonne vietiin paljon Heligon objektiiveillä varustettuja Retinoita. Niitä löytyy nykyään aika harvakseltaan muualta kun pohjoismaista."

 Sekametelisoppaa - blogilinkki.
Jossa teksti:  Kodak Retina II c on kinofilmiä käyttävä täysin manuaalinen mittaetsinkamera. Se on Kodakin ja saksalaisen Nagelin yhteistyön tulos vuosilta 1954 – 57. Kameroita valmistettiin Stuttgartissa noin 136 000 kappaletta.  Ja paljon muuta

 
Muuta lisätietoa Retina rescue- sivulla

 

Otin lopuksi  tätä kirjoitustani oikolukiessani kuvan sivusta, sen oikean laidan avatusta hakemistopuusta jossa tämän vuoden bloggaukset ja kokonaismäärät. 9 kirjoitusta tänä vuonna: yksi per viikko. Niin on hyvä tahti.
 

 

 Laskiaiseen

Porissa: 4.3.2025

..