Tapahtumahorisontti

Kevät vetelee viimeisiään ja  kesä tulee.  On monenlaisia tapahtumia. Mennyt viikko -  toistakin, on ollut sellaisten suhteen aktiivista aikaa. Joitakin on ollut kalenterissa talvesta asti merkittyinä. Muutama on jäänyt näkemättä, mutta tässä bloggauksessa näkyviä en ole oikein voinut jättää kokematta.

 

 

Porin jäähalli Isomäessä, se isompi, on nimeltään Enersense areena. Pienempi on joku Astoria, jos muistan oikein tai sinne päin. Jotain firmojen nimiä.
Isommassa, varsinaisessa olen käynyt varmaankin 80-luvulla, kun siellä oli jenkkiautonäyttely. Jääkiekkoa olen siellä nähnyt vuonna 1978', kun ässät voitti melkein maailmanmestaruuden. Torilla ei ollut ketään.
Tämä kuva nousi nyt ylitse muiden, kun kävin menneenä lauantaina hallissa, sisällä asti.

 

Menin katsomaan tapahtumaa. Isohkoa juttua: Datrts- tikanheittokilpailuja. Kilpailuun osallistuvia oli paljon. Yleisöä aika vähän. Dartsista en paljoa ymmärrä, mutta menin kun paikka kiinnosti ja se että siellä saattoi häpeilemättä räpsiä kuvia. Ihmisistäkin.
Halli oli muuttunut melkoisesti. Seisomakatsomoa tuskin huomasi ja punainen väri hallitsi katsomorakenteita. Betoninen brutalismi on kadonnut historiaan tuuliin.

 

Olin liikkeellä polkupyörällä, kun ajattelin ettei autolla pidä nyt isomäkeen lähteä . Parkkipaikkoja oli kuitenkin, mutta kävin samalla muuallakin. Rautatieasemalla, jossa oli parkissa kolme intercityjunaa, pari deeveriä ja yksi radanrakennus- / parannuskonekin.
Tampereella on ratapiharemontti. Viikonlioppuisin sinne menevät ja sieltä Poriin tulevat junat on korvattu linja-autokuljetuksilla. Siksi nuo junat viettävät viikonloppuaan Porissa, päätepysäkillään.
Sain pari uutta veturinumeroa bongauksiini. Kuvassa oleva ohjausvaunu ei mennyt sillä tavalla kirjoihin ja kansioihin. Mutta sillekin näin huomio. Ohjausvaunu on junan toisessa päässä oleva vaunu jossa on ohjaamo. Siitä ohjaamosta kauko-ohjataan veturia joka on toisessa päässä junaa. Kun tuo juna lähtee Tampereelle, sitä ohjataan ohjausvaunusta ja junan kulkusuunassa silloin  peräpäässä oleva Sr2-tyyppinen sähköveturi työntää junaa siihen suuntaan. Veturissa ei ole ketään. Kuljettaja on ohjausvaunussa. Näin. Ja niin.

Maauimalan isoa allasta laitetaan kesäkuntoon. Maauimala aukeaa 2.6.2025.
Pyrin menemään sinne tänä kesänä, monen vuoden käymättömyyden jälkeen edes kerran. Ihan altaaseen asti. Jäähallissa kuvaushollia hakiessani huomasin kuinka huonoon kuntoon olen mennyt, koordinaationi suhteen. Neuropatia painaa päälle, ja muutakin krempaa on tullut. Mutta en pruukaa sairauksista puhua. Kun ne eivät siitä parane.

Nakkilassa toissaviikonloppuna

 

Oli kansainvälinen museopäivä, jonka jossain mainoksessa näin että Nakkilaan täytyy lähteä. Pariin paikkaan joissa olen kyllä käynyt mutta "eri silmin".
Käytiin Villilän kartanon kartanolla (pihalla). Nättiä paikkaa katsomassa, mutta rakennusta itseäänkin ja sen puistossa olevia veistoksia.

Sieltä Suomiselle. Koskilinnaan jossa oli puolen tunnin välein opastettua kierrosta. Sivusiipeen jossa on tullut istuttua joillakin kursseilla ja ihailtua saunaa jollaista ei näe joka päivä edes tosi-teeveessä, ei turvallisuussyistä päässyt katsomaan.
Itse linna ei niinkään minua kiinnostanut. Sielläkin on tullut oltua kameran kanssa, katolla asti kun Suomisella olin töissä.
Opas jauhoi jotain minulle olematonta. Väkeä oli melkein tungokseksi asti ja ilmanvaihtoa ei ollut.
Mutta mukava oli käydä katsomassa ympäristöäkin; Vasaramäessäkin. Maisema on muutunut  jonkin verran, mutta onhan siitä 19 vuotta kun siellä olen liikkunut. Työksenikin. Muuten en.

Peräkontteja

Puuvillan peräkonttikirppis on suosittu. Menin melkein heti kun se oli alkanut. Ajattelin että löydän jotain. Niin oli moni muukin ajatellut. En löytänyt, mutta en kovin tarkkaan etsinytkään. Enkä lopulta tiennyt tai muistanut mitä olin lähtenyt etsimään. Tuskin mitään.

Päärnäistenpuistossa ja päärnäisissä, kuudennessaosassa eli kuukkarissakin, oli pihakirppiksiä ja puistossa tuollaista yleistä meininkiä. Samalla reissulla kun jäähallilla ja maauimalan nurkissa sekä rautatieasemalla. Viikkoa myöhemmin kuin puuvillan peräkontit.

Ulvilaan

 

Aivan eri markkinat kuin puuvillan peräkontit. Vertailukuva seuraavaan

 

Kaskelotin puisto. Kun ei ollut Hansamarkkinoita.
Ulkoiltiin kauniissa ympäristössä. Panin merkille frisbeegolfradan. Otin kuvia siitäkin, mutta niitä löytyy googlaamalla muualta joten hakekaa jos kiinnostaa.

 

 

Törmäsin eräällä sisäkirpputorilla frisbeegolfkiekkoon, joka miellytti esineenäkin. Mutta voisi sen kanssa käydä jollain avaralla paikalla kokeilemassa miten se lentää. Tutustuin lajiin pintapuolisesti ja sain tietää että tuo kiekko on pitkiin heittoihin, kokeneiden lajin harrastajien käyttöön sopiva.
Ja minä kun en tiedä siitä yhtään mitään. Ainakaan vielä, ja yritä olla enempää hurahtamatta.

Tämä Asterix piti olla ensimmäisen asterixini kaltainen mutta muistin väärin.
Ensimmäinen oli Alppikukka. Sellaista tuijotin Päärnäistenpuistossa kirpparilla, mutta jätin ostamatta. Mikä nyt jälkeenpäin hiukan harmittaa, kun hintakaan ei olisi kummoinen ollut. Myyjällä oli paljon pori-kirjallisuutta myytävänä. Jos nyt niin erinomaisesti olisi että hän jopa näkisi tämän blogijuttuni niin saattaisiko jopa olla mahdollista että se alppikukka jäi myymättä. Niin minut tavoittaa sähköpostillakin: jorma.lindqvist @ saunalahti - piste - fi

Asterixista Tinttiin

 Joku herätys ja hurahdus Tintti-sarjakuviin. Asterix ei yllä samalle hurahduksen tasolle. Mutta samaa kategoriaa minulle, 70-luvun aikoihin palaamista.
En ole aloittamassa keräilyä. Kirjasto riittää. Ja luen tietyllä näkökulmalla josta jää tällaisia havaintoja ja jälkiä.

Kapteeni Haddock juo viskiä. Niin Castafioren korut- kirjassakin.

Suomeksi kääntäjällä on käynyt vanhanaikaisesti. JOs nyt laittaa googlen kääntämään suomesta englanniksi, niin romaanista tulee novelli. Ja siitä takaisin suomeksi: kirjallista teosta tarkoittava sana.
Mustalaiset tunnetaan romaneina. Kaunokirjalliset teokset romaaneina.

 

 

 

Uutisoivat että vanha putka, vanhan poliisilaitoksen tiiliosa Vähäuusikadulla menee purkuun. Miten nämä muut, sen naapurissa. Poltetaanko sopivasti että saadaan isompi tontti jollekin kerrostalolle. Kun rakentaminen saattaa olla elpymässä pian.
Muuta jokapäiväistä uutisihmettelyä, muunmuassa että Pori Energialle uusi pääkonttori ja Satakunann Kansan entiseen painotaloon kärpästenkasvatustehdas ( toukistaan proteiinijauhoa ).
Joka päivä on armo uus'

Tuo on se putka, vankilaoasa joka on menossa maantasallle.

 

Tähän väliin kuva Stasairaalan N-rakennuksen pihalta. Suljettu remontin vuoksi. Kulku Rakennukseen muista ovista, muunmuassa pääovesta.

Toinen purkulistalle mennyt. Presidentinpuistokatu 5. Kuva sisäpihaltaan

 Auton näytöllä edelistä kuvaa ottaessani

Talon päätyä piikataan naapuritalossa. Meidän alkaa olla voiton puolella.
Mutta tämän kuvakaappauksen "sanoma" on tuo valokuvaustekninen teksti. Polttovälikertoimista, kun joskus kiinnostaa.
Tämä, kuten muutkin kuvat tässäkin julkaisussa suurenevat ja tarkentuvat klikkaamalla tai sormella täppäämällä. Kaikkia ei tosin kannata klikata tai täpätä. Vastuu jää katsojalle. Itse olen sikses vastuuton

Hanhipuiston kevättä

 

Kaupan parkkipaikalla.

Alussa käsittelemäni darts-kilpailu jäähallilla uutisoitiin  lehden etusivulla, huomioni herättävällä kuvalla. Josta sain sätkyn. Olisin polttanut sätkän, mutta olin ollut 60 päivää polttamatta (!)
Kirosin tuon somessa, mutta poistin kiroukseni kun se oli kuitenkin liian rumaa. Olen muutenkin käyttäytynyt somessa huonosti ja epäkohteliaasti. Yritän olla hövelimpi.
Mutta palaan tuohon lehtikuvaantässä kun voin Sanoma yhtiölle vuodessa 299,88 euroa maksavana asiakkaana ja  kuvajournalistinakin jotain nähneenämikeltäni purkaa. Politiikkaan en puutu, kiun olen lopettanut vaaleissa äänestämisen.

Kuva on peräisin kamerasta joka maksaa helvetisti ja on omistajalleen pakollinen ja tärkeä monessa mielessä. Kamerasta joka saattaa olla ominaisuuksiltaan käyttäjänsä kaltaisille tärkeämpi kuin kuvat joita se tuottaa. Kuvia jotka saavat 222 peukkua jossain mukavassa someryhmäässä mutta joilla ei ole minun silmissäni mitään tekemistä uutiskuvan   j a  / t a i   kuvajournalismin kanssa.
Sommittelu on onnistunut, mutta värimaailma, sävyt, värikontrasti ja mitä kaikkea ...  on aivan peräaukosta jos sen pitäisi olla etusivun kuva. Lukijan kuvaksi tai kameraesittelyn kuvaksi sopii tai sopisi. En kadehdi enkä "ota itse parempaa", kuten varmasti joku kehoittaa. Minulla on jo. Kuvat ja kamera jolla ottaa. Montakin.

 

Tapahtumahorisontti !
Googltkaa tai hakekaa vaikka Wikipediasta. Saattaa hämmästyä, kuinka lyhyt on ihmisen mieli ja ymmärrys.

Porissa:  28.5.2025

00

Kuvamuistista

 Joidenkin ihmisten siunauksena, joissain tapauksisssa kirouksenakin saattaa olla kuvamuisti. Valokuvamuistinakin kutsuttu ominaisuus. Ajattelevat asioita ja kokevat maailmaa visuaalissesti. Termiin törmää opiskellessa tai ollessaan testaamisen kojhteena. Tunnistan itsessäni sen, ja olen ollut sen havainnoinnin kohteena useammankin kerran.
Sen ansiosta en joutuisi puolustusministeriön kaavailemaan reservin ikärajan korotamisesta johtuvaan reserviin 65 vuotiaaksi asti, vaikka olisin syntynyt vuotta myöhemmin: 1966.
Mutta olen syntynyt 1965, joita ei tuo mahdollinen laajennus koske. Sen lisäksi minulla on hullun paperit.

 

 

 

Gunnar Elfgrenin  naamio. Maire Gullichsenia käsittelevässä  kirjassa, ja taidemuseolla 8 vuotta sitten.
Kuvanuistini pisti tekemään tämän kollaasin. Etsimään tukka putkella tuota ottamaani kuvaa, jonka muistin olevan olemassa.
Kun olen kiinnostunut erityisesti kuvanveistäjistä, tutustuin taiteilijaan joka osoittautui "vanhaksi tutuksi"

Gunnar Elfgrenin Eurydike- niminen veistos Karjaan kunnantalon suihkulähteellä.

Materiaalila kuvamuistin syövereihin on tullut paljon. Kuvien käsittelyn ja tallennuksen kanssa menee aikaa jonka voisi käyttää jotenkin muutenkin. Meinasin että lakkaan plokkaamasta ja pakkaamasta niin kuin tähän asti. Mutta löyin itseni heti seuraavana aamuna laittamasta noitakin järjestykseen.
Kyseessä saattaa olla tavanomainen turhautumisen tunne jota joku lanttumaakari saattaisi kutsua luommisen tuskaksi.

Tekemisiä ja menemisiä viikon tai kahden varrelta

 

 

Käytiin Kankaanpäässä. Pikkukaupungissa joka on minulle melko vieras.
Siellä on Korpelan lihakauppa, vähän ennen keskustaan kääntymistä.
Ei ole enää entisensä. Mutta oli siellä lihaa ja makkaraa.  Huittisten nimellä suurin osa.

Pääkohde ja syy matkaan oli Taidekoululla oleva ensimmäisen vuosikurssin näyttely. Tyttäreni opiskelee Kankaanpään taidekoulussa, ja kyseisellä vuosikurssilla.

Hamsteri oli suosittu halpakauppa Ulvilassa, joskus 80-90- luvulla. Siellä sitä ei enää ole, mutta Kankaanpäässä ja parkanossa on.

 

 

Museokujalla avautui eilen (16.5.) vanhoista lehtikuvista koottu näyttely.
Mainitsin somessa että käytiin katsomassa se heti.
Oltiin sillai rahvaana katsomassa. Tuli vaan tuo mieleen, kun joku autuas oli päässyt jonkun poppoon mukana sitä katsomaan jo edellisenä päivänä. Vituttaa jotenkin. Ei se ettei kuulu johonkin kukkahattuporukkaan.

Radioasemalla on käynnissä teos jossa on videota, ääntä ja kuvaa joka voi pistää joltakin tenat vaihtoon.
Itsekin lähestyin varovasti. Muunkin kuin pimeähkön tilan takia.

Ostin Tarotpuodista (isosannanpuistokadulla, puuvillan nurkalla hieno kauppa) kristallipallon. Joka tekee lasikuulakuvauksen mahdolliseksi.
Aiemmin ostin netistä Tintti-figuurin. Seitsemän kristalllipalloa- niminen tinttialbumi tuli mieleen tästä.
Tintillä on oma tehtävänsä josssain touhussamni. 

Google-kääntäjän kanssa pelaamista. Edes takaisin, mutta ei montaa kertaa.

Käytiin kirjastossa. Palautin vakavat taidekirjat ja lainasin nuorten / lastenosastolta kolme sarjakuva-albummia. Noista edellinen kielispekulaatiokin.
Totesin lähteissämme kirjastovirkailijalle että ei ole enää akvaariota lasten osastolla. Hän siihen että voi ei enää, ainakaan kymmeneen vuoteen.
Heitin, että kyllä mää olen vanha  :))   

Loin jo viisi vuotta sitten Geni-sukututkimussivustolle profiilini. Silloin panin aika pian hanskat naulaan. Mutta nyt yritän uudelleen. Pikku hiljaa edeten. Homma on työlästä ja hiukan vaikeaakin.
Henkilöt joilla olisi paljon tietoa, ovat melkein kaikki edesmenneet, sukupuun oksille.
Muutamia on, mutta olen sen verran introvertti etten tohdi ottaa yhteyttä.
Mutta ottakaa te jos haluatte, jos uhtään siltä tuntuu.

Porissa: 17.5.2025

 

00

 

Halilaa ja Raumaa - lasinegatiiveilla

Ostin itselleni, kokoelmaani taannoin satsin lasinegatiiveja. Niistä tässä julkaisussa.
Mutta lopussa kevennys ehkä vähän tylsän aiheen vastapainoksi.
Myyjä arveli niiden olevan, ainakin osan niistä, kuvatun ja peräisin Rauman seudulta.
Osa onkin. Mutta myös Karjalan kannakselta peräisin olevia.
Somen ryhmät ovat uskomattomia tiedon lähteitä. Varsinkin kun kyseessä on historia. Niin tässä kuvatapauksessanikin, kun kysyin parissa ryhmässä, josko olisivat Raumalta.

Matkani johti keuhkotautiparantolaan, Rauman seminaariin, Porin tipulaan ja tyttöjen ammattikouluun. Rauman nahkatehtaallekin.
Samalla kun jäljitys eteni aloitin Genissä(.com) oman sukupuuuni rakentamisen. Se on melko ärsyttävää touhua, kun en hallitse hommaa joka muistuttaa melkein algebraa.

Kuvia:
Halilan tuberkuloosi- keuhkotautiparantolasta Uudellakirkolla, Karjalan kannaksella

 

 

 

Hallintorkennus

Raumalle seminaariin - Poriin tipulaan ja tyttöjen ammattikoulun

 

 

Raumalla: Oikeassa reunassa kaupungintalon torni, keskellä lyseon rakennus ja vasemmalla Tarvonsaaren koulu ja sen edessä vanha puhelinlaitoksen talo.

Yrjö Kerkkänen  

Yrjö Kerkkänen opetti aritmetiikkaa Porin tyttölyseossa eli tipulassa.
Hänen isänsä oli Rauman seminaarin opettajia.
Löysin Geni-sukututkimussivuilta heidät, ja pitkät sukuketjut. Mutta olkoot siellä. Meinasin ensin että laitan tähän ainakin jotain. Mutta ketä kiinnostaa!

... ja vaimonsa joka opetti kuvaamataitoa tyttöjen ammattikoiulussa, Porissa 

 Nahkatehdas

 

Nahkatehdas Raumalla 

Tämä kuva on vielä varmistusta vailla; arvoitus. Mutta saattaa olla myös Raumalla toimineesta nahkatehtaasta. 

 Alussa lupaamani loppukevennys, ettei porilaisuus unohdu

 

 

Kun sain hommattua digikameran jossa on "pitkä zoomi", hajonneen kauko-objektiivin tilalle, oli sitä testattava ja totuteltava uuteen ohjauskäytäntöön: Valikkoihin ja nappuloihin.
Alkuun monenmoista turhaa aihetta, mutta havainnollistavaa kuten tämä Maaherrankatu viikkarissa joka ei ole viikari vaan viidesosa tai itätulli. Mutta ei ainakaan viikkari.
Siinä se: katu koko mitassaan, Isolinnankadulta Itälinjakadulle.
Sillä tavalla kun silmä sen sokoksen parkkitasolta katsoen näkee. Ehkä vähän laajemminkin.

kameran polttovälit on ilmoitettu käsittämättömillä millilukemilla, mutta onneksi 35 millin kinovastaavuuskin kerrotaan, ja se on objektiivissakin näkyvissä. Tämä on laajimmalla, 24 millisellä kuvattu.

 

Mhin kamera pystyy, mitä sillä  saa irti kun zoomaa pitkäksi.
Sää ei ollut ihanteellinen, mutta ei tuo aivan suttua ole. Polttoväli oli jotain 800 luokkaa, ei aivan 1200 millin "tapissa".
Perspektiivi menee lyttyyn ja kuvassa näkyy 6 korttelia; Vähälinnankadulta kadun päähän.

Ja laitoin tuon kuvaparin fasepookkiin. Porilaiseen ryhmään jakaen. En ajatellut että se saaa kommentteja. Mutta en pettynytkään kun joku pari oikeen perusporilaista pääsi parantamaan taas päivänsä ja toteamaaan kuinka autiota, missä kaikki himiset ovat.
Toinen vertasi fuengirolaan jossa kuulemma on elämää. Ja 1,5 miljoonaa ihmistä 100 km säteellä. Täällä heitä on,,,, olisiko 200 000.

Että missä kaikki ihmiset ovat ?==??  ?????
Tiistaiaamu, kello 10. Maaaherrankatu???   MIssä ihmiset  ?
Polkekaa ny sanonko mihin!!
Sinne ne ihmisetkin on menny.

 

Ojantien päässä Impolassa-
 

 

 

 Porissa: 11.5.2025 

   

00